SOTE- ja maakunta­uudistuksen myötä suuri määrä kuntien työntekijöitä siirtyy maakuntiin. Siirtymän seurauksena kuntien ja maakuntien tehtävät sekä niiden henkilöstö­rakenteet muuttuvat merkittävästi. Kunnat keskittyvät sivistys­tehtäviin, maakunnat terveyteen ja sosiaali­toimeen.

Sosiaali- ja terveyden­huollon uudistuksen ja maakuntien perustamisen alustavat laki­luonnokset julkaistiin 29.6.2016. Uudistetussa mallissa tulee olemaan 18 maakuntaa, jotka ottavat vastuun palveluiden tuottamisesta 1.1.2019 lähtien. Lisäksi mallissa on viisi sote-yhteistyö­aluetta. Laajan päivystyksen sairaaloita jää 12, joista viisi on yliopistollisia sairaaloita.

Uudistuksen tavoitteena on, että nykyistä suurempi osuus julkisesta sosiaali- ja terveys­palveluiden tuotannosta olisi tulevaisuudessa yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoiden käsissä.

THL:n mukaan perusterveyden­huollon kuntiin hajautettu päätöksen­teko ja järjestäminen ovat lisänneet kuntien asukkaiden välistä eri­arvoistumista (THL 2011). Sosiaali- ja terveyden­huollon uudistuksen tavoitteena on taittaa kustannusten karannut kasvu ja taata ammatti­taitoisen henkilöstön ja palvelujen saanti ympäri maata, jotta palvelujen saatavuuden ja terveyden eri­arvoistumisen kehitys katkeaisi (Alueuudistus.fi (1) 29.6.2016).

Laskelmien mukaan kunta­sektorin henkilöstöä siirtyy noin 215 000 maakuntiin vanhoina työn­tekijöinä. Noin 5 000 palkan­saajaa siirtyy maa­kuntiin ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallinto­virastoista ja maakuntien liitoista. Kyseessä on Suomen suurin henkilöstön siirto. (Helsingin Sanomat 6.7.2016.)

Minkälaisia seurauksia SOTE-uudistuksesta on kuntien ja maakuntien henkilöstö­rakenteille? Minkälaista väkeä ammatiltaan, koulutukseltaan ja palkoiltaan jää kuntiin ja minkälaista siirtyy maakuntiin?

Kunnat tällä hetkellä suuri työllistäjä

Tilastokeskuksen kunta­sektorin palkka­tilaston mukaan lokakuussa 2015 kunnissa ja kunta­yhtymissä työskenteli hieman yli 412 000 pääpalvelus­suhteista kuukausi­palkkaista palkan­saajaa joko koko- tai osa-aikaisena.

Tilasto­keskuksen palkkarakenne­tilaston (2015) mukaan kunta­sektorilla työskenteli 27 prosenttia kaikista palkan­saajista. Osa-aikaisia kunta­sektorin kaikista palkan­saajista oli noin 52 000 eli 13 prosenttia. Tunti­palkkaisia työn­tekijöitä oli noin 8 500. Artikkelissa käsitellään, ellei toisin mainita, kuukausi­palkkaista henkilöstöä.

Kuntasektorin henkilöstö­määrä on vuosien 2002 – 2015 aikana pysytellyt 400 000 palkan­saajan tuntumassa. Vuonna 2011 palkan­saajien määrä oli suurin, 428 000.

Naisten osuus koko kunta­sektorin henkilöstöstä on saman ajanjakson aikana ollut noin 80 prosenttia. Vuonna 2015 naisten osuus oli 81,3 prosenttia. Vuodesta 2006 lähtien henkilöstön keski-ikä on ollut 45 vuotta.

Vuonna 2015 kuntien määrä oli 317 ja kunta­yhtymien noin 140 (vuonna 2016 kuntia oli 313). Pienimmissä kunnissa ja kunta­yhtymissä palkka­listoilla oli vain muutama palkan­saaja. Kuntasektorin henkilöstöstä 28,4 prosenttia työskenteli kunta­yhtymissä.

