Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät kuluttajahintaindeksin tuotteiden ja palveluiden kuluttajahinnat perinteisesti käyntikeruuna eri puolilla Suomea. Tällöin haastattelija siis poimii hyödykkeen hinnan otokseen valitun myymälän valikoimasta paikan päällä.
Covid-19-taudin leviämisen ehkäisemiseksi asetetut rajoitukset ovat kuitenkin estäneet haastattelijoiden käyntikeruun ja käyttöön on jouduttu ottamaan muita tiedonkeruutapoja. Niitä ovat esimerkiksi hintojen haku yritysten internet-sivuilta tai transaktiodata yritysten tietojärjestelmistä.
Näillä aineistoilla voidaan osittain korvata perinteistä otospohjaista tiedonkeruuta ja samalla nostaa kuluttajahintojen seurannan kattavuutta ja laadukkuutta.
Uusista tiedonkeruutavoista huolimatta tietoja jää korona-aikana puuttumaan normaalia enemmän. Tämä haittaa inflaation laskemista, koska indeksilaskennassa hyödykkeiden vuosittainen painorakenne on kiinteä ja kaikille sen hyödykeryhmille pitää pystyä arvioimaan kuukausittainen hintojen muutos.
Miten puuttuvia hintatietoja sitten käsitellään tilastossa?
Yleisesti ottaen menetelmän valinta riippuu hyödykkeestä. Sen lisäksi korona-aika tuo lisää haasteita, koska syitä hintojen puuttumiseen on nyt aiempaa enemmän.
Puuttuuko hyödykkeen hinta pysyvästi vai väliaikaisesti? Onko kyseessä kausituote? Onko hintavaihtelu vakaata vai jatkuvasti muuttuvaa? Oliko liike kiinni eikä hintaa pystytty keräämään? Sopivin menetelmä valitaan tilanteen mukaan.
Vaihtoehtoiset imputointimenetelmät, eli tavat korvata puuttuvat hintahavainnot jollain korvaavalla arvolla, ovat:
1) imputointi saman hyödykeryhmän muiden hyödykkeiden kuukausimuutoksella
2) imputointi hyödykkeen edellisvuoden vastaavan kuukauden kuukausimuutoksella
3) hinnan pitäminen samana kuin edellisenä kuukautena
4) imputointi sopivaksi havaitun indeksin kuukausimuutoksella.
Oheinen kaavio havainnollistaa imputointimenetelmän valintaa korona-aikana (kuvaus puuttuvien hintatietojen käsittelyprosessista kuluttajahintaindeksin laadinnassa).
Jos hyödyke kuuluu otokseen ja sille halutaan kerätä hinta kyseisenä kuukautena, ensimmäinen ratkaiseva kysymys imputointimenetelmän valitsemisessa on, onko tuotetta sillä hetkellä tarjolla kuluttajille.
Lähtökohtaisestihan kaikki kuluttajahintaindeksin painorakenteeseen valitut hyödykkeet ovat tarjolla kuluttajille, mutta nyt korona-aikana esimerkiksi lentomatkojen, valmismatkojen ja ravintolaruuan hintojen keräämisessä on ollut haasteita. Hyödykettä on rajoitetusti saatavilla tai tarjontaa ei ole ollenkaan, joten hintoja ei pystytä enää keräämään normaaliin tapaan. Tällöin käynnistyy puuttuvan hintatiedon imputointiprosessi.
Kun esimerkiksi valmismatkoja ei ole ollut tarjolla riittävästi ja hinnatkin ovat vaihdelleet kausittain, on puuttuvat hintatiedot imputoitu viime vuoden vastaavan kuukauden kuukausimuutoksella.
Tai kun onnittelukortille ei saada hintaa kerättyä, on käytetty edellisen kuukauden hintaa, koska näiden tuotteiden hinnat muuttuvat hitaasti. Ravintolaruoassa hintahavaintoja saatiin riittävästi, jotta pystyttiin laskemaan Ravintolaruoka-hyödykkeen indeksi. Tällä indeksillä sitten imputoitiin puuttuvia yksittäisiä pääruoan tyyppejä, kuten linturuokaa.
Imputoinnin määrä vaikuttaa tulosten tarkkuuteen, koska hintakehityksen arvio perustuu osittain imputoituihin tietoihin. Tätä imputoinnin määrää mitataan imputointiasteella.
Koska kyseessä on poikkeustilanne, jossa hinta-aineistoa joudutaan paikkaamaan normaalia enemmän, on EU-maiden kanssa sovittu yhteiset pelisäännöt puuttuvien tietojen imputoinnille. Lisäksi on sovittu, että maaliskuusta 2020 lähtien kaikki maat raportoivat avoimesti kuukausittaiset imputointiasteet.
Näillä toimilla kuluttajahintaindeksin käyttäjille pyritään luomaan nykytilanteesta niin tarkka kuva kuin poikkeusoloissa mahdollista.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluissa.
Lisätietoa:
EU-maiden imputointiasteet löytyvät Eurostatin verkkosivuilta (Valitse alakohta COVID-19 and HICP >> Information on imputations made related to Covid-19)
Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyystilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.
Rajoitukset, tarjonnan väheneminen ja hintojen nousu ovat heijastuneet kotitalouksien kulutukseen, jossa on tapahtunut ennennäkemättömiä muutoksia.
Entä jos hallitusneuvotteluissa keskusteltaisiin ensitöiksi kuntoon laitettavista kohteista eikä leikkauksista. Jos moderniin rahateoriaan on uskominen, se voisi käydä päinsä, ihmettelee Jouni Kotkavuori Stephanie Keltonin Alijäämämyytti-kirjan äärellä.
Sähkön hinta ja siihen liittyvät korotukset ovat olleet mediassa paljon esillä viime kuukausien aikana. Tilastokeskuksessa sähkön hintaa mitataan maatalouden, yritystoiminnan ja kuluttajan näkökulmista.
Tilastokeskuksen ja Traficomin hintaindeksit tarjoavat kaksi erilaista näkökulmaa taksimatkojen hintoihin. Kummatkin ovat käyttökelpoisia, kunhan lukuja tulkitessa huomioi toteutuksen erot.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.
Pellervon taloustutkimus (PTT) on ennustanut ruuan hinnan nousuksi tänä vuonna 11 prosenttia. Mihin ennuste perustuu, nousevatko kaikki hinnat ja mitkä nousevat nopeimmin?
