Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Kuluttajahintaindeksiä käytetään yleisenä inflaation mittarina. Kuluttajahintaindeksi lasketaan menetelmällä, jossa eri hyödykkeiden hinnat painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla. Kuluttajahintaindeksin laskemisessa käytetään Laspeyresin hintaindeksikaavaa, jolloin painoina käytettävät kulutusosuudet ovat perusajankohdalta. Määrävuosin uudistettavat kuluttajahintaindeksit sopivat lyhyen aikavälin tarkasteluihin. Elinkustannusindeksi on käyttäjän kannalta käytännöllisin, sillä indeksiuudistukset eivät katkaise sarjaa. Elinkustannusindeksi 1951:10 =100 on uusimmasta kuluttajahintaindeksistä 2015 = 100 ketjuttamalla laskettu pitkä aikasarja, joten se kehittyy samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi. Pisteluvut julkaistaan kuukausittain samaan aikaan kuin kuluttajahintaindeksi. Vuokrasopimusten indeksitarkistus, niin asuin- ja liikehuoneistojen kuin maanvuokrienkin, voidaan sitoa elinkustannusindeksiin. Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat kansallisen kuluttajahintaindeksin lisäksi yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices). Sen pääasiallinen käyttötarkoitus on EU-maiden väliset inflaatiovertailut. Euroopan Keskuspankki käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä rahapolitiikassaan inflaation mittarina. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin laskentaa ohjaavat EU:n säädökset. EU:n tilastovirasto Eurostat laskee EU- ja EMU-tasoiset kuluttajahintaindeksit (European Index of Consumer Prices ja Monetary Union Index of Consumer Prices) painottamalla jäsenmaiden laskemat yhdenmukaistetut kuluttajahintaindeksit yhteen. Suomen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuu samoihin paino- ja hintatietoihin kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kehittyy hieman eri tavalla kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi, koska sen hyödykevalikoima on suppeampi. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin kulutuskäsitteeseen eivät kuulu omistusasuminen, rahapelit, korot ja veroluonteiset maksut. Sen kattavuus kansallisesta indeksistä on vajaat 85 prosenttia.