Tilaston yleiskuvaus (SIMS 3.1)

Tulonjakotilasto kuvaa kotitalouksien vuositulojen jakautumista ja tuloeroja erilaisten väestöryhmien kesken. Tilastossa kuvataan käytettävissä olevien tulojen määrää ja muodostumista eri tulolähteistä, verotus ja tulonsiirrot huomioiden. Tuloja ja niiden jakautumista tarkastellaan muun muassa tulotason, sosioekonomisen ryhmän, elinvaiheen ja asuinalueen mukaisissa ryhmissä. Tilastossa kuvataan myös kotitalouksien jäsenten palkka- ja yrittäjätuloja.

Käsitteet ja määritelmät (SIMS 3.4)

Asumiskustannusten tulo-osuus

Asumiskustannuksiin luetaan kotitalouden varsinaisesta asunnostaan maksamat käyttömenot, asuntolainan korot ja kiinteistövero. Asunnon käyttömenoja ovat sen hallintamuodosta riippuen hoitovastikkeet, vuokrat, vesi- ja jätemaksut, erilliset energiakulut, ylläpitokorjausten kustannukset ja muut asunnon käyttö- ja ylläpitomenot. Asumiskustannusten tulo-osuus (bruttomääräinen) osoittaa asumiskustannusten osuutta kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista (pl. kiinteistövero). Nettomääräisessä asumiskustannusten tulo-osuudessa ei asumiskustannuksiin eikä käytettävissä oleviin rahatuloihin lueta kotitalouden tulonsiirtoina saamia asumistukia (yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, opintorahan asumislisä) ja asuntolainan korkojen verovähennysetuutta.

Asumismenot

Asumismenoihin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot, asuntolainan korot ja lyhennykset, yhtiövastikkeen rahoitusvastikkeet ja kiinteistövero.

Bruttotulot

Kotitalouden bruttotulot saadaan, kun talouden tuotannontekijätuloihin (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloihin) lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, mutta ei vähennetä maksettuja tulonsiirtoja (mm. veroja ja sosiaaliturvamaksuja).

Ekvivalentti tulo

Ekvivalentti tulo on tulokäsite, jolla pyritään saamaan erityyppisten kotitalouksien tai asuntokuntien tulot vertailukelpoisiksi ottamalla huomioon rakenne-erot ja yhteiskulutushyödyt. Ekvivalentti tulo = kotitalouden/asuntokunnan tulot jaettuna kotitalouden/asuntokunnan kulutusyksiköiden määrällä. Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa ns. muunnettua OECD:n kulutusyksikköasteikkoa, jossa - kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1 - muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 - lapset saavat painon 0,3 (lapsiksi on määritelty 0–13-vuotiaat ). Oletuksena on, että kotitalouden sisällä tulot jakautuvat tasaisesti em. kulutustarpeen suhteessa kaikkien jäsenten kesken.

Fraktiilit

Fraktiilit ovat muuttujan jakauman kohtia, joiden alapuolelle jää tietty osa havainnoista. Esim. 1. desiilin alapuolelle jää 10 % jakauman havainnoista, 85. persentiilin alapuolelle 85 % tapauksista. Kvartiilit, kvintiilit ja mediaani ovat paljon käytettyjä fraktiileja. ks. kvantiili

Gini-kerroin

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Kotitalous

Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Kotitalouden käsitettä käytetään ainoastaan haastattelututkimuksissa. Kotitalousväestön ulkopuolelle jäävät pysyvästi ulkomailla asuvat ja laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat). Vastaava rekisteripohjainen tieto on asuntokunta. Asuntokunta muodostuu henkilöistä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Asuntokunta käsitettä käytetään rekisteripohjaisissa tilastoissa kotitalouden käsitteen sijasta.

Kulutusyksikkö

Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa - kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1 - muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 - lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat). Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.

