Työikäinen väestömme vähenee noin 25 000:lla vuodessa – kymmenessä vuodessa neljännes­miljoonalla. Näin käy kun eläkkeelle siirtyy parhaillaan 1950-luvun alku­puoliskon ikäluokkia, jotka syntyessään olivat reilusti yli 90 000 hengen suuruisia ja ovat vieläkin lähes 80 000 hengen suuruisia. Vastaavasti työikään tulee 1990-luvun ikäluokkia, jotka olivat syntymähetkellään noin 60 000 hengen suuruisia.

Tosin maahanmuutto on kasvattanut pieniä ikäluokkia muutamalla tuhannella hengellä. Lisäksi työiässä kuolee noin 7 000 henkeä vuodessa.

Onneksi viime vuosina olemme saaneet ulkomailta muutto­voittoina noin 17 000 henkeä, heistä 70 prosenttia eli 10 000–11 000 on työikäisiä (18–64-vuotiaita) ja suurin osa nuoria aikuisia. Silti työikäinen väestömme vähenee miltei 15 000:lla vuodessa eli 150 000:lla kymmenessä vuodessa.

Maahanmuuttajista 60 prosenttia on lähtöisin EU-maista, Venäjä mukaan luettuna 70 prosenttia. Muuttovoitto säästää yhteis­kunnan kustannuksia siinä, että valtaosa muuttajista on täysi-ikäisiä ja jopa kotimaissaan koulutettuja. Valitettavasti maahan­muuttajien koulutus­tietoja ei mikään viranomainen toistaiseksi kerää kattavasti, vaikka niitä kipeästi tarvittaisiin.

Juuri nyt työllisyys­tilanteemme on poikkeuksellisen synkkä – 2 300 000 työllistä ja lähes 350 000 työtöntä työnhakijaa (TEM:n rekistereissä, työvoimatutkimuksen luku on pienempi).

Hallitus on luvannut jollain aikavälillä nostaa työllisten määrää 100 000:lla. Tämän helposti ajatellaan vähentävän työttömien määrää yhtä paljon. Näin ei kuitenkaan käy, mikä selviää työelämässä tapahtuvia muutosvirtoja tarkastelemalla. Niistä kertoo Tilasto­keskuksen työssäkäynti­tilasto, joka perustuu useisiin eri rekistereihin ja työttömien osalta TEM:n rekistereihin.

Vuonna 2013 avautui 190 000 työpaikkaa eli työllisiin tuli kyseisen vuoden aikana 190 000 sellaista henkilöä, jotka edellisen vuoden lopussa olivat olleet työttömiä, opiskelijoita, kotiäitejä, eläkeläisiä, lapsia tai maahan muuttaneita. Uudet työlliset jakautuivat ”taustaltaan” seuraavasti:

- työttömiä oli 64 000 eli vain kolmannes kaikista,

- opiskelijoita 85 000,

- hoitovapailla olleita 32 000,

- eläkkeeltä työelämään palanneita 8 000 ja

- maahan muuttaneita 14 000.

Saman vuoden aikana työelämästä poistui

- työttömiksi 103 000 henkeä,

- opiskelijoiksi 44 000,

- eläkkeelle 56 000 ja

- kotitalouksiin 28 000.

- Lisäksi työikäisiä muutti maasta 13 000 henkeä ja kuoli 7 000, heistä yhteensä noin 10 000 oli työssä.

Työelämästä poistui siis kaikkiaan 240 000 henkeä, ja kun tulijoita oli vastaavasti 190 000, oli työpaikkojen nettomenetys 50 000. Työttömien määrä kasvoi tästä syystä 40 000 hengellä.  

Nuo 64 000 työllistynyttä työtöntä ovat olleet hyvin koulutettuja, ja yleensä heillä on ollut sellaista työkokemusta, jolle työ­markkinoilla juuri silloin on ollut kysyntää. Kuitenkin vain parikymmentä prosenttia kaikista työttömistä sai vuoden aikana työtä, ja heistäkin osa vain ”tuettua” työtä.

Miksi työttömät pärjäävät huonosti työpaikka­kilpailussa ja varsinkin tilanteessa, jossa työvoiman kysyntä vähenee?

