Pientalotuotanto on laskenut rajusti huippuvuosiin verrattuna, ja talot rakennetaan entistä pienemmiksi. Tietyillä alueilla kuten länsirannikolla pientalorakentaminen on vilkkaampaa kuin muualla Suomessa.
Pientaloasuntoja valmistuu eniten kaupunkiseuduille, kun tarkastellaan absoluuttisia asuntomääriä. Jos valmistuneiden pientaloasuntojen määrä suhteutetaan alueella asuvaan väestöön, saadaan hiukan toisenlainen kuva.
Länsirannikolle on valmistunut väestöön suhteutettuna paljon pientaloasuntoja 2010-luvulla. Samoin keskuskaupunkien ympäryskuntiin on noussut runsaasti pientaloasuntoja, erityisesti Oulun ja Jyväskylän seudulle.
Myös Ahvenanmaalla ja Pohjois-Lapissa pientaloasuntoja suhteessa väestöön on valmistunut hyvin. Ahvenanmaan Jomalan kunnassa on valmistunut eniten, 10,7 asuntoa tuhatta asukasta kohti vuosittain 2010-luvulla (kartta 1.).
Tyypillisin pientalo on luonnollisesti omakotitalo. Vuonna 2017 omakotitaloasuntojen osuus valmistuneista pientaloasunnoista oli noin 78 prosenttia. Paritaloasuntoja oli lähes 22 prosenttia. Muutama pientalo luokiteltiin erityisluokkaan muut erilliset pientalot.
Viime vuonna valmistuneista pientaloasunnoista useimmat eli 35 prosenttia olivat 4 huoneen asuntoja. 5 huonetta käsittäviä oli 26 prosenttia ja 3 huoneen asuntoja oli 18 prosenttia kaikista pientaloasunnoista.
Valtaosa uusista pientaloista on yksikerroksisia – lähes 69 prosenttia kaikista viime vuonna valmistuneista pientaloista. Kaksikerroksisia pientaloja valmistui liki 31 prosenttia. Vuonna 2017 valmistuneen pientaloasunnon keskipinta-ala oli 128 neliötä[1].
Uusien pientaloasuntojen keskikoko on pienentynyt keskimäärin 8,5 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2017 (kuvio 1.). Vuodesta 2014 lähtien asuntojen keskikoko on supistunut huomattavasti.
Pientalojen suosituin julkisivumateriaali puu on kasvattanut entisestään suosiotaan 2000-luvulla (kuvio 2.). Aikaisemmin myös tiilellä oli vakiintunut asema julkisivumateriaaleissa.
Kun vielä vuonna 1995 valmistuneissa pientaloissa 29 prosentissa käytettiin ulkoverhoiluun tiiltä, oli vastaava luku enää 5 prosenttia vuonna 2017. Myös muiden julkisivumateriaalien kuten betonin ja kiven suosio on kasvanut ja osuus noussut 5 prosentista 10 prosenttiin vuodesta 1995 vuoteen 2017.
Valmistuneiden pientalojen lämmitys oli valtaosin sähkölämmityksen varassa vielä 2000-luvun alussa (kuvio 3.). Muut lämmönlähteet ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan koko 2000-luvun. Erityisesti maalämmön käyttö pääasiallisena lämmönlähteenä on yleistynyt nopeasti. Sen osuus valmistuneissa pientalohankkeissa oli vuonna 2017 jo 38 prosenttia.
Maalämmön osuuden kasvu näkyy myös vesikeskuslämmityksen yleistymisenä (kuvio 4). Vesikeskuslämmitys on kasvanut 31 prosentista 73 prosenttiin vuosina 2000–2017.
Jose Lahtinen on tuotantovastaava rakennus- ja asuntotuotantotilastossa Tilastokeskuksen yritystilastot –yksikössä.
[1] Keskipinta-ala on laskettu jakamalla vuotuinen huoneistoalasumma vuotuisella asuntojen lukumäärällä.
Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyystilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.
Asuntojen ja rakennusten kunto heikkenee ajan kuluessa. Suomalaiset omistusasujat asuvat kuitenkin useimmiten hyväkuntoisissa rakennuksissa. Rakennuskantaan osuvat suuret remontit näkyvät sekä asuntojen että rakennusten kunnossa.
Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.
Entistä nopeampia Nowcasting-ennustemalleja on kokeiltu nyt puoli vuotta. Niillä saadaan reippaasti aiempaa nopeammin tietoa teollisuuden, rakentamisen, kaupan ja palveluiden liikevaihdon kehityksestä.
Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.
Osakeasuntojen hintatilastossa on otettu käyttöön uudet alueluokitukset ja keskineliöhinnoissa huomioimme nyt myös tontin omistustiedon. Käyttäjälle vähemmän näkyvä – mutta sitäkin tärkeämpi – menetelmäuudistus parantaa asuntojen hintakuvauksen tarkkuutta ja laatua.
Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.
Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.