Käytettävissä oleva tulo

Käytettävissä oleva tulo sisältää kaikki kotitalouteen saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot (mukaan lukien omistusasunnosta saatava laskennallinen tulo ja omaisuuden veronalaiset myyntivoitot), luontoisedut ja saadut tulonsiirrot, joiden summasta on vähennetty maksetut tulonsiirrot. Käytettävissä olevien tulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti: + palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot (ml. asuntotulo omistusasunnosta ja myyntivoitot) -------------------------------------------- = tuotannontekijätulot + saadut tulonsiirrot (ml. asuntotulo vuokra-asunnosta toiselta kotitaloudelta) -------------------------------------------- = bruttotulot – maksetut tulonsiirrot -------------------------------------------- = käytettävissä olevat tulot Ennen tilastovuotta 2011 tulonjakotilastossa käytettiin pääasiassa käytettävissä olevien tulojen käsitettä. Sen jälkeen pääasiallinen tulokäsite on ollut käytettävissä olevat rahatulo, joka ei sisällä laskennallista asuntotuloa. Omistusasujien asuntotulo luetaan tuotannontekijätuloksi (omaisuustuloksi) ja asuntotulo toiselta kotitaloudelta vuokratusta asunnosta saaduksi tulonsiirroksi. Asuntotulo muodostetaan tulonjakotilaston otosaineistoon edelleen, mutta sitä käsitellään lisätietona. Kun käytettävissä oleviin tuloihin lisätään luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, saadaan oikaistu käytettävissä oleva tulo. Tulonjakotilastoon tätä käsitettä ei ole muodostettu.

Käytettävissä olevat rahatulot

Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot sisältävät rahamääräiset tuloerät ja työsuhteeseen liittyvät luontoisedut. Rahatuloihin eivät sisälly laskennalliset tuloerät, joista tärkein on laskennallinen asuntotulo. Käytettävissä olevien rahatulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti: + palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot (ilman asuntotuloa) -------------------------------------------- = tuotannontekijätulot + saadut tulonsiirrot (ilman asuntotuloa) -------------------------------------------- = bruttorahatulot – maksetut tulonsiirrot -------------------------------------------- = käytettävissä olevat rahatulot Kun bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot, jäljelle jäävä tulo on kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo. Tulonjaon kokonaisaineistossa käytettävissä olevien rahatulojen käsite sisältää myyyntivoitot (veronalaiset luovutusvoitot-tappiot). Tulonjakotilaston otosaineistossa pääasiallinen tulokäsite on kansainvälisten suositusten mukainen kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot, jolloin myöskään myyntivoitot ja niistä maksetut verot eivät kuulu tulokäsitteen piiriin. Tämä vastaa EU:n tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä.

Maksetut tulonsiirrot

Kotitalouden maksetut tulonsiirrot muodostuvat lähinnä välittömistä veroista ja sosiaaliturvamaksusta. Lisäksi maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä maksetut elatusavut. Maksettuihin veroihin ei ole laskettu kirkollisveroa, vapaaehtoisia yksilöllisiä vakuutusmaksuja eikä välillisiä veroja. Tulonjakotilaston otosaineistossa käsite sisältää korkotuloista maksetut lähdeverot, kiinteistöveron ja osan kotitalouksien välisistä tulonsiirroista (mm. toisten kotitalouksien puolesta maksetut laskut ja opiskelua varten annettu raha). Nämä erät eivät sisälly tulonjakotilaston kokonaisaineistoon.

Omaisuustulot

Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot, yksityisiin vakuutuksiin perustuvat eläkkeet ja muut tulot. Lähdeverolain alaiset korkotulot sisältyvät korkotuloihin bruttomääräisinä tulonajkotilaston otosaineistossa ja niistä maksetut lähdeverot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansainvälisissä suosituksissa myyntivoittoja ei lueta tuloiksi, joten myöskään tulonjakotilaston otosaineiston kansainvälisesti vertailukelpoisessa käsitteessä veronalaiset luovutusvoitot eivät sisälly tulokäsitteeseen. Tulonjaon kokonaisaineistossa ne sen sijaan sisältyvät tuloihin. Ennen tilastovuotta 2011 julkaistuissa tulonjakotilaston otosaineiston tiedoissa asuntotulo ja veronalaiset myyntivoitot sisältyivät omaisuustuloihin ja tilastointi perustui käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen. Tilastovuodesta 2011 alkaen tilastointi on perustunut kansainväliset suositukset täyttävään käytettävissä olevien rahatulojen käsitteeseen.

Palkkatulot

Palkkoihin luetaan kotitalouksille palkkana – joko rahana tai luontoisetuna – maksetut tulot. Tulot työsuhdeoptioista sisältyvät palkkoihin. Tulonjakotilastossa käytetty palkkatulojen käsite sisältää säännöllisen työajan palkkatulojen lisäksi mm. ylityökorvaukset sekä sivutöistä saatavat tulot. Myös mm. työkorvaukset, avainhenkilöiden palkat ja omaishoidon tuki on luettu tulonjakotilastossa palkkatuloksi. Palkkatuloista on vähennetty niiden hankkimisesta aiheutuneet menot, ei kuitenkaan matkakustannuksia.