Vuosien 2002 – 2015 aikana kuntien määrä on vähentynyt noin 30 prosenttia ja kunta­yhtymien määrä noin 41 prosenttia.

Suurin työnantaja kuntayhtymä­puolella on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito­piiri (HUS), jossa työskenteli vuonna 2015 noin 20 700 palkan­saajaa eli noin 18 prosenttia kaikista kunta­yhtymien palkan­saajista.

Eniten henkilöstöä, kaikista kunnista ja kunta­yhtymistä, työskenteli Helsingin kaupungin palveluksessa: noin 32 700 palkansaajaa, eli noin kahdeksan prosenttia koko kunta­sektorin henkilöstöstä ja 11 prosenttia kuntien palveluksessa olevista.

Maakunnittain tarkasteltuna eniten kunnissa ja kunta­yhtymissä työskenteleviä oli väki­luvuiltaan suurissa maa­kunnissa eli Uudella­maalla (108 000), Pirkan­maalla (36 000) ja Varsinais-Suomessa (36 000).

Vähiten kunta-alan väkeä oli Ahvenan­maalla (2 100) ja Keski-Pohjanmaalla (6 700).

Jos suhteutetaan maakunnan asukas­luku kunta­sektorin palkan­saajien määrään maakuntien alueella (toimi­paikan sijainnin mukaan), niin keski­määrin maa­kunnassa oli 13 asukasta yhtä kunta­työntekijää kohden. Eniten asukkaita yhtä työntekijää kohden oli Uudella­maalla (15) ja vähiten Keski-Pohjanmaalla (10).

Maakuntien liittojen palkka­listoilla oli vuonna 2015 yhteensä 1 060 joko osa- tai kokoaikaista kuukausi­palkkaista. Henkilöstöltään suurimmat maakunta­liitot olivat Päijät-Hämeen liitto, Lapin liitto ja Uudenmaan liitto.

Koko kuntasektoria tarkastellessa voi todeta, että henkilöstö­rakenne on pysynyt melko stabiilina.

Maakuntiin siirtyvät keski­määrin hieman parempi­palkkaisia kuin kuntiin jäävät

Tätä artikkelia varten kartoitettiin mahdollisesti maakuntiin siirtyviä ja kuntiin ja kunta­yhtymiin jääviä palkan­saajia.

Maakuntiin siirtyvät palkan­saajat valittiin siten, että kunta­sektorin vuoden 2015 palkka-aineistosta poistettiin ensin Ahvenan­maan ja muutaman tietyn työn­antajan, kuten Suomen Kunta­liiton, palkan­saajat. Lisäksi poistettiin päivä­hoidon toimialalla työskentelevät sekä ammatti­luokituksen luokkien 2342 ja 53111 (lastentarhan­opettajat ja päiväkotien ja muiden laitosten lasten­hoitajat ym.) palkan­saajat, sillä joissakin kunnissa heidät oli ilmoitettu virheellisesti sosiaali- ja terveyden­huollon hallinnon toimialalle.

Mukaan otettiin kaikki sosiaali- ja terveys­toimialoilla työskentelevät, maakunta­liittojen palkansaajat, kaikki lääkäri­sopimusta noudattavat sekä sote-kunta­yhtymissä työskentelevät. Lopuksi mukaan poimittiin palkan­saajia ammatin mukaan, jolloin mukaan tulivat esimerkiksi koulu­kuraattorit opetus­alalta.

Sote- ja maakunta­ratkaisu on edelleen kesken, joten määrittelyt saattavat muuttua ja tarkentua. Lisäksi tässä poiminnassa on mukana ainoastaan kunta­sektorilta siirtyvä henkilöstö ilman tunti­palkkaisia, joita siirtynee joitakin satoja.

Poiminnassa on käytetty soveltaen syyskuussa 2016 tiedossa olleita määrityksiä, jotka eivät välttämättä tuota tulokseksi joukkoa, joka tulee reaalisesti siirtymään vuoden 2019 alussa.

Poiminnan tulos ei ole millään tavalla tyhjentävä tai kaiken kattava, vaan muun muassa kriteerien ja luokitusten karkeuden tuloksena livahti molemmille puolille palkan­saajia, jotka eivät välttämättä valikoituneet oikeaan joukkoon.

