Aluetilinpito: tilaston dokumentaatio
Tilaston perustiedot
Yleiskuvaus
Kansantalouden tilinpidon tietosisältö käsittää kaikki ne tiedot taloudesta, jotka on laadittu Euroopan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) mukaisesti (European System of Accounts, ESA 2010).
Kansantalouden tilinpito kuvaa koko taloutta, mutta se sisältää myös tietoja yksityiskohtaisemmalla tasolla (sektoreista, toimialoista, tuotteista, alueista, jne). Kansantalouden tilinpito sisältää tietoja useilta osa-alueilta: vuosi- ja neljännesvuositileiltä (pääaggregaatit), sektoritileiltä, rahoitustileiltä, tarjonta- ja käyttötaulukoista sekä panos-tuotos-taulukoista, aluetilinpidosta, tuottavuudesta (työ-, pääoma- ja kokonaistuottavuus) ja julkisyhteisöistä.
Yksi kansantalouden tilinpidon pääaggregaateista on bruttokansantuote (BKT), jota hintojen muutosten vaikutus on poistettu. Se kuvaa maan tai alueen talouden kehitystä. Siihen viitataan myös talouden kasvuvauhtina tai -prosenttina.
Aluetilinpito on tilirakenteeltaan samanlainen kuin kansantalouden tilinpito. Alueiden talouskehitys, taloudelliset rakenteet sekä erot käyvät ilmi aluetilinpidosta. Käsitteisiin ja mittaamiseen kytkeytyvien ongelmien vuoksi aluetilinpidon tilit eivät ole yhtä laajat ja yksityiskohtaiset kuin kansantalouden tilinpidon tilit.
Alueellisia tuotantotoimialoja käsittelevissä taulukoissa esitetään seuraavat tiedot:
- Tuotannon ja työllisyyden taso ja dynamiikka alueittain
- Alueiden osuus koko maan aggregaateista
- Kunkin alueen erikoistuminen
- Eri alueiden painoarvo kullakin toimialalla.
Tilaston perusjoukko
Kansantalouden tilinpito on kattava. Tämä tarkoittaa, että kaikki kotimaiset taloudelliset yksiköt ovat mukana.
Aluetilinpidon perusjoukko on sama kuin tilinpidossa. Perusjoukko sisältää kaikki paikalliset tilastolliset yksiköt. Yksikkö on maan paikallinen yksikkö, kun sillä on pääasiallista taloudellista toimintaa kyseisen maan alueella. Lisäksi aluetilinpito sisältää erillisen ulkoalueen toiminnan (katso kohta Käsitteet).
Tilastoyksikkö
ESA 2010 ohjeiden mukaisesti Kansantalouden tilinpidossa on kaksi tilastoyksikkötyyppiä ja vastaavasti kaksi näkökulmaa talouden tarkasteluun: (a) institutionaalinen yksikkö, (b) paikallinen toimialayksikkö (local KAU). Ensin mainittua käytetään tarkasteltaessa tuloja, menoja ja rahoitusvirtoja sekä varallisuustaseita. Jälkimmäistä käytetään kuvattaessa tuotantoprosessia, sekä panos-tuotos-analyysissä ja alueellisessa analyysissä.
Institutionaalinen yksikkö on talousyksikkö, jolla on itsenäinen päätöksentekovalta päätoiminnassaan. Kotimainen yksikkö on institutionaalinen yksikkö, jonka pääasiallinen taloudellisen mielenkiinnon keskus on ao. talousalueella ja sillä on päätäntävalta toimistaan ja sillä on, tai voisi olla, täydellinen kirjanpito.
Paikallinen toimialayksikö käsittää kaikki ne institutionaalisen yksikön tuotannolliset osat, jotka sijaitsevat samalla paikalla tai hyvin lähellä toisiaan, ja jotka toimivat samalla NACE Rec.2 toimialatasolla (nelinumerotaso).
Institutionaalinen yksikkö koostuu yhdestä tai useammasta paikallisesta toimialayksiköstä; paikallinen toimialayksikkö kuuluu yhteen, ja vain yhteen, institutionaaliseen yksikköön.
