Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyystilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.
Rajoitukset, tarjonnan väheneminen ja hintojen nousu ovat heijastuneet kotitalouksien kulutukseen, jossa on tapahtunut ennennäkemättömiä muutoksia.
Entä jos hallitusneuvotteluissa keskusteltaisiin ensitöiksi kuntoon laitettavista kohteista eikä leikkauksista. Jos moderniin rahateoriaan on uskominen, se voisi käydä päinsä, ihmettelee Jouni Kotkavuori Stephanie Keltonin Alijäämämyytti-kirjan äärellä.
Tilastokeskuksen ja Traficomin hintaindeksit tarjoavat kaksi erilaista näkökulmaa taksimatkojen hintoihin. Kummatkin ovat käyttökelpoisia, kunhan lukuja tulkitessa huomioi toteutuksen erot.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.
Pellervon taloustutkimus (PTT) on ennustanut ruuan hinnan nousuksi tänä vuonna 11 prosenttia. Mihin ennuste perustuu, nousevatko kaikki hinnat ja mitkä nousevat nopeimmin?
Taloudesta nykyisessä mielessä ei puhuttu, ennen kuin sille oli nimi ja mittareita sen seuraamiseksi. Ja kun puhutaan taloudesta, mukana on politiikan lisäksi myös ripaus ekonomystiikkaa, aprikoi maallikkokynäilijä.
Talouskasvu jatkui vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla, mutta nousevat hinnat ja kotitalouksien heikkenevä tilanne ennakoivat muutosta. Neljännesvuositilinpidon volyymitiedot osoittavat kaupan volyymin kääntyneen laskuun, ja ainoastaan hintojen nousu on kasvattanut teollisuuden uusien tilausten arvoa kuluvana vuonna.
Eilen julkaistut elokuun inflaatioluvut kertovat hintojen nousun jatkumisesta, jota polttonesteiden hinnan nousun taittuminen osin lieventää.
Kuluttajien luottamusindikaattori on historiallisissa pohjalukemissa. Suomen talouden lisäksi pelätään kolhuja omalle taloudelle. Aiemmin kuluttajien luottamus on ennakoinut yleistä talouskehitystä.
Erityisen korkean inflaation maissa hintataso on alkuvuonna oletettavasti noussut muihin Euroopan maihin verrattuna. Ennusteiden mukaan ruoan kallistuminen jatkuu. Sen seurauksena eri maiden hinnannousujen voi olettaa lopulta olevan samaa luokkaa. Maiden välisiin suhteellisiin hintatasoindekseihin tuskin on siis odotettavissa merkittäviä eroja.
Inflaatiosta on tullut talouspolitiikan suosikkiaihe. Mitä inflaatiolla oikeastaan tarkoitetaan ja mitä se mittaa, kysyy Ilkka Lehtinen. Inflaatio on juuri nyt tärkeässä roolissa lähiajan korkojen ja pörssikurssien kehityksen kannalta.
Kuluttajahintaindeksi mittaa hintojen muutosta, ei hintatasoa, Ilkka Lehtinen muistuttaa. Tällä on ratkaiseva merkitys pohdittaessa, onko korkea inflaatio vain väliaikaista, kuten keskuspankkiirit ja ekonomistit ympäri Eurooppaa vakuuttelevat.
Kotitalouksien käyttämien hyödykkeiden kokonaishintataso oli vuonna 2020 Suomessa Euroopan kahdeksanneksi korkein. Muut Pohjoismaat olivat kalliimpia. Kulutusmenoissa Norja ja Tanska päihittävät Suomen ja Ruotsin, mutta kaikissa valtaosa menoista liittyy välttämättömyyksiin kuten asumiseen. Kuluttajien luottamuksessa Pohjoismaat ovat EU:n eliittiä.
Kohoavat kustannukset eivät enää automaattisesti siirry kuluttajahintoihin takavuosien tapaan, kirjoittaa hinta-asiantuntija, joka näkee tämän hetken tilanteessa yhtäläisyyttä kolmen vuoden takaiseen huonoon satoon. Elintarvikkeiden hintakilpailu on kovaa, ja tavallinen viljelijä jää siinä pelissä teollisuuden ja kaupan jalkoihin.