Selkeyden vuoksi henkilöstöstä kirjoitetaan jatkossa maakuntiin ”siirtyvinä” ja kuntiin ”jäävinä” palkan­saajina. Henkilöstöä jää toki myös jäljelle jääviin kunta­yhtymiin.

Valituilla kriteereillä poimittuna vuoden 2015 kunta­sektorin palkkatilasto­aineistosta koko- ja osa-aikaisista kuukausi­palkkaisista palkan­saajista ei tullut aivan ennakolta haarukoitua 215 000 palkan­saajaa. Siirtyvien määräksi tällä poiminnalla saatiin noin 212 000 palkan­saajaa eli noin 51 prosenttia koko- ja osa-aikaisista työsuhteista.

Maakuntiin siirtyvien säännöllisen työajan ansion mediaani, 2 777 euroa kuukaudessa, oli 3,3 prosenttia suurempi kuin kuntiin jäävien mediaani­ansio 2015.

Maakuntiin siirtyvistä noin 85 prosenttia oli naisia, kun taas perus­kuntiin jäävistä palkan­saajista naisia oli 77 prosenttia.

Kuntiin jäävien keski-ikä, 46 vuotta, oli vuoden korkeampi kuin maakuntiin siirtyvien keski-ikä.

Siirtyvät toimialat vaikuttavat tuleviin palkkaeroihin

Sote- ja maakuntauudistus vähentää merkittävästi erilaisten hallinnollisten organisaatioiden määrää, kun noin 190 kuntien välistä tai muuta organisaatiota korvautuu 18 maakunnalla (Alueuudistus.fi (2) 29.6.2016).

Siirtyvien toimipaikkojen määrää on vaikea arvioida, sillä uudistus tuonee mukanaan erityis­järjestelyjä. Artikkelissa käytetyllä toimiala­rajauksella tarkasteltuna voi todeta, että noin 6 500 toimipaikkaa on siirtyneiden toimi­alojen mukaisessa poiminnassa. (Toimialan ja toimi­paikan määrittelystä katso tarkemmin tieto­laatikosta alla.)

Maakuntapoiminnalla siirtyvistä noin 34 prosenttia työskenteli varsinaisten sairaala­palvelujen toimi­alalla ja 18 prosenttia toimi­alalla terveyskeskus- ja vastaavat yleislääkäri­palvelut.

Kuntiin tulee jäämään toimi­alojen sivistys­puoli ja varhais­kasvatus: 28 prosenttia tulevien kuntien henkilöstöstä oli perus­koulutuksen ja 22 varhais­kasvatuksen toimialalla. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Maakuntiin siirtyvät sekä kuntiin ja kunta­yhtymiin jäävät toimi­aloittain (TOL 2008), (%) 2015

Lähde: Tilastokeskus, kunta­sektorin palkka­tilasto 2015

Kuntiin jäävistä toimialoista korkein säännöllisen työajan palkan mediaani oli lukio­koulutuksen toimi­alalla, 4 213 euroa kuukaudessa, ja matalin mediaani oli muualla luokittelemattomien siivous­palveluiden toimi­alalla, 2 019 euroa kuukaudessa. Ansio­vertailuun on otettu mukaan tässä artikkelissa vain ne ryhmät, joissa on vähintään sata koko­aikaista, täyttä palkkaa saanutta palkan­saajaa.

Korkeimmat ansiot olivat maakuntiin siirtyvällä toimi­alalla tietojen­käsittelyn ja laitteistojen käyttö- ja hallinta­palvelut, jossa ansioiden mediaani oli 3 652 euroa kuukaudessa.

Matalin mediaani säännöllisen työajan ansioissa oli maakuntiin siirtyvillä sihteeri- ja muun toimisto­palvelun toimialalla, 2 217 euroa kuukaudessa.