Suomessa käytössä on 1) institutionaalinen yksikkö sektoritileillä, 2) toimipaikka, joka vastaa paikallista toimialayksikköäuotantotileillä, investoinneissa sekä tarjonta- ja käyttötaulukoissa.
Aluetilinpidossa käytetään tilaston perusyksikkönä sekä toimipaikkaa että institutionaalista yksikköä. Tuotannon ja työllisyyden aluetileillä käytetään laskennassa perusyksikkönä toimipaikkaa, jolle löytyy yksikäsitteinen kotipaikka ja toimiala.
Kotitalouksien aluetileillä käytetään puolestaan institutionaalista yksikköä eli kotitaloutta. Kotitalous on yksialueinen institutionaalinen yksikkö, joka kohdennetaan ensisijaisen asunnon sijaintikuntaan.
Mittayksikkö
Käyvien (markkina)hintojen lisäksi jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat ilmaistaan myös edellisen vuoden hintaisina ja ketjutettuina volyymitietoina (katso kohta Perusajankohta). Lisäksi on myös mahdollista tuottaa tiedoista kasvuprosentit ja indeksit sekä monia muita tunnuslukuja (esim. prosenttiosuuksia, henkeä kohden laskettuja tietoja, ostovoimakorjattuja tietoja).
Perusajankohta
Suomessa käytetään viitevuotta 2010 ketjutettujen volyymien esittämiseen.
Viiteajankohta
Kahden tyyppisiä tietoja kirjataan: virtoja ja varantoja. Virroilla viitataan toimintaan tai vaikutuksiin, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson sisällä. Varannot puolestaan kohdistuvat tietyn ajanhetken tilanteeseen (tavallisesti vuoden tai neljänneksen alku tai loppu).
Viitealue
Kattavuus
Lisäksi käytössä on useita alaluokkia. Kaksi tärkeintä alaluokitusta liittyvät institutionaalisiin sektoreihin ja NACE Rev. 2 mukaisiin toimialaluokkiin. Kaikkien alaluokkien tulee olla kattavia.
ESA 2010:ssä on viisi toisensa poissulkevaa institutionaalista sektoria: (a) yritykset, (b) rahoitus- ja vakuutuslaitokset, (c) julkisyhteisöt, (d) kotitaloudet, (e) kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko kotimaisen talouden. Kukin sektori on jaettu lisäksi alasektoreihin.
Toimialaluokituksessa ESA 2010 noudattaa NACE Rev.2 luokitusta. Toimialat voidaan ryhmitellä usealle tasolle, esimerkiksi 3, 10, 21, 38, 64 tai 88 toimialaa käsittäviin ryhmiin. Karkein taso käsittää kolme toimialaa: (a) maatalous, metsätalous ja kalatalous, (b) kaivostoiminta ja louhinta, teollisuus, sähkö- kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta, vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, rakentaminen, (c) palvelut.
Suomi toimittaa tiedot ESA 2010 lähettämisohjelman mukaisin luokituksin. Kansallisessa tilaston tuotantojärjestelmässä on kuitenkin tarkempia alaluokkia. Merkittävimmät kansallisissa julkistuksissa käytettävät lisäerittelyt verrattuna ESA lähettämisohjelmaan aluetilinpidon osalta ovat:
- Tiedot julkaistaan NUTS3 maakunnittain ja NUTS2 suuralueittain (nämä toimitetaan Eurostatille) sekä lisäksi kansallisesti tarkemmin seutukunnittain.
Ajallinen kattavuus
Yleisesti ottaen ESA 2010 lähettämisohjelma edellyttää tietojen alkavan vuodesta 1995 (vuositiedot) ja 1995Q1 (neljännesvuositiedot), mutta jotkin tiedot voivat alkaa myöhemmästä vuodesta. Jos vanhempia vuosia on, ne on voitu laskea aiempien ESA versioiden mukaisesti ja ne voivat sisältää käsitteellisiä eroja ESA 2010 mukaisesti laadittuihin tietoihin.