Työttömien kilpailukykyä työmarkkinoilla heikentää samanaikaisesti useampikin työllistymistä hankaloittava tekijä: ikää on liikaa, koulutus on vähäistä, asutaan taantuvalla alueella ja työttömyys on kestänyt jo pitkään (ks. Pyykkönen & Pyykkönen: Nousukausikaan ei ratkaisisi rakennetyöttömyyttä, Tieto&trendit 5/2014).

Nämä iäkkäät ja huonosti koulutetut eivät tunnu kelpaavan työmarkkinoille edes silloin kun yhteiskunta maksaa suurimman osan palkasta. Työhön valitaan mieluummin vasta koulusta tullut tai yhä nuori työnsä menettänyt ammattilainen kuin ikääntynyt työtön.

Jos työvoiman kysyntä vilkastuu, kasvaa työttömienkin kysyntä, mutta harvoin se silloinkaan osuu kouluttamattomiin ja 50 vuotta täyttäneisiin. Aikaisemmin iäkkäät työttömät siirtyivät eläke­putken kautta eläkkeelle, nyt he jatkavat työttöminä 63 vuoden ikään saakka. Eläkeputken katkaiseminen osaltaan nostaa nykyistä työttömien määrää samoin kuin se hieman siirtää keski­määräistä eläkkeiden alkamisikää myöhemmäksi.

Miksi työvoiman ulkopuoliset ryhmät ohittavat työttömät? Ensinnäkin hoitovapailta tulevilla on oikeus palata entiseen työpaikkaansa. Toiseksi opiskelijat voittavat tuoreemman koulutuksensa ja nuoremman ikänsä ansiosta. Yleensä töitä on tarjolla heidän opiskelu­paikkakunnillaan ja heille sopivat paremmin määrä­aikaiset työsuhteet ja epäsäännölliset työajat. Ehkä palkkakaan ei ole aivan yhtä tärkeä kuin vakinaista työtä hakeville. Sama koskee eläkkeeltä työelämään palaavia.

Ulkomaalais­taustaiset puolestaan tyytyvät matalapalkka-aloilla opiskelijoiden tavoin kulloinkin tarjolla olevaan työhön eli sopeutuvat määräaikaisiin töihin, iltatöihin, viikonloppu­töihin, yövuoroihin jne. Tämä näkyy esimerkiksi kaupan alalla, siivous­palveluissa ja liikenteessä, jotka työllistävät paljon opiskelijoita ja maahan­muuttajia. Pääkaupunki­seudun siivoojista kohta puolet on maahan­muuttajia, bussin­kuljettajista neljännes.

Tässä kisassa työttömät näyttävät jäävän alakynteen. Työttömän on edelleen vaikea ottaa vastaan esimerkiksi määrä­­aikaisia osa-aikatöitä, eikä se aina hyödytä taloudellisestikaan.

Työvoiman ulkopuolisten ryhmien hakeutuminen työmarkkinoille on johtanut siihen, että Suomen työllisissä ahertaa yli 320 000 opiskelijaa, 70 000 eläkeläistä ja 120 000 maahan­muuttajaa. Lisäksi 70 000–80 000 työpaikkaa on siirtynyt ulkomailta tulevien keikka­työntekijöiden hoidettavaksi. Tämä tilapäinen työ ei näy Suomen työllisten eikä väestön määrässä, vaikka sen merkitys esimerkiksi rakennus­alalla on jo huomattava.

Kaikkiaan jopa 600 000 työpaikkaa olisi voinut olla tarjolla työttömille. Joko he ovat hävinneet kilpailun tai he eivät ole voineet ottaa tarjolla olleita työpaikkoja vastaan – työtön auton­kuljettaja Joensuussa ja bussin­kuljettajan työpaikka pääkaupunkiseudulla eivät kohtaa toisiaan.

Sama toistuu vuodesta toiseen: avautuvista työpaikoista – jos otetaan ulkomaalaisten keikka­työpaikat mukaan – vain neljännes menee työttömille ja kolme neljännestä muille ryhmille.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että oli tilanne miten huono tahansa, niin aina avautuu uusia työpaikkoja ja aina työllistyy myös työttömiä.