Sairaanhoitajat suurin maakuntiin siirtyvistä ammatti­ryhmistä

Yksi tärkeimmistä tausta­muuttujista ansioiden kuvaamisessa on ammatti. Kunnat ja kunta­yhtymät ilmoittavat jokaiselle palveluksessaan olevalle selko­kielisen ammatti­nimikkeen, esimerkiksi sairaan­hoitaja, lastentarhan­opettaja. Näistä ammatti­nimikkeistä pidetään yllä luetteloa ja tunnusta Kevan palvelussuhde­rekisterin netti­sivuilla.

Valitettavasti vuosien saatossa ammatti­nimikkeiden kirjo on moninaistunut ja hajonnut osin muutaman henkilön erikoisiksi ammatti­nimikkeiksi, jolloin selko­kielisen ammatin suorat käyttö­mahdollisuudet, esimerkiksi ansioiden julkaisemisen tausta­tietona, ovat vaikeutuneet.

Tilastokeskuksen työssäkäynti­tilastossa pidetään yllä ammatti­rekisteriä, josta löytyy lähes tulkoon kaikille työllisille, kaikilla sektoreilla, ammatti­luokitus 2010:n mukainen luokitus­tieto. Ammattien luokittelu mahdollistaa sen, että esimerkiksi ammatit avohuollon sairaan­hoitaja, koti­sairaanhoitaja ja psykiatrian sairaan­hoitaja saadaan samaan ryhmään 32211 sairaan­hoitajat.

Myös kuntasektorin palkka­tiedusteluun ilmoitetut ammatit luokitellaan ammatti­luokituksen mukaan. Ammatti­luokitus on hierarkkinen. Pääluokka­taso on alun perin laadittu kuvaamaan tason vaatimaa koulutusta: taso 2 erityis­asiantuntijat, 3 asian­tuntijat, 4 toimisto- ja asiakaspalvelu­työntekijät, 5 palvelu- ja myyntityön­tekijät ja niin edelleen.

Yleisen koulutustason noustua on luokittelusta tullut yhä haastavampaa. Ammatin pääluokissa 3, 4 ja 9 henkilöstön koulutus on usein korkeampi kuin vaadittava ammatti­taitotaso. Etenkin naiset työskentelevät usein koulutustaan alemmalla ammatti­tasolla. Seppo Kouvonen (2011) onkin todennut hierarkkiseen ammattitaito­tasoon perustuvan luokituksen erottelu­kyvyn olevan heikkenemässä.

Ammattiluokituksen mukaisesti maakuntiin siirtyvistä 20 prosenttia kuului sairaan­hoitajien ammatti­luokkaan ja yhdeksän prosenttia sosiaali­alan hoitajiin (kuvio 2). Sairaan­hoitajien säännöllisen työajan mediaani­palkka oli 2 985 euroa kuukaudessa.

Kuntiin jäävistä ammatti­luokista suurin (11 prosenttia) oli päivä­­kotien ja muiden laitosten lasten­­hoitajat, joiden säännöllisen työajan ansioiden mediaani oli 2 261 euroa kuukaudessa.

Kuvio 2. Maakuntiin siirtyvät sekä kuntiin ja kuntayhtymiin jäävät ammatin (ammattiluokitus 2010) mukaan, (%) 2015

Lähde: Tilastokeskus, kuntasektorin palkkatilasto 2015

Artikkelissa esitetyt ansiot eivät välttämättä ole täsmälleen samat kuin vuoden 2015 julkaistut luvut Tilasto­keskuksen tieto­kannassa, sillä poiminnassa osa henkilöstöä on voinut siirtyä poiminta­kriteerien perusteella eri ryhmään, vaikka ammatti olisikin sama.

Sadan tai sitä suuremman palkan­saajan ryhmissä korkein palkan mediaani maakuntiin siirtyvillä oli yli­lääkäreiden ammatti­luokassa, 7 434 euroa kuukaudessa, ja matalin rahdin­käsittelijöillä ja varasto­työntekijöillä 2 056 euroa kuukaudessa.

Kuntiin jäävistä ammatti­ryhmistä korkein ansioiden mediaani oli alue- ja paikallis­hallinnon johtajilla ja ylimmillä virka­miehillä, 6 800 euroa kuukaudessa.