Aluetilinpidon nykyinen aikasarja julkaistaan vuodesta 2000 eteenpäin. Arkistossa (vain suomenkielellä) tiedot vuodesta 1975 tuotantotilien osalta ja vuodesta 1995 kotitalouksien aluetilien osalta.
Jakelutiheys
Aluetilinpidon tiedot on julkaistu kesäkuusta 2019 lähtien vuosittain seuraavasti:
- Ennakollinen t+12 kuukautta, päivitetty t+24 kuukautta
Käsitteet
Alue
Aluetilinpidon alueluokitus vastaa EU:n yhtenäistä alueyksikköjen NUTS-luokitusta.
Aputoimipaikka
Aputoimipaikkoja ovat esim. pää-, piiri- tms. hallinnollinen toimisto, erillinen kuljetusyksikkö, yrityksen omien ajoneuvojen korjaamo, varasto ja tietojenkäsittely-yksikkö. Jos tällaiset toiminnot on järjestetty normaalin tuotannon kanssa samaan toimipaikkaan, niitä ei yleensä pidetä erillisinä aputoimipaikkoina.
Teollisuuden alue- ja toimialatilastossa myös teollisen toimipaikan yhteydessä toimiva toimipaikan tai yrityksen omaan käyttöön energiaa tuottava voimalaitos sekä teollisen toimipaikan yhteydessä toimiva ja erillinen tutkimus- ja kehittämisyksikkö ovat aputoimipaikkoja.
Arvonlisäys
Arvottaminen
Rahassa mitattujen taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa ensisijaisena arvottamismenetelmänä käytetään vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintoja. Tätä menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen on tehtävä tuotantokustannusten mukaan. Jos kumpikaan näistä kahdesta menetelmästä ei ole mahdollinen, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää suositellaan kuitenkin ainoastaan viimeisenä keinona siihen liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi.
Varannot pitää arvottaa sen ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa eikä varantoihin sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin. Joskus on välttämätöntä arvottaa varannot niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten arvioituihin jäännösarvoihin.
BTV-indikaattori
BTV-indikaattori lasketaan kolmesta edellä mainitusta komponentista siten, että alueellisia prosentuaalisia kasvulukuja verrataan koko maan vastaaviin tietoihin ja lopuksi koko maan ja alueellisen tiedon erotukset lasketaan yhteen.
Bruttokansantuote
EKT 2010
Ensitulo
Hallussapitovoitto ja -tappio
Hallussapitovoittoja ja -tappioita, jotka mitataan käypiin markkinahintoihin, kutsutaan nimellisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi. Ne voidaan jakaa neutraaleiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat yleisen hintatason muutoksia ja reaalisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat muutoksia varojen suhteellisissa hinnoissa.
Hinta
Institutionaalinen yksikkö
Institutionaalisia yksiköitä katsotaan olevan
a) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja itsenäinen päätösvalta:
(1) yksityiset ja julkiset yhtiöt
(2) osuuskunnat tai yhtiökumppanuudet, joita pidetään itsenäisinä
oikeushenkilöinä
(3) julkiset tuottajat, joita erityislainsäädännön perusteella pidetään
itsenäisinä oikeushenkilöinä
(4) voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita pidetään itsenäisinä
oikeushenkilöinä
(5) julkisen hallinnon toimielimet
b) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: yritysmäiset yhteisöt
c) yksiköt, jotka eivät välttämättä pidä täydellistä kirjanpitoa, mutta joilla sovitun käytännön mukaisesti katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta:
(1) kotitaloudet
(2) nimelliset kotimaiset yksiköt.
Institutionaaliset yksiköt ryhmitellään viiteen toisensa poissulkevaan institutionaaliseen sektoriin, jotka muodostavat yhdessä koko kansantalouden. Sektorit (jokainen sektori jakautuu myös alasektoreihin) koostuvat seuraavantyyppisistä yksiköistä:
a) yritykset
b) rahoituslaitokset
c) julkisyhteisöt
d) kotitaloudet
e) kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.
