Tilastoissa käytettävien alueluokitusten tarkoituksena on ilmiöiden alueellisten vaihtelujen ja aluerakenteen kuvaaminen. Useimpien alueluokitusten tapaan läänijako perustuu hallinnolliseen aluejakoon. Läänit ovat valtion aluehallintoyksiköitä. Läänissä on yleisenä hallintoviranomaisena ja erikseen säädettävien muiden tehtävien hoitamista varten lääninhallitus. Lääninhallitukset hoitavat seitsemän ministeriön aluehallintotehtäviä, jotka liittyvät mm. sosiaali-, opetus-, poliisi-, liikenne- ja oikeushallintoon. Eduskunnan päätöksellä läänien määrä väheni 1.9.1997 alkaen kuuteen. Läänijaosta säädetään tammikuussa 1997 annetussa lääninhallituslaissa (22/1997). Valtion aluejakojen yhtenäistämisestä tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti (VN 6.2.1997) maakunnan liittojen aluejako on myös uuden läänijaon pohjana.

31.12.2009 Läänit lakkautettiin, ja niitä korvaavat 1.1.2010 alkaen Aluehallintovirastot (AVI). 1.9.1997 maakunnan liittojen aluejako uuden läänijaon pohjana - Etelä-Suomen lääni muodostuu Uudenmaan liiton, Itä-Uudenmaan liiton, Hämeen liiton, Päijät-Hämeen liiton, Kymenlaakson liiton ja Etelä-Karjalan liiton toimialueista. Länsi-Suomen lääni muodostuu Varsinais-Suomen liiton, Satakuntaliiton, Pirkanmaan liiton, Keski-Suomen liiton, Etelä-Pohjanmaan liiton, Österbottens förbund - Pohjanmaan liiton ja Keski-Pohjanmaan liiton toimialueista. Itä-Suomen lääni muodostuu Etelä-Savon liiton, Savon liiton ja Pohjois-Karjalan liiton toimialueista. Oulun läänin alue muodostuu Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Kainuun liiton toimialueista. Lapin lääni muodostuu Lapin liiton toimialueesta.

Lääniluokitus on kansallisiin tarpeisiin laadittu luokitus.