Matalin ansioiden mediaani oli perhepäivä­hoitajilla, 1 931 euroa kuukaudessa.

Tulevaisuuden kunta on sivistys­kunta

Muista tilastoista ja rekistereistä voidaan liittää kunta­sektorin aineistoon eri tausta­muuttujia. Vuodesta 1987 tietoja on vuosittain täydennetty tutkinto­rekisterin koulutus­tiedoilla.

Koulutus­asteessa näkyy kunta­sektorillakin koko väestön koulutus­­asteen nousu: vuonna 2002 vähintään ylemmän korkeakoulu­asteen oli kunta­sektorilla suorittanut 16 prosenttia, kun taas vuonna 2015 osuus oli 22 prosenttia palkan­saajista.

Kuntasektorilla työskentelevillä pelkän peruskoulun käyneiden osuus on vuosina 2002 – 2015 vähentynyt seitsemän prosentti­yksikköä viiteen prosenttiin. Pelkän perusasteen suorittaneiden joukossa on myös ulkomailla tutkinnon suorittaneita, joten oikea prosentti­osuus lienee viittä matalampi.

Maakuntiin siirtyvien ja kuntiin jäävien koulutus­asteissa suurin ero oli ylemmän korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuudessa. Kuntiin jäävillä osuus oli 17 prosentti­yksikköä suurempi kuin maakuntiin siirtyvillä, joista ylemmän korkeakoulu­tutkinnon suorittaneita oli 13 prosenttia (kuvio 3). Kuntiin jäävillä ylemmän korkeakoulu­tutkinnon suorittaneista suurin osa oli opettajia.

Kuvio 3. Maakuntiin siirtyvät sekä kuntiin ja kuntayhtymiin jäävät koulutusasteen mukaan, (%) 2015

Lähde: Tilastokeskus, kuntasektorin palkkatilasto 2015

Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuudet olivat kuntiin jäävillä ja maakuntiin siirtyvillä lähes samat: siirtyvillä 40 prosenttia ja jäävillä 38 prosenttia. Ammatti­luokituksen mukaan tarkasteltuna kuntiin jää melkein 20 000 keski­asteen tutkinnon suorittanutta lasten­hoitajaa, kun taas maakuntiin siirtyy yli 17 000 sosiaali­alan hoitajaa ja yli 12 000 palkan­saajaa ammatti­luokassa muut lähi­hoitajat.

Koulutusasteittain tarkasteltuna siirtyvien ansiot kohosivat suuremmiksi kuin jäävien kaikissa koulutusaste­ryhmissä (kuvio 4). Ansio­vertailussa suurin ero näkyy tutkija­koulutuksen suorittaneilla: maakuntiin siirtyvien säännöllisen työajan ansioiden mediaani oli noin puolet suurempi kuin kuntiin jäävillä.

Kuvio 4. Maakuntiin siirtyvien sekä kuntiin ja kuntayhtymiin jäävien säännöllisen työajan ansioiden mediaani*, (e/kk) koulutusasteen mukaan 2015

Lähde: Tilastokeskus, kuntasektorin palkkatilasto 2015  *50 % ansaitsee alle, 50 % yli mediaanin

Maakuntiin siirtyvät tutkija­koulutuksen suorittaneet olivat lähinnä erikois- ja yli­lääkäreitä. Kuntiin jäävät tutkija­koulutuksen suorittaneet toimivat lähinnä opettajien ammatti­luokissa sekä erityisasian­tuntija­tehtävissä.

Vieraskielisten osuus kunta­sektorilla pieni

Väestörakenne­tilastosta voidaan lisätä aineistoon esimerkiksi kieli- ja syntyperä­tieto. Väestö­rakenteessa mukana on maassa vakituisesti vuoden viimeisenä päivänä asuva väestö.

Aivan jokaiselle kuntasektorin palkka-aineiston henkilölle ei tietoja löydy, sillä lokakuun henkilöstöä on poistunut (muuttanut maasta, kuollut) vuoden lopun aktiivi­väestöstä. Esimerkiksi kielen osalta jäi uupumaan tieto noin 450 palkan­saajalta.

