Globaalien arvoketjujen kuvaus edistyy kansain­välisten tilasto­hankkeiden valmistuessa. OECD:n ja WTO:n yhteis­hankkeen TiVA:n (Trade in Value Added) alustavien tulosten mukaan Suomen riippuvuus ulkomaan­kaupasta ei poikkea suuresti muista OECD-maista.

Monikansallisten yritysten aika­kaudella tilastoinnin tulee tarjota vastauksia aiempaa moni­mutkaisempiin kysymyksiin. Perinteinen ulkomaan­kaupan tilastointi antaa tarkan kuvauksen tavaroista, joita yksittäinen maa vie tai tuo. Ulkomaan­kauppaa kuvaavien tilastojen tulisi kuitenkin nykyään antaa vastaus perinteisen mitä tuotteita vaihdetaan -kysymyksen ohella myös kysymyksiin: Kuka käy kauppaa, kenen kanssa ja miten?

Taloudellisen omistajuuden vaihtumiseen perustuvat tulo- ja menokirjaukset edellyttävät myös toisinaan, että fyysinen tavaroiden siirtely maasta toiseen on tilastoinnissa erotettava varsinaisesta ulkomaan­kaupasta. Kansan­talouden tilinpidon ja yritys­tilastojen todellinen haaste hämärtyvien maa­rajojen oloissa onkin varmistaa, että kaikki tuotanto, tulot ja menot saadaan katettua – ja vain kertaalleen.

Ulkomaankauppatilastojen pitäytyminen viennin ja tuonnin bruttoarvoissa heikentää myös niiden käytettävyyttä. Globaalien tuotanto­järjestelyjen maailmassa bruttoarvot kertaantuvat herkästi, kun raaka-aineita ja puolivalmisteita siirrellään maasta toiseen. Tämän vuoksi tilasto­kuvauksen tulisi tarjota myös kansalliseen arvon­lisäykseen perustuvia netto­määräisiä tilastolukuja, jotta ulkomaan­kaupan kansan­taloudellisia vaikutuksia olisi helpompi arvioida.

Erinomainen esimerkki vienti­lukujen paisumisesta on ETLAn vuonna 2011 julkaisema analyysi Nokian puhelimen arvon­muodostuksesta (Ali-Yrkkö, Rouvinen, Seppälä ja Ylä-Anttila). Kiinassa tapahtuvan loppu­kokoonpanon osuus puhelimen arvosta oli kahden prosentin luokkaa, mutta puhelimen siirto Kiinan tehtaalta Yhdysvaltoihin kuluttajille myytäväksi kirjautui puhelimen täyden markkina-arvon mukaan Kiinan vienniksi.

Kattavaa tietoa maakohtaisia aineistoja yhdistelemällä

Lähivuosina myös arvoketjujen ja arvonlisä­perusteisen ulkomaan­kaupan kuvaus edistyy, kun kansain­väliset kehitys­hankkeet valmistuvat. Kansain­välisistä hankkeista laajimpia ovat EU:n FIGARO (Full International and Global Accounts for Research in Input-Output Analysis ) sekä OECD:n ja WTO:n yhteishanke TiVA (Trade in Value Added).

Molempien hankkeiden keskeisintä sisältöä on kansallisten ulkomaan­kauppa­tilastojen sekä kansan­talouden tilinpidon tarjonta- ja käyttötaulukoiden yhdistäminen maailman­laajuiseksi arvo­ketjujen tutkimus­kehikoksi.

TiVA-kehikkoa on laajennettu myös liittämällä siihen tietoja ulkomaisista sijoituksista ja niiden kerryttämistä tuotoista. Tuotto­tietojen lisääminen on tärkeää, sillä osa kansallisesta arvon­lisäyksestä ohjautuu osinkoina ja korko­menoina ulkomaisille omistajille.