Perusturvan varassa oleva

Perusturvan varassa oleva on henkilö, jonka asuntokunnan perusturvaetuuksiksi luettavat tulonsiirrot ovat suuremmat kuin 50 % tai 90 % asuntokunnan bruttotuloista. Jos osuus on yli 90 %, käytetään termiä "kokonaan perusturvan varassa oleva". Perusturvaetuudet ovat valtaosin muita kuin ansiosidonnaisia tulonsiirtoja. Poikkeuksia ovat sairaus- ja vanhempainpäivärahat. Perusturvaetuuksiksi on katsottu myös toimeentulotuki ja asumistuet. Perusturvaetuudet on määritelty tulonjaon kokonaistilaston tuloluokituksen pohjalta aineiston sallimalla tarkkuudella. Perusturvaetuuksiin on luettu työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki (ml. kotoutumistuki), sairaus- ja vanhempainpäivärahat, kotihoidon tuki, elatustuki (2010-), lapsilisät, kansaneläkkeenä maksetut vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, takuueläkkeet (2011-), kuntoutusraha (Kela), vammaistuet, asumistuet, toimeentulotuki, opintoraha sekä eräitä muita sosiaaliavustuksia (mm. sotilasavustukset). Käytännön syistä kaikki sairaus- ja vanhempainpäivärahat sisältyvät perusturvaetuuksiin, eivät vain vähimmäispäivärahat.

Pienituloisuus

Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta väestöstä kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin. Suomessa ei ole virallista kansallista pienituloisten tai köyhyysrajan määritelmää. Tulonjakotilastossa siirryttiin käyttämään kansainväliset suositukset täyttävää rahatulokäsitettä pienituloisuuden tilastoinnissa tilastovuodesta 2011 alkaen. Sitä ennen julkaistuissa raporteissa käytettiin laajempaa tulokäsitettä eli kotitalouden käytettävissä olevia ekvivalenttituloja, jolloin tuloksi laskettiin ns. laskennallinen asuntotulo ja myyntivoitot.

Pitkittynyt pienituloisuus

Pitkittyneesti pienituloisiksi katsotaan henkilöt, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tilastovuoden lisäksi kahtena vuotena kolmen edellisvuoden aikana (ks. pienituloisuuden määritelmä). Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin.

Pääasiallinen tulolähde

Pääasiallinen tulolähde on tulonjaon kokonaisaineiston tulokäsitteen mukaisista palkoista, yrittäjätuloista, omaisuustuloista ja tulonsiirroista se tulolaji, josta asuntokunta tai henkilö on saanut eniten tuloja vuoden aikana. Jos päätulolähde on tulonsiirrot, on tulolähdettä edelleen tarkennettu ESSPROS-luokituksen ja sen sisällä hallinnollisten käsitteiden mukaisesti. Pääasiallinen tulolähde ei kuvaa henkilön/asuntokunnan toimintaa tai tulonsaajien lukumäärää.

Rahatulot

Rahatulot tarkoittavat bruttotuloja ilman omassa käytössä olevasta omistusasunnosta saatavaa laskennallista asuntotuloa ja muita mahdollisia laskennallisia eriä. Rahatulot sisältävät työsuhteeseen liittyvät luontoisedut. Bruttorahatulot = kotitalouden tuotannontekijätulot (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot ) + kotitalouden saamat tulonsiirrot

Saadut tulonsiirrot

Kotitalouden ja henkilöiden saamat tulonsiirrot muodostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista. Muita sosiaaliturvaetuuksia ovat mm. kuntoutusavustukset, sairaus- ja vanhempainpäivärahat, lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvaukset ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha. Sosiaaliavustuksia ovat mm. lapsilisät, pienten lasten hoidon tuki, sotilasavustus, toimeentulotuki, yleinen asumistuki, opinto- ja tutkimusavustukset sekä työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Muita saatuja tulonsiirtoja ovat mm. kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot. Tiedot perustuvat pääasiassa rekisteritietoihin.