Vuonna 2015 kunta­sektorilla työskenteli noin 11 900 palkansaajaa, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Vieras­kielisten osuus oli noin kolme prosenttia kaikista niistä, joille kieli­tieto löytyi, ja he olivat keski­määrin kolme vuotta nuorempia (43 vuotta) kuin kotimaisia kieliä puhuvat.

Venäjänkielisiä palkan­saajia oli noin 3 400, viron­kielisiä noin 2 600 ja englannin­kielisiä noin 400. Vieras­kielisistä 17 prosenttia työskenteli varsinaisten sairaala­palvelujen toimi­alalla ja 13 prosenttia terveys­keskusten ja vastaavien yleislääkäri­palvelujen toimi­alalla. Lasten päivä­kotien toimi­alalla työskenteli kahdeksan prosenttia kunta­sektorin vieras­kielisistä palkan­saajista.

Vieraskielisten ansiot eivät eronneet merkittävästi koti­maisten kielten puhujien ansioista niissä neljässä ammatti­luokassa, joissa toimi eniten vieras­kielisiä. Toimisto­siivoojien säännöllisen työajan ansion mediaani oli noin prosentin korkeampi vieras­kielisillä kuin kotimaisia kieliä puhuvilla. Vieras­kielisillä sairaan­hoitajilla oli noin neljä prosenttia korkeampi ansio­mediaani.

Kotimaisia kieliä puhuvilla sosiaali­alan ohjaajilla sekä erikois­lääkäreillä oli puolestaan neljä prosenttia korkeampi mediaani säännöllisen työajan ansioissa. Vieras­kielisistä noin 60 prosenttia siirtynee uusiin maakuntiin vuoden 2019 alussa.

Uudistus palkkatilastoinnillekin kehittymisen paikka

Sote- ja maakunta­uudistus tuo suuria muutoksia toki maakuntiin siirtyvälle, mutta myös kuntiin jäävälle henkilöstölle. Maakuntiin siirtyvän henkilöstön palkkaus, palvelus­suhteiden ja eläkkeiden määrittely vaativat laajaa yhteen­sovittamista.

Haasteita uudistuksessa riittää myös tilaston­tekijöille, sillä esimerkiksi lokakuun 2018 tiedot tulee saada kerätyksi saman vuoden puolella, kun suuri osa kunta­yhtymiä lakkaa vuoden 2019 alussa. Myös uusien maakuntien uuden henkilöstön palkkoja aletaan tiedustella ja tilastoida välittömästi käynnistys­vuodesta lähtien.

Muutoksessa on haasteiden lisäksi aina tarjolla runsaasti kehittämisen, parantamisen ja oppimisen mahdollisuuksia, joita pyritään varmasti hyödyntämään kaikissa organisaatioissa – myös palkka­tilastoissa.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen yritystilastot-yksikössä.

Lähteet:

Alueuudistus.fi(1). Ministeri Rehula: Sotessa seuraavalle rastille – keskeiset tavoitteet ennallaan, 29.6.2016.

Alueuudistus.fi (2). Maakuntien perustaminen ja tehtävät.

Helsingin Sanomat 6.7.2016. Keva: Eläkkeitä paikattava siirtymämaksulla.

Kouvonen, Seppo 2011. Ammattiluokitus ammattitaidon tason kuvaajana:

THL, 2011.

Tilastokeskus. Kuntasektorin palkat.

Tilastokeskus. Palkkarakenne.

TIETOLAATIKKO

Kuntasektorin palkka­tiedustelun yhteydessä kunnat ja kunta­yhtymät ilmoittavat toimi­paikkojensa nimen sijainti­osoite- ja toimiala­tietoineen. Kunnat ja kunta­yhtymät määrittävät itse toimi­paikkansa toimiala­tiedon, joka on viiden numeron tarkkuus­tason EU:n toimiala­luokitukseen NACE:en perustuva TOL 2008. Tietoa käyttävät myös Tilasto­keskuksen työssäkäynti­tilasto ja yritys- ja toimipaikka­rekisteri.