Itsenäinen yrittäjä
Kiinteän pääoman bruttomuodostus
Kiinteän pääoman kuluminen
Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.
Kirjausajankohta
Tuotos kirjataan, kun se on tuotettu, eikä silloin kun ostaja on sen maksanut, ja varojen myynti kirjataan, kun varat luovutetaan, eikä silloin kun vastaava maksu suoritetaan. Korko kirjataan tilinpitojaksolle, jolta se kertyy, huolimatta siitä, maksetaanko se todellisuudessa tuona ajanjaksona vai ei. Suoriteperusteista kirjausta sovelletaan kaikkiin virtoihin, niin rahamääräisiin kuin ei rahassa mitattaviin, niin yksikön sisäisiin kuin yksiköiden välisiin.
Kaikki virrat pitäisi kirjata samana ajankohtana kaikille asianosaisille institutionaalisille yksiköille ja kaikilla asianomaisilla tileillä. Käytännössä institutionaaliset yksiköt eivät aina käytä samoja tilinpitosääntöjä. Siinäkin tapauksessa, että ne käyttäisivät, eroja tosiasiallisessa kirjauksessa saattaa esiintyä sellaisista käytännön syistä kuten tiedonvälityksessä aiheutuneista viipeistä. Sen vuoksi asianosaiset taloustoimien suorittajat voivat kirjata taloustoimet eri ajankohtina. Nämä eroavuudet on poistettava oikaisuilla.
Käypiin hintoihin
Markkinahinta
Lukuun ottamatta eräitä väestöä ja työvoimaa koskevia muuttujia, kansantalouden tilinpidon järjestelmä esittää kaikki virrat ja varannot rahassa ilmaistuna. Järjestelmä ei pyri määrittelemään virtojen ja varantojen hyödyllisyyttä. Sen sijaan virrat ja varannot mitataan niiden vaihtoarvon mukaan, toisin sanoen sen arvon mukaan, jolla virrat ja varannot tosiasiassa vaihdetaan tai voitaisiin vaihtaa rahaan. Markkinahinnat ovat täten EKT:n perussuositus arvottamisessa.
Rahassa mitattujen taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa ensisijaisena arvottamismenetelmänä käytetään vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintoja. Tätä menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen olisi tehtävä tuotantokustannusten mukaan. Jos kumpikaan näistä kahdesta menetelmästä ei ole mahdollinen, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää suositellaan kuitenkin ainoastaan viimeisenä keinona siihen liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi.
Varannot pitäisi arvottaa sen ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa eikä varantoihin sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin. Joskus on välttämätöntä arvottaa varannot niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten arvioituihin jäännösarvoihin.
NUTS-aluejako
NUTS-nimikkeistöä käytetään
a) yhteisön alueellisten tilastojen keräämiseen, kehittämiseen ja yhdenmukaistamiseen
b) alueiden sosioekonomisiin analyyseihin
c) yhteisön aluepolitiikan rajaamiseen.
Suomen NUTS-aluejaossa Manner-Suomi ja Ahvenanmaa muodostavat NUTS 1 -aluetason ja suuralueet NUTS 2 -tason. Maakuntien tulisi vastata NUTS 3 -alueita, mutta NUTS 2021:ssä ne vastaavat maakuntajakoa ennen 1.1.2021 eli Suomen NUTS 2021 pysyy samana NUTS 2016:n kanssa. Kunnat muodostavat LAU-tason (Local Administrative Unit).
Tärkein on NUTS 2 -taso (suuralueet), jolla EU:ssa pyritään tuottamaan kaikki alueellinen tieto.
Omistusasuntopalvelujen tuotos
Omistusasuntopalvelujen tuotos arvotetaan sen arvioidun vuokra-arvon mukaan, jonka vuokralainen joutuisi maksamaan samasta asunnosta ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin sijainti, lähipalvelut ym. sekä itse asunnon koko ja laatu.
