Globalisaatio ilmiönä ei ole mitenkään uusi, mutta sen kuvaaminen tilastojen avulla käy yhä vaikeammaksi ja tarpeellisemmaksi ilmiön voimistuessa ja saadessa yhä uusia ilmentymiä.

Globalisaatio haastaa tilastot ainakin kahdella tavalla. Ilmiö vaikeuttaa perinteisten tilastojen laadintaa rapauttamalla niiden laatua ja toisaalta globalisaation kuvaaminen vaatii uusia tilasto­tuotteita. Globalisaatiokehitystä edistävät erityisesti monikansalliset yritykset, jotka sekä laajentavat liiketoimintaansa että pilkkovat toimintojaan usein maailmanlaajuisesti.

Globalisoituneessakin maailmassa tilastoja laaditaan kansallisesta näkö­kulmasta. Tällöin ongelmana on, miten erottaa moni­kansallisten yritysten kansallinen tuotanto ja tulot. Yritykset eivät välttämättä nykyään edes seuraa kaikkia toimintojaan maakohtaisesti, jolloin myös tilastoinnissa tarvittavien lähdetietojen saatavuus heikentyy.

Myös eri maiden välisten tilastojen tulisi olla vertailu­kelpoisia keskenään. Tämä edellyttää kansain­välisesti sovittuja käsitteitä, luokituksia ja määritelmiä.

Globalisaatioon liittyvät ilmiöt myös muuttuvat ja saavat jatkuvasti uusia ilmentymiä, minkä vuoksi tilastoinnissa joudutaan soveltamaan osin puutteellistakin ohjeistusta. Tämä voi johtaa eroaviin tulkintoihin eri maiden tilastoissa ja sitä kautta tilastojen vertailukelpoisuuden heikkenemiseen.

Näistä ja monista muista globalisaation tuomista tilastointi­ongelmista huolimatta kansalliselle tilastoinnille on edelleen tarve ja sen laadusta tulee huolehtia, sillä näin turvataan tieto­pohja kansalliselle päätöksen­teolle. Kansalliset tilastot ovat myös merkittävässä roolissa kansain­välisessä yhteis­työssä. Niitä hyödynnetään muun muassa kansain­välisiä kauppa­sopimuksia laadittaessa, ja esimerkiksi Suomen EU-maksut perustuvat kansan­talouden tilin­pidon kansallisiin tilasto­lukuihin.

Riippuu paljolti tilastoitavasta ilmiöstä, miten vaikeaa kansallisen osuuden erottaminen moni­kansallisen yrityksen toiminnasta on. Yritysten fyysisistä toimipisteistä on hyvät perustiedot, mutta niissä harjoitetulla toiminnalla on usein kytköksiä ulkomaisiin tytäryhtiöihin tai alihankkijoihin.

Taloustilastojen osalta globalisaation tuomat ongelmat kumuloituvat kansan­talouden tilinpidossa, kun eri lähde­aineistot koostetaan keskenään yhdenmukaisiksi tileiksi.

Keskeisiä kysymyksiä monikansallisen yrityksen kansallisten osien erottamisessa ovat tilastointiyksikkö ja sen kansallisuus sekä taloudellinen omistajuus. Näiden määrittelyjen perusta on kuvattu kansainvälistä ja EU:n kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen laadintaa ohjaavissa manuaaleissa: System of National Accounts (SNA 2008), The European System on National and regional Accounts (ESA 2010) ja Balance of Payments and International Investment Position Manual (BPM6).

Taloudellinen omistajuus on keskeisistä käsitteistä hankalin ja aiheuttaa eniten tulkinta­vaikeuksia. Taloudellinen omistajuus kuuluu institutionaaliselle yksikölle, joka päättää muun muassa hyödykkeen, luonnon­varan tai aineettoman oikeuden käytöstä ja huolehtii täten toimintaan liittyvistä riskeistä ja tuotoista.

Taloudellinen omistajuus seuraa yleensä oikeudellista omistajuutta, mutta erityisesti moni­kansallisten yritysten ja niiden ulkomaisten tytäryhtiöiden välisissä taloustoimissa sen vaihtuminen ei ole itsestään selvää – varsinkaan aineettoman pääoman osalta.

Aineeton pääoma kuten esimerkiksi erilaiset patentit, alkuperäisteokset ja tuotemerkit ovat nykyään yhä merkittävämpi tuotannontekijä sekä tavaroiden että palvelujen tuotannossa, ja niiden siirtäminen maasta toiseen on teknologisen kehityksen seurauksena yhä helpompaa.

Moni­kansallisten suuryritysten toimet saattavat heilauttaa pienten maiden tilasto­lukuja merkittävästi. Tästä saimme esimerkin kesällä Irlannin julkaistessa vuoden 2015 kansantalouden tilinpidon lukuja.

Irlanti on perinteisesti ollut houkutteleva maa moni­kansallisille yrityksille muun muassa alhaisen yritys­verotuksen vuoksi. Irlantiin on siirretty moni­kansallisten yritysten pää­konttoreita ja nykyään monien hyvin kansain­välisten lääke- ja tieto­tekniikka­yritysten toimia ohjataan sieltä. Irlantilaiset yritykset myös omistavat merkittävän osan maailman lentokoneista ja niihin liittyvä globaali vuokraus­liike­toiminta on laajaa.

Tuskin koskaan globalisaation vaikutukset ovat näkyneet kansan­talouden tilinpidon luvuissa yhtä voimakkaasti kuin heinäkuussa julkaistuissa Irlannin vuoden 2015 kansan­talouden tilinpidon luvuissa. Julkistuksen mukaan maan brutto­kansan­tuote kasvoi nimellisesti 32,4 prosenttia ja reaalisesti 26,3 prosenttia edellisvuodesta.

Tämä on saanut tilinpidon laatijat ja lukujen käyttäjät ympäri maailmaa hämilleen – bkt:n muutos ei enää kuvaa reaalitaloutta tavalla johon on totuttu. Myös Suomi ja muut Pohjoismaat ovat erityisen kiinnostuneita Irlannin lukujen taustoista, sillä pienten ja avointen talouksien tilasto­luvut ovat alttiimpia heilumaan suurten moni­kansallisten yritysten taloustoimien seurauksena.

Irlannin bruttokansantuotteen (BKT) ja bruttokansantulon (BKTL) volyymi, 2006-2015

Lähde: National Accounts, Central Statistical Office of Ireland

Irlannin tilinpidon luvuissa näkyvät taso­siirtymät ovat pitkälti moni­kansallisten yritysten toimien seurausta. Voimakas bkt:n kasvu johtui lähinnä Irlantiin omaisuutta, yhteensä noin 300 miljardia euroa, siirtäneistä monikansallisista yrityksistä.

Tällä kertaa kyse ei siis ollut moni­kansallisten yritysten pää­konttorien siirrosta, vaan lähinnä aineetonta omaisuutta Irlannin tytär­yhtiöihin siirtäneistä yrityksistä. Näiden siirtojen seurauksena globaalin tuotannon taloudelliseen omistajuuteen pohjautuvat kirjaukset kohdistuivat nyt Irlantiin. Bkt:n kasvu näkyi erityisesti teollisuuden tuotannossa ja viennissä. Moni­kansallisten yritysten Irlannin ulkopuolella valmistuttamista tavaroista kertyvä myynti- ja valmistus­kustannusten erotus kasvatti Irlannin tavaroiden ja palvelujen ulkomaan­kaupan taseen ylijäämän 35 miljardista eurosta 70 miljardiin euroon vuonna 2015.

Bruttokansan­tuotteen kasvun on toisinaan virheellisestikin tulkittu kuvaavan kansa­kunnan vaurastumista tai jopa materiaalisen hyvin­voinnin kasvua. Tälläkään kertaa irlantilaisten reaalinen tulotaso ei noussut neljäsosalla yhden vuoden aikana, sillä osa Irlannissa toimivien globaalien yritysten voitoista kirjataan niiden ulkomaisille omistajille.

Kun ulkomailta saadut ja ulkomaille maksetut tuotot huomioidaan, päästään brutto­kansan­tuloon, joka Irlannin tapauksessa vuonna 2015 kasvoi reaalisesti 18,7 prosenttia edellisvuodesta. Lisäksi kun kasvaneen pää­oma­kannan kuluminen vähennetään, päästään selvästi maltillisempaan 6,4 prosentin netto­kansan­tulon nimelliseen kasvuun.

Tämä luku on jo selvästi paremmin linjassa perinteisempien reaali­talouden kehitystä kuvaavien mittareiden kanssa. Vuonna 2015 työllisten määrä Irlannissa kasvoi 2,3 prosenttia ja koti­talouksien käytettävissä olevat reaali­tulot 4,6 prosenttia.

Irlannin luvut tarjoavat paljon pohdittavaa tilastojen kehittämiselle. Toisaalta nämä luvut myös osoittavat nykyisen kansantalouden tilinpidon tili­järjestelmän moniulotteisuuden ja laajuuden. Tässäkin tapauksessa tilinpidon julkaisemista luvuista löytyy myös tunnuslukuja, jotka kuvaavat paremmin keskimääräisen irlantilaisen tulotason muutosta – kunhan vain kaivaa bkt:tä syvemmältä.