Toimipaikka tarkoittaa fyysistä paikkaa, jossa kunta tai kunta­yhtymä tarjoaa pääasiassa yhdenlaisia, eli yhden toimialan, palveluita, esimerkiksi yläaste tai terveys­keskus. Jos yläasteen kanssa samassa osoitteessa sijaitsee lukio, niin se muodostaa oman toimi­paikan.

Toimialaluokitus ei suoraan sovellu kunta­sektorin kuvaamiseen. Toimiala­luokitus sijoittaa esimerkiksi lasten päivähoito­palvelut terveys- ja sosiaali­palvelujen alalle, vaikka hallituksen esityksen mukaan varhais­kasvatus ja päivähoito­palvelut on siirretty vuodesta 2013 alkaen opetus- ja kulttuuri­ministeriön hallinnon­alalle. Kunnat ovat siirtäneet omissa aika­tauluissaan palveluja sivistys­toimen haltuun. Toimiala­luokitus ei siten vastaa kuntien käyttämää hallinnollista jakoa.

Vaikka kunnat ja kunta­yhtymät ovat parantaneet ilmoitetun tiedon laatua vuosi vuodelta, on toimi­paikan kautta määräytyvä toimiala edelleen osin epäluotettava tieto etenkin tarkkoja analyyseja ja laskelmia varten. Kunnissa ja kunta­yhtymissä on esimerkiksi käytetty julkisen hallinnon toimialaa, vaikka toimi­paikan toiminta olisi selkeästi varsinaista palvelun tuottamista. Tämä paisuttaa tilastossa hallinnon osuutta ja vaikeuttaa kaiken tasoista vertailtavuutta. Isojen rakenteellisten uudistusten, kuten sote-uudistus, selvitys­työ on kuitenkin lisännyt toimiala- ja toimipaikka­tiedon käyttöä.

Vuonna 2015 kuntasektorin kuukausi­palkkaisia ilmoitettiin 20 000 toimi­paikkaan. Tunti­palkkaisia työskenteli noin 850 toimi­paikassa. Jotkut työnantajat eivät ole ilmoittaneet tietojaan edellä määritellyn toimipaikka­käsitteen mukaisina, vaan käytössä on ollut toiminta­yksikkökäsite tai toimiala­yksikkökäsite, jolloin eri toimi­aloilla samassa osoitteessa työskenteleviä tai samalla toimi­alalla eri osoitteissa työskenteleviä on ilmoitettu samaan toimi­paikkaan.

Kunnalliset liikelaitokset ja niissä työskentelevät ilmoitetaan myös kunta­sektorin palkka- ja toimipaikka­tiedonkeruuseen. Kuntien ja kunta­yhtymien liike­laitokset ovat kunnallisia palvelujen tuottajia, ja ne ovat osa kuntien ja kunta­yhtymien omaa toimintaa. Markkinoilla toimivat liike­laitokset, kuten energia­laitokset ja satamat, on uuden kuntalain (2013) mukaan pitänyt yhtiöittää. Kunta­omisteisten yhtiöiden tietoja ei kerätä kunta­sektorin palkkatiedon­keruussa.

Kuntien ja kuntayhtymien liikelaitokset ilmoitetaan kunta­sektorin tiedon­keruuseen omina toimi­paikkoinaan, mutta niiden liikelaitos­status ei käy erikseen ilmi mitenkään, sillä toimi­paikkojen nimeäminenkin on kunnissa ja kunta­yhtymissä vapaata. Täten esimerkiksi liike­laitoksissa työskentelevien määrän laskeminen suoraan kunta-aineistosta ei ole mahdollista.

Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikka­rekisterin mukaan vuonna 2014 kuntien liike­laitoksia oli 149, joista 45 vesi­huollon liike­laitoksia. Sisäisen palvelun toimi­alalla oli 15 liike­laitosta ja toimitila- ja vuokraus­palvelujen alalla 14. Liike­laitoksia oli 64 kunnalla, ja ne toimivat yhteensä 24 toimi­alalla (toimiala­luokituksen 3-numero­taso).