Valmistuessaan nämä hankkeet tarjoavat arvokkaita aineistoja muun muassa ulkomaan­kaupan, globaalien arvoketjujen, talous­kasvun, tuottavuuden, materiaali­virtojen ja ympäristö­vaikutusten tutkimukseen. Suomen tilastoaineistot ovat mukana näissä hankkeissa. Alustavia tuloksia on luvassa vuoden 2017 aikana.

TiVA-hankkeessa yhdistetään maakohtaisia makrotason aineistoja. Tämän työn suureksi haasteeksi ovat muodostuneet maiden välisten tilastojen epä­symmetriat. Esimerkiksi aineistojen kattavuuteen tai arvostus­perusteisiin liittyvät tilastointierot johtavat usein siihen, ettei yksittäisen maan vienti vastaa vasta­puolen tuontia, vaikka teoria näin olettaa ja kansainväliset kirjaus­standardit siihen ohjaavat.

Havaitut epäsymmetriat ovat saaneet tilastoijat myös ymmärtämään, ettei kaikkia kansallisia tilastoja globalisoituneessa maailmassa voi enää tehdä yksin. Keskeinen tavoite yksittäisen maan tilastojen sisäisestä konsistenssista saattaa nykyään huonossa tapauksessa johtaa siihen, että esimerkiksi yritys­tilastojen ja kansan­talouden tilinpidon antama kuva maan talouskehityksestä on yhtenevä, vaikkei se pidä paikkaansa.

Eri maiden tilasto­viranomaisten tuleekin jatkossa tiivistää keskinäistä yhteis­työtä ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan myös monikansallisia yrityksiä koskevien yksikkötason tietojen luottamukselliseen ja tieto­turvalliseen vaihtoon.

Alustavat tulokset valaisevat ulkomaan kaupan rakennetta ja merkitystä

Tilastointia on 2000-luvulla kehitetty vastaamaan yritysten muuttunutta toiminta­tapaa usein uudistuksin. (Katso artikkelin lopussa oleva tietolaatikko.)

TiVA-hankkeesta on jo saatu alustavia tuloksia vuodelta 2011. Maailma on toki muuttunut kuudessa vuodessa merkittävästi, mutta kehitystyön valmistuessa tuoreemmat vuodet saadaan nopeammin mukaan. OECD tavoittelee vuosien 2012–2014 tietojen liittämistä tutkimus­kehikkoon lähi­kuukausina.

TiVA-hankkeessa eri maiden aineistot yhdistetään erilaisia estimointi- ja tasa­painotuskeinoja käyttäen. Tämän vuoksi saadut luvut eivät ole maiden virallisia tilastoja, mutta soveltuvat hyvin indikaattoreiksi kuvaamaan eri maiden roolia globaaleissa arvoketjuissa.

Kuvioissa 1 ja 2 on esitetty esimerkit uudenlaisesta ulkomaisten yritysten merkityksen tarkastelusta. Aiemmin vienti ja tuonti on ollut tapana suhteuttaa bruttokansantuotteen arvoon. Tämän kaltainen tarkastelu on saattanut johtaa väärin­ymmärryksiin ulkomaan­kaupan merkityksestä yksittäisen maan taloudelle. 

Kuvio 1. Ulkomaisten yritysten merkitys OECD-maissa vuonna 2011, arvonlisäykseen perustuva näkökulma

Lähde: OECD-WTO Trade in Value Added Data (TiVA)

Kuvio 1 näyttää, kuinka ulkomaiset yritykset tarjoavat tavaroita ja palveluita kotimaiseen kysyntään. Suomen kotimaisen kysynnän arvosta ulkomaiset yritykset kattavat noin 38 prosenttia. Tästä 30 prosentti­yksikköä kertyy perinteisen tavaroiden ja palvelujen tuonnin kautta. Loput 8 prosentti­­yksikköä muodostuu ulkomais­omisteisten yritysten Suomessa suomalaisten käyttöön tarjoamista tuotteista ja palveluista.