Sosioekonominen asema

Kulutustutkimuksessa ja tulonjakotilastossa kotitalouden jäsenille muodostetaan sosioekonominen asema henkilön 12 viimeisen kuukauden toiminnan perusteella. Sosioekonomisen aseman määrittämiseksi henkilöt on ensin jaettu ammatissa toimiviin ja ammatissa toimimattomiin. Ammatissa toimiviksi on pääsääntöisesti luokiteltu kaikki tutkimusvuonna vähintään kuutena kuukautena tuotantotoimintaan osallistuneet. Ammatissa toimivat on edelleen jaettu yrittäjiin ja palkansaajiin haastattelussa ilmoitettujen tietojen perusteella. Yrittäjiksi on luokiteltu myös sellaisia henkilöitä, joita verotuksessa on verotettu palkansaajina (tyypillisesti yrittäjä, joka työskentelee palkansaajana omassa yrityksessään). Ammatissa toimimattomat on ryhmitelty opiskelijoihin, eläkeläisiin, työttömiin ja muihin. Työttömiksi on laskettu henkilöt, jotka ovat olleet vuoden aikana vähintään 6 kk työttöminä. Kotitalouden sosioekonominen asema määräytyy talouden viitehenkilön mukaan. Luokitus perustuu Tilastokeskuksen vuoden 1989 sosioekonomisen aseman luokitusstandardiin. Siinä otetaan huomioon henkilön ammatti, ammattiasema, työn luonne ja elämänvaihe (Sosioekonomisen aseman luokitus 1989. Helsinki. Tilastokeskus, Käsikirjoja, 17).

Tulokymmenykset

Tulokymmenyksissä perusjoukon havainnot järjestetään tulojen mukaan ja jaetaan kymmeneen yhtäsuureen osaan. Tulonjakotilastossa tulokymmenykset muodostetaan kotitalouden tai asuntokunnan kulutusyksikköä kohti lasketuista tuloista siten, että jokaiseen kymmenykseen tulee sama määrä henkilöitä. Kotitalouden tai asuntokunnan tulot jaetaan ensin kulutusyksiköillä, jolloin saadaan ns. ekvivalentit tulot. Jokaiselle kotitalouden tai asuntokunnan jäsenelle tulee sama ekvivalentti tulo. Henkilöt järjestetään tämän jälkeen tulojensa mukaiseen järjestykseen ja jaetaan kymmeneen yhtä suureen ryhmään. Jokaisessa tulokymmenyksessä on siten 10 prosenttia väestöstä. Ensimmäiseen tulokymmenykseen kuuluu pienituloisin kymmenesosa ja viimeiseen suurituloisin kymmenesosa.

Tuotannontekijätulot

Tulonjakotilastossa tuotannontekijätuloja ovat kotitalouksien tuotantotoimintaan osallistumisesta palkkoina, yrittäjätuloina ja omaisuustuloina saamat rahamääräiset korvaukset. Tuotannontekijätulot sisältävät myyntivoitot (veronalaiset luovutusvoitot - tappiot) tulonjakotilaston kokonaisaineistossa. Tulonjakotilaston otosaineiston kansainvälisesti vertailukelpoisessa käsitteessä (EU-SILC) ne eivät sisälly tuloihin.

Työtön

Tulonjakotilastossa työttömäksi luokitellaan henkilö, joka on ollut vuoden aikana vähintään 6 kuukautta työttömänä. Työttömyyskuukaudet kysytään henkilöltä haastattelussa. Haastattelukuukaudet tarkistetaan ja korjataan tarvittaessa rekisteritietojen perusteella (Kelan rekisterin tiedot työttömyyspäivärahoista ja saantiajoista, verorekisterin työttömyyspäivärahat).

Viitehenkilö

Tulonjakotilastossa ja kotitalouksien varallisuustutkimuksessa kotitalouden viitehenkilöksi valitaan se kotitalouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot ovat suurimmat. Henkilökohtaiset tulot on määritelty rekisteri- ja haastattelutietojen avulla. Vaikka tulot ovat viitehenkilön määräävä kriteeri, tietyissä tapauksissa koko kotitalouden toiminta otetaan huomioon (mm. yrittäjätaloudet). Poikkeus on myös eläkeläisvanhempien ja näiden lasten (myös täysi-ikäisten) vertailu, jolloin vanhemmista suurituloisempi merkitään viitehenkilöksi, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ylittävät selvästi lapsen tulot.

Viitehenkilö

Tulonjaon kokonaisaineistossa viitehenkilöksi valitaan talouden jäsen, jonka bruttotulot ovat suurimmat. Tulot on määritetty rekisteritietojen avulla.

Yrittäjätulot

Tulonjakotilastossa yrittäjätuloihin luetaan mukaan tulot maa- ja metsätaloudesta, elinkeinon harjoittamisesta ja yhtymästä sekä tekijänoikeuspalkkioista. Maatalouden yrittäjätuloihin lasketaan myös erilaiset tuet ja korvaukset. Yrittäjätulot eivät sisällä omaan käyttöön otetuista tuotteista saatua laskennallista tuloa.

Toimintavaltuudet (SIMS 6)

Laadunvarmistus (SIMS 11.1)

Julkistamiskalenteri (SIMS 8.1)

Käyttäjien käyttöoikeudet (SIMS 8.3)

Tietosuojaperiaatteet (SIMS 7.1)