Valtiovarainministeriö asetti elokuun lopussa työryhmän selvittämään kotitalouksien velkaantumista. Taustalla on muun muassa huoli suurten uusien asuntojen taloyhtiölainojen kotitalouksille aiheuttamasta epäsuorasta velkaantumisesta. Merkittävä osuus kaikista yhtiölainoista koskee kotitalouksia, mutta tarkkaa tietoa ei tietääkseni ole toistaiseksi ollut esillä.
Varainsiirtoveroilmoituksesta saadaan tieto asunnon ostajan tyypistä eli siitä, onko ostaja yksityishenkilö vai yritys. Varainsiirtoveroaineistosta voidaan siis laskea, miten yhtiölainojen kokonaissumma jakautuu kotitalouksille ja yrityksille.
Varainsiirtoveroaineistossa yrityksinä pidetään niitä ostajia, joille on ilmoituksella annettu y-tunnus. Yksityisinä pidetään niitä ostajia, joille on ilmoituksella annettu henkilötunnus tai vanha y-tunnus, joka on aikoinaan annettu kuolinpesälle.
Varainsiirtoveroaineistosta voidaan siis laskea, miten yhtiölainojen kokonaissumma jakautuu kotitalouksille ja yrityksille.
Uusien asuntojen kohdalla varainsiirtoveroilmoituksessa on tosin merkittävä viive, sillä kauppa kirjautuu aineistoon vasta, kun rakennus valmistuu. Kauppa on usein solmittu paljon aiemmin. Aika viittaa tässä tapauksessa asunnon valmistumisaikaan.
Kuviossa 1 on esitetty yhtiölainojen summa neljänneksittäin jaettuna kotitalouksille ja yrityksille. Kuviosta voidaan huomata, että koko maan tasolla yli 80 prosenttia yhtiölainoista kohdistuu tällä hetkellä kotitalouksiin. Suhde ja sen kehitys ovat pysyneet hyvin samankaltaisena, jos tarkastellaan tehtyjen kauppojen lukumäärää. Kotitaloudet ovat ostaneet varainsiirtoveroaineiston perusteella myös alkuvuonna 2018 valmistuneista uusista asunnoista yli 80 prosenttia.
Tilastokeskus ei julkaise lukumäärätietoja uusien asuntojen kaupoista varainsiirtoveroaineistoon perustuen[1]. Viiveen vuoksi tiedot voisivat aiheuttaa väärinkäsityksiä uusien asuntojen kauppamääristä. Yhtiölainojen säännöllistä tilastointia ostajatyypeittäin tutkitaan parhaillaan.
Kuviossa 2 on esitetty uusien asuntojen kaupat alueittain ja huoneistotyypeittäin ostajatyypin mukaan koko ajanjaksolta. Yritykset ostavat eniten yksiöitä ja kotitaloudet kääntäen suurempia asuntoja. Turun yksiöistä hiukan yli 40 prosenttia myytiin ajanjaksolla yrityksille, kun vastaavasti Helsingin kolmioista yrityksille myytiin noin 7 prosenttia.
Koko maan tasolla yrityksille myytiin ajanjaksolla yksiöistä 37 prosenttia, kaksioista 26 prosenttia ja kolmioista 12 prosenttia. Laskelmat eivät valitettavasti kerro, onko kotitalous ostanut asunnon omaan käyttöön vai sijoitukseksi.
Rakennuslehti kirjoitti elokuussa, että sijoittajien ostamien asuntojen osuus kaikista uusista asunnoista on noin 50 prosenttia. Koko ajanjaksolla valmistuneista yksiöistä myytiin pelkästään yrityksille lähes 40 prosenttia. Kun tähän lisätään kotitalouksien ostamat sijoitusyksiöt, noussee osuus yksiöiden kohdalla vielä selvästi korkeammaksi.
Yritysten ostamien asuntojen osuus kaikista uusista osakeasunnoista on koko maan tasolla alle 20 prosenttia ja suunta on laskeva. Sama havainto pätee yhtiölainojen jakautumiseen. Kasvava yhtiölainamassa vaikuttaa kasautuvan enenevissä määrin kotitalouksille.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä teollisuus ja rakentaminen -vastuualueella.
[1] Tilastokeskus pyrkii parhaillaan parantamaan uusien asuntojen hintatilastossa käytettävän aineiston kattavuutta mm. kauppojen lukumäärän tarkempaa tilastointia varten. Lisää tietoa aiheesta Elina Vuorion artikkelissa.
Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyystilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.
Asuntomarkkinoiden pohja on saavutettu ja syksyllä alkaa nousu, kertovat kiinteistönvälitystoimistojen ja pankkien esittämät ennusteet. Perustuvatko nämä ennusteet faktatietoon vaiko pikemminkin toiveajatteluun? Tilastokeskuksesta eläköitynyt hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen arvioi blogissaan asuntomarkkinoiden kehitysnäkymiä.
Asuntojen ja rakennusten kunto heikkenee ajan kuluessa. Suomalaiset omistusasujat asuvat kuitenkin useimmiten hyväkuntoisissa rakennuksissa. Rakennuskantaan osuvat suuret remontit näkyvät sekä asuntojen että rakennusten kunnossa.
Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.
Osakeasuntojen hintatilastossa on otettu käyttöön uudet alueluokitukset ja keskineliöhinnoissa huomioimme nyt myös tontin omistustiedon. Käyttäjälle vähemmän näkyvä – mutta sitäkin tärkeämpi – menetelmäuudistus parantaa asuntojen hintakuvauksen tarkkuutta ja laatua.
Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.
Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.
Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.