 

Kuntasektorin palkkoja 70-luvulta soteen

Kuntasektorin palkansaajat jaettiin artikkelia varten alustavien kriteerien perusteella kahteen joukkoon: niihin, jotka mahdollisesti siirtyvät vuoden 2019 alussa maakuntiin sekä kuntiin ja kunta­yhtymiin jääviin palkan­saajiin.

Kuntasektorin palkkoja on tilastoitu nyky­muodossaan vuodesta 1973 lähtien. Tosin Sosiaalisen aikakaus­kirjan mukaan kunta­puolen palkkoja löytyy jo 1930-luvulta lähtien. Tilasto­keskuksen netti­sivuilta löytyy tieto­kantoja vuodesta 2006 eteenpäin, ja tätä vanhempia tietoja on saatavissa erikseen Tilasto­keskuksesta. Kunta­sektorin palkka­tilasto antaa kunta­sektorilla työskentelevien työsuhteiden määristä ja ansioista poikkileikkaus­tiedon lokakuulta. Kunta­sektorin ansio­tietoja hyödynnetään yhtenä lähde­aineistona ansiotaso­indeksissä ja palkkarakenne­tilastossa, joka kokoaa yhteen kaikkien työnantaja­sektoreiden palkan­saajien lukumäärä- ja ansio­tiedot.

Kuntasektorin palkka-aineiston tietoja käytetään tilaston laadinnan lisäksi virka- ja työehto­sopimus­neuvottelussa, eri ennusteissa, laskelmissa, tutkimuksissa ja suunnittelussa muun muassa kunnissa ja ministeriöissä.

Tilastokeskus kerää vuosittain kaikilta kunnilta ja kunta­yhtymiltä lokakuun ansio- ja työsuhde­tiedot. Työsuhteista kysytään muun muassa tietoa viran hinnoittelu­tunnuksesta, koko- ja osa-aikaisuudesta, palvelus­suhteen luonteesta (esimerkiksi toistaiseksi voimassa oleva, määrä­aikainen virka), työaika­järjestelmästä, ammatista.

Palkkoja ja ansioita koskevia tietoja kysytään yksittäisten palkka­tekijöiden ja tuntien tarkkuudella. Tilasto­keskuksessa lasketaan perus­palkan (tehtävä­kohtainen palkka) sekä eri palkan­lisien (palkka­tekijöiden) mukaan ansio­tiedot. Ansio­käsitteistä tärkeimmät ovat säännöllisen työajan ansiot sekä kokonais­ansiot.

Yhdellä palkansaajalla voi olla useampi työsuhde, joista valittujen kriteerien perusteella määritellään jokaiselle palkan­saajalle pääpalvelus­suhde. Vain pääpalvelus­suhteiden ansio­tietoja käytetään ansio­laskelmiin, mikäli palkan­saaja on ansainnut lokakuussa täyden palkan ja on koko­aikainen.

Peruspalkka on tehtävä­kohtainen vähimmäis­palkka. Vuonna 2015 kunta­sektorilla työskentelevien kuukausi­palkkaisten perus­palkan mediaani oli 2 335 euroa kuukaudessa (keskiarvo 2 520 euroa).

Säännöllisen työajan ansioihin luetaan perus­palkan lisäksi muun muassa työaika-, tehtävän ja ammatti­taidon perusteella maksettavat lisät. Vuonna 2015 säännöllisen työajan ansioiden mediaani oli 2 751 euroa kuukaudessa (keskiarvo 3 017 euroa).

Kokonaisansioihin sisältyvät peruspalkan ja edellä mainittujen lisien lisäksi muun muassa lisä- ja ylitöiden ansio, päivystys­korvaukset sekä muut epä­säännöllisesti maksettavat lisät tulos­palkkioita lukuun ottamatta. Vuonna 2015 kokonais­ansioiden mediaani oli 2 782 euroa kuukaudessa (keskiarvo 3 106 euroa). Kunnallista lääkärien virkaehto­sopimusta noudattavilla työaikaan sidotut lisät eivät sisälly säännöllisen työajan ansioihin, vaan ne huomioidaan kokonais­ansioihin.