Ostajanhinta
Ostovoimapariteetti
Ostovoimapariteetin avulla mitataan kansantalouden rahan arvoa sen perusteella, miten paljon sen valuutalla voi ostaa tavaroita ja palveluja. Tällä tavoin saadaan tarkempi käsitys kansantalouden tuotoksesta asukasta kohti kuin vain muuttamalla bruttokansantuotteen tai bruttokansantulon arvo (yleensä) Yhdysvaltojen dollareiksi tai euroiksi.
Palkansaaja
Palkansaajat luokitellaan tähän kohtaan, mikäli he eivät lisäksi ole itsenäisenä yrittäjänä työssä, joka on katsottava henkilön päätoimeksi: tällaisessa tapauksessa heidät luokitellaan kohtaan itsenäiset yrittäjät. (EKT 1995 11.12)
Palkansaajakorvaukset
Palkansaajakorvaukset jaetaan seuraavasti:
a) palkat ja palkkiot: rahamääräiset palkat ja palkkiot; luontoismuotoiset palkat ja palkkiot
b) työnantajan sosiaaliturvamaksut: työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut; työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut.
Perushinta
Perusvuosi
Käsitteellisesti on huomattava perusvuoden ja viitevuoden ero. Viitevuosi voidaan valita vapaasti painoja vaihtamatta (hinta- ja volyymisarjat), mutta perusvuosi on aina se, jonka painoja sarjan sisällä käytetään. Toisin sanoen indeksissä voidaan merkitä mikä tahansa vuosi 100:ksi painoja vaihtamatta tai ottaa arvoluvuista haluttu vuosi ja ketjuttaa volyymisarja tähän tasoon painoja vaihtamatta. Tällöin on kysymyksessä viitevuoden käyttö.
EKT 1995 10.64.-10.67.:
Fisherin indekseille ovat hyväksyttäviä vaihtoehtoja ketjuindeksit, joissa käytetään Laspeyresin volyymi-indeksejä volyymin muutosten ja Paaschen hintaindeksejä vuosittaisten hintavaihteluiden mittaamiseen.
Vaikka ketjuindeksi on volyymi- ja hintamittaimena käyttökelpoisin, on huomattava, että summautuvuuskonsistenssin puutteesta voi olla vakavaa haittaa monenlaisille analyyseille.
Kokonaissuure määritellään komponenttiensa summaksi. Summautuvuus edellyttää, että tämä ominaisuus säilyy, kun sekä kokonaissuureen että sen komponenttien arvot tietyltä viiteajanjaksolta ekstrapoloidaan ajan suhteen volyymi-indeksilukuja käyttäen.
Tämän takia on suositeltavaa, että keskeisten kokonaissuureiden ketjuindeksien lisäksi laaditaan disaggregoidut luvut eli käypähintaiset määrät arvotetaan suoraan perusvuoden hintoihin.
Kiinteähintaiset tilinpitotiedot on arvioitava mahdollisimman yksityiskohtaisella tasolla, mikäli tietojen halutaan olevan yhteensopivia yhtenäisessä hinta- ja volyymimittainjärjestelmässä. Tarjonta- ja käyttötaulukot ovat kaikkien kiinteähintaisten mittaimien keskeinen käsitteellinen ja tilastollinen kehikko. Lisätietoja saa liitetaulukoista.
Kiinteähintaisten sarjojen perusvuotta on kuitenkin vaihdettava ajan mittaan. EKT noudattaa periaatetta, jonka mukaan perusvuosi vaihdetaan vuodesta 1995 lähtien joka viides vuosi. Perusvuoden vaihtuessa vanhan perusvuoden mukainen aikasarja liitetään tavallisesti uuden perusvuoden mukaiseen aikasarjaan eikä uudelleenpainotusta viedä taaksepäin. Liittäminen aiheuttaa perusvuoden päivityksen yhteydessä sen, että summautuvuus häviää.
Mikäli perusvuoden arvoja ekstrapoloidaan volyymin ketjuindekseillä, käyttäjille on selitettävä, miksi taulukoiden tiedot eivät ole summautuvia. Summautumattomat "kiinteähintaiset" tiedot julkaistaan korjaamattomina. Menettely on läpinäkyvä ja osoittaa ongelman laajuuden käyttäjille. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että tilaston laatijat saattavat tietyissä olosuhteissa päätyä eliminoimaan poikkeavia tietoja saadakseen aineiston kokonaisuuden kannalta yhtenäisemmäksi.