Poikkeustilanteessa hinta-aineistoa joudutaan paikkaamaan tavallista enemmän. EU-maiden kesken on sovittu yhteiset pelisäännöt puuttuvien tietojen imputoinnille.
Koronapandemian alkuhämärässä Ilkka Lehtinen uskaltautui luotaamaan inflaatiokehitystä. Kuinka kävi, ja miksi?
Mihin kaikkeen Tilastokeskuksen kuukausittain julkaisemaa inflaatiolukua käytetään? Entä miten se vaikuttaa kansalaisten elämään? Blogissa kaksitoista esimerkkiä inflaatioluvun käytöstä.
Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin inflaatioennuste julkistetaan aina kuun lopussa Eurostatin verkkosivuilla. Ennakko on suurelta osin hyvinkin osuva, vaikka hyödykkeiden hintatietojen keruussa esiintyneet haasteet ajoittain heikentävät osuvuutta kymmenesosadesimaaleissa.
Tehdyt työehtosopimukset, hyödykeverojen korotukset, raakaöljyn hinta… monet tekijät ovat tiedossa, mutta koronakriisin vaikutukset arvaamattomia. Inflaatioasiantuntija hahmottelee kaksi skenaariota tulevalle hintatason kehitykselle.
Viime vuoden huono viljasato ei juuri nostanut ruuan kuluttajahintoja. Vilja- ja lihatuotteiden kuluttajahinnoissa viljojen tuottajahintojen osuus on pieni, tärkeämpi rooli on teollisuuden ja kaupan palkoilla ja kuljetuksilla.
Hallinnollisten päätösten vaikutusta hintakehitykseen voidaan tutkia nyt, kun käytössä on massa-aineistoa esimerkiksi lääkkeiden hinnoista ja myyntimääristä.
Digitalisaation myötä on käytettävissä entistä tarkempaa tietoa kansalaisten ostamien tuotteiden ja palveluiden myyntihinnoista ja ostetuista määristä. Perinteikäs kuluttajahintaindeksin laskenta mullistuu, kun hyödynnetään tätä massadataa.
Pienellä budjetilla elävän kulutus kohdistuu asioihin, jotka ovat 2000-luvulla kallistuneet virallista inflaatiota enemmän, analysoi Olli Savela. Raskaimmin köyhien kukkaroa on kurittanut vuokralla asuminen.
Palveluiden ja tuontitavaroiden reaalihinnat ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana eri lailla. Näiden hintojen kehitykseen kilpailun näkökulmasta perehdytään Ilkka Lehtisen kolmannessa suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa.
Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos painui miinukselle huhtikuussa 2014 paljon mainostetun halpuutuksen myötä. Kampanjan markkinoinnissa unohdettiin kertoa, että vuosina 2011–13 elintarvikkeiden hinnat nousivat vuositasolla 5–6 prosenttia.
Ravinnon hintojen sopeutuminen EU-aikaan alkoi jo vuonna 1986, kirjoittaa hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen.
Suomi ei ole eurooppalaisittain kohtuuttoman kalliin ruuan maa, osoittavat hinta-asiantuntija Ilkka Lehtisen laskelmat.
Talouskasvuennusteita on nostettu ja inflaatioennusteita laskettu. Lukuja lyödään pöytään syksyn palkkaneuvotteluissa. Inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen arvioi inflaation painuvan alle yhden prosentin.
Sodat, devalvaatiot, öljykriisit ja riippuvaisuus ulkomaankaupasta yhdistettynä omaan talouspolitiikkaan ovat tehneet Suomesta korkean hintatason maan. Reippaasta hintojen noususta huolimatta taloutemme on kehittynyt voimakkaasti itsenäisyyden aikana, Ruotsiakin nopeammin viime vuosiin asti. EU-kaudella inflaatio on talttunut mutta myös talouskasvu hidastunut.
Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos on ollut muutaman kuukauden miinuksella. Kuitenkin Tilastokeskuksen julkistuksessa puhutaan inflaatiosta – pitäisikö puhua jo deflaatiosta?