Muihin OECD-maihin verrattuna ulkomaisten yritysten osuus on keskitasoa ja samaa luokkaa kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassa. Kuviossa 1 on myös eritelty Suomessa toimivien ulkomais­omisteisten yritysten Suomessa tapahtuneesta myynnistä kertynyt voitto, joka useimmiten kotiutetaan ulkomaiselle omistajalle. Näiden tuottojen osuus on muutaman prosentti­yksikön luokkaa bkt:stä. Mikäli kertyneet tuotot investoidaan Suomeen tai jätetään suomalaisen tytäryhtiön kassaan, ne kirjataan kansan­talouden tilin­pidossa uudelleen sijoitetuksi voitoksi, joka kotiutettujen tuottojen tapaan pienentää Suomen brutto­kansantuloa, mutta ei bruttokansan­tuotetta.

Vastaavanlainen tarkastelu voidaan tuottaa arvonlisä­perusteisen viennin merkityksestä maan taloudelle. Kuvio 2 osoittaa, että vienti­kysynnän osuus bruttokansan­tuotteestamme oli 28 prosenttia vuonna 2011.

Kuvio 2. Viennin osuus bruttokansan­tuotteesta yrityksen omistajatyypin mukaan vuonna 2011

Lähde: OECD-WTO Trade in Value Added Data (TiVA)

Perinteinen tapa suhteuttaa brutto­vienti bkt:hen tuottaa 39 prosentin osuuden, joten ero on merkittävä. Tästä 28 prosentista kotimaisten yritysten vienti muodostaa 22 prosentti­yksikköä ja Suomessa toimivien ulkomais­omisteisten yritysten vienti 6 prosenttiyksikköä. Ulkomais­omisteisten yritysten viennin kotimainen arvon­lisäys jakaantuu Suomessa maksettuihin palkkoihin ja kertyneisiin voittoihin. Kuvio 2 osoittaa, ettei Suomi vuonna 2011 ollut OECD-maiden vertailussa erityisen vienti­riippuvainen talous.

Kolmas esimerkki TiVA-aineiston avulla saaduista tuloksista on esitetty kuviossa 3, mikä näyttää palveluiden osuuden brutto­viennistä.

Kuvio 3. Palveluiden arvonlisäyksen osuus bruttoviennistä (tavarat ja palvelut)

Lähde: OECD-WTO Trade in Value Added Data (TiVA)

Suomessa näin laskettu osuus on noin puolet, vaikka palvelu­viennin osuus kokonais­viennistä on viime vuosina ollut noin 30 prosenttia. Ero selittyy sillä, että monet tavaroina vietävät tuotteet vaativat syntyäkseen runsaasti kotimaasta tai ulkomailta hankittuja palveluita. Palveluiden merkitys olisi vieläkin suurempi, mikäli myös tavara­vientiä harjoittavan yrityksen itse tuottamien palveluiden, kuten suunnittelun ja markkinoinnin, osuus pystyttäisiin ottamaan huomioon.

TiVA:n perusteella Suomen viennin jako tavaroihin ja palveluihin ei näytä poikkeavan suuresti muista kehittyneistä maista.

 

------------------------------------------

 Globalisaatiotilastoinnin 2000-luvun muutokset

• 
  Merkitystään kasvattanut palvelujen ulkomaan­kauppa tilastoidaan nykyään neljännes­vuosittain aiemman vuosi­tilaston sijaan.
• 
  Ulkomaankauppa­tilastojen rinnalle on kehitetty ulkomaisten tytär­yhtiöiden toimintaa kuvaavat tilastot.
• 
  Ulkomaisten suorien sijoitusten tilasto pyrkii nykyään avaamaan myös sijoitus­ketjuja tarjoamalla tietoa välittömän sijoittajamaan lisäksi perimmäisestä sijoittajasta.
• 
  Ulkomaankauppa­tilastojen yhdistäminen yritys­rekisteriin on mahdollistanut tarkemman kuvauksen ulkomaan­kauppaa harjoittavista yrityksistä.
• 
  Yritysten motiiveja kansain­välistymiseen on selvitetty erillis­tutkimuksilla.

 

Kristian Taskinen työskentelee kehittämis­päällikkönä Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.