Pääomaverot
Sekatulo
Talousalue
a) maantieteellistä julkisen hallinnon hallinnoimaa aluetta, jonka sisällä henkilöt, tavarat, palvelut ja pääoma vapaasti liikkuvat
b) kaikkia vapaa-alueita, mukaan luettuna tullivarastot ja tullin valvonnassa olevat tehtaat
c) kansallista ilmatilaa, aluevesiä ja kansainvälisillä vesillä sijaitsevaa mannerjalustaa, jonka hallintaan maalla on yksinoikeus
d) erillisalueita (esim. maantieteelliset alueet, jotka sijaitsevat ulkomailla ja joita maan keskushallintoviranomaiset (suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat, tieteelliset tutkimusasemat jne.) käyttävät valtioiden välisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti
e)kansainvälisillä vesillä maan mannerjalustan ulkopuolella sijaitsevia öljy-, luonnonkaasu- ym. esiintymiä, joilla työskentelevillä yksiköillä on kotipaikka ao. alueella, kuten edellisessä alakohdassa on määritelty.
Talousalueeseen eivät sisälly alueen ulkopuoliset erillisalueet, toisin sanoen ne maan oman maantieteellisen alueen osat, joita muiden maiden keskushallintoviranomaiset, Euroopan unionin laitokset tai kansainväliset järjestöt käyttävät valtioiden välisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti.
Tilastollinen alueluokitus (NUTS) on Euroopan Unionin kattava yhtenäinen järjestelmä, jonka mukaan talousalue on luokiteltu alueisiin. NUTS on alueluokitus aluetilinpidon laatimista varten.
Taloustoimi
a) Tuotetaloustoimet: kuvaavat tuotteiden alkuperää (kotimainen tuotanto tai tuonti) ja käyttöä (välituotekäyttö, kulutus, pääoman muodostus tai vienti).
b) Jakotaloustoimet: kuvaavat, kuinka tuotannosta aiheutunut arvonlisäys jakautuu työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken, sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoa (tulo- ja varallisuusverot ja muut tulonsiirrot).
c) Rahoitustaloustoimet: kuvaavat rahoitusvarojen nettohankintaa tai nettoluotonottoa kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta. Sellaiset taloustoimet esiintyvät usein muiden kuin rahoitustaloustoimien vastinkirjauksena, mutta ne saattavat esiintyä myös taloustoimina, joihin sisältyy ainoastaan rahoitusinstrumentteja.
d) Taloustoimet, jotka eivät sisälly edellä oleviin kolmeen ryhmään:
kiinteän pääoman kuluminen ja valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen nettohankinta.
Useimmat taloustoimet ovat rahallisia taloustoimia, joissa mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä. Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmoitettuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin rahataloustoimia.
Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat tavallisesti muita kuin rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.) ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen vaihtokauppa).
Taloustoimet kirjataan rahassa ilmaistuna. Muille kuin rahataloustoimille kirjattavat arvot on sen vuoksi mitattava epäsuorasti tai muutoin arvioitava.
Toimintaylijäämä, netto
Toimipaikka
Aputoimipaikka sijaitsee erillään varsinaisesta tuotantotoiminnasta ja se tuottaa palveluja vain yritykselle itselleen. Aputoimipaikkoja ovat esimerkiksi yrityksen pääkonttori, varasto omia tavaroita varten tai korjaamo omien ajoneuvojen korjaamista varten.
Tukipalkkiot
Euroopan unionin laitosten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.
Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:
a) tuotetukipalkkiot (D.31)
(1) tuontitukipalkkiot (D.311)
(2) muut tuotetukipalkkiot (D.319)
b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39).
Tuotannon ja tuonnin verot
Tuotannon ja tuonnin verot jakautuvat seuraavasti:
a) tuoteverot (D.21)
(1) arvonlisäverot (ALV) (D.211)
(2) tuontiverot ja -tullit ilman ALV:a (D.212)
– tuontitullit (D.2121)
– muut tuontiverot kuin ALV ja tuontitullit (D.2122)
(3) muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot (D.214)
b) muut tuotantoverot (D.29).
Tuotantorajat
Tuotanto on institutionaalisen yksikön valvonnassa ja vastuulla suoritettua toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja palveluita tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi. Tuotanto ei kata puhtaasti luonnollisia prosesseja, joihin ei sisälly ihmisen mukanaoloa tai johtamista, kuten kalavarojen valvomaton kasvu kansainvälisillä vesillä (mutta kalanviljely on tuotantoa).
Tuotantoon sisältyy:
a) kaikkien sellaisten henkilökohtaisten tai kollektiivisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto, joita tarjotaan muille yksiköille kuin niiden tuottajille (tai jotka on tarkoitettu tarjottavaksi)
b) kaikkien sellaisten tavaroiden omaan käyttöön tapahtuva tuotanto, jotka niiden tuottaja pitää itsellään omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Omaan käyttöön tapahtuva tuotanto kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten sisältää sellaisten kiinteiden varojen tuotannon kuin rakentaminen, tutkimus- ja kehittämistoiminta, ohjelmistojen kehittäminen ja mineraalien etsintä oman kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavaroiden tuotanto liittyy yleensä
(1) asuntojen rakentamiseen omaan käyttöön
(2) maataloustuotteiden tuotantoon ja varastointiin
(3) maataloustuotteiden jalostukseen, kuten jauhojen tuotantoon jauhattamalla, hedelmien säilöntään kuivaamalla ja pullottamalla; sellaisten meijerituotteiden kuin voin ja juuston sekä oluen, viinin ja alkoholijuomien valmistamiseen
(4) muiden alkutuotantotuotteiden tuottamiseen, kuten suolan louhintaan, turpeen nostoon ja veden nostoon
(5) muuhun jatkojalostukseen, kuten kankaankudontaan, savenvalantaan ja huonekalujen valmistukseen.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavarantuotanto pitäisi kirjata, jos tämän tyyppinen tuotanto on merkittävää, toisin sanoen, jos sen uskotaan olevan määrällisesti tärkeää tämän tavaran kokonaistarjontaan nähden maassa.
EKT:hen luetaan sovitun käytännön mukaan ainoastaan omaan käyttöön tapahtuva asuinrakennusten rakentaminen ja maataloustuotteiden tuotanto, varastointi ja jalostus; kaiken muun kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvan tavaroiden tuotannon katsotaan olevan merkityksetöntä EU:n maille.
c) itse asuttujen omistusasuntojen asumispalvelut omaan käyttöön
d) palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut
e) vapaaehtoinen toiminta, joka tuottaa tavaroita, esim. asuinrakennuksen, kirkon tai muun rakennuksen, on kirjattava tuotantona. Vapaaehtoinen toiminta, josta ei ole seurauksena tavaroita, esim. huolenpito ja ilmainen siivous, rajataan ulkopuolelle
Kaikki sellainen toiminta luetaan mukaan siinäkin tapauksessa, että se on laitonta tai että vero-, sosiaaliturva- tai tilastoviranomaiset eivät ole sitä rekisteröineet.
Tuotantoon ei lueta sellaisten kotitalouspalveluiden ja henkilökohtaisten palveluiden tuotantoa, jotka tuotetaan ja kulutetaan saman kotitalouden piirissä (lukuun ottamatta palkatun kotitaloushenkilöstön työtä ja omistusasuntojen palveluita). Esimerkkeinä voidaan mainita
a) asuntojen siivous, sisustaminen, kunnostus ja huolto, jos nämä toiminnat ovat tavanomaisia vuokralaiselle
b) kotitalouksien kestokulutustavaroiden puhtaanapito, huolto ja korjaus
c) aterioiden valmistus ja tarjoilu
d) lastenhoito, -valmennus ja -ohjaus
e) sairaiden, sairaalloisten ja vanhusten hoito
f) kotitalouden jäsenten tai heidän tavaroidensa kuljetus.
Tuotos perushintaan
Työllisyys
Ulkoalue
Ulkoalue muodostuu maan talousalueen osista, joita ei voida suoraan liittää mihinkään yksittäiseen alueeseen.
Ulkoalueeseen kuuluu mm. kansallinen ilmatila, aluevedet ja kansainvälisillä vesialueilla sijaitseva mannerlaatta, johon maalla on yksinoikeus; erillisalueet, suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat ja tieteelliset tutkimusasemat; maan mannerjalustan ulkopuoliset kansainvälisillä vesillä sijaitsevat kotimaisten yksiköiden hyödyntämät energia- ja raaka-aine-esiintymät.
Tilastollinen alueluokitus (NUTS) on Euroopan Unionin kattava yhtenäinen järjestelmä, jonka mukaan talousalue on luokiteltu alueisiin. NUTS on alueluokitus aluetilinpidon laatimista varten.
Varsinainen alue
Varsinaiseen alueeseen luetaan alue, joka on osa maan maantieteellistä aluetta sekä kaikki vapaa-alueet, mukaan lukien alueella sijaitsevat tullivarastot ja tullivalvonnan alaiset tehtaat.
Tilastollinen alueluokitus (NUTS) on Euroopan Unionin kattava yhtenäinen järjestelmä, jonka mukaan talousalue on luokiteltu alueisiin. NUTS on alueluokitus aluetilinpidon laatimista varten.
Viitevuosi
Väkiluku
Tieto kunnassa vakinaisesti asuvasta väestöstä vuoden lopussa (31.12.) saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä. Väestöllä tarkoitetaan kunnassa vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla.
Välilliset rahoituspalvelut (FISIM)
Välituotekäyttö
Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.
Yrittäjätulo
- lisättynä yritykselle kuuluvalla rahoitus- tai muista varoista saatavalla omaisuustulolla (resurssien puolella)
- vähennettynä yrityksen maksamilla velkojen koroilla ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista valmistamattomista aineellisista varoista maksettavilla vuokrilla (käytön puolella).
Osinkojen tai suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yrittäjätulosta.
Tarkkuus, luotettavuus ja oikea-aikaisuus
Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti
Oikea-aikaisuus
Kansantalouden tilinpidon tietojen tulisi olla käyttäjien käytettävissä niin nopeasti kuin mahdollista, ottaen kuitenkin huomioon tietojen frekvenssin (vuosi vai neljännesvuosi), tietojen luonteen (onko kyseessä talouden rakenteita kuvaava tieto vai suhdannemuutoksia kuvaava tieto) sekä riittävä tasapaino luotettavuuden ja oikea-aikaisuuden välillä.
ESA2010 lähettämisohjelmassa määritellään kaikkien tilinpidon lähettämistaulujen toimitusviive. Neljännesvuositaulujen tulisi olla käytettävissä 2 tai 3 kuukauden viiveellä neljänneksen päättymisestä. Vuositaulujen toimitusviiveet vaihtelevat 2 kuukauden (pääaggregaatit) ja 36 kuukauden (tarjonta- ja käyttötaulut) välillä tilastovuoden päättymisestä.
Täsmällisyys
Kansantalouden tilinpidon tietojen Eurostat-raportoinnin tulisi tapahtua täsmällisesti ESA2010 lähettämisohjelman määrääminä ajankohtina tai niitä ennen.
Tilastokeskus toimittaa tietoja Eurostatille usein ennen lähettämisohjelman määräämiä viimeisiä ajankohtia.
Täydellisyys
EKT 2010 -lähettämisohjelma, joka koostuu 22 kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden taulukosta, määrittelee kansantalouden tilinpidon minimitiedot. Kaikkien EU-maiden on tuotettava nämä tiedot.
Tilastokeskus julkaisee yleensä yksityiskohtaisempia tietoja kuin lähettämisohjelma vaatii.
Tietojen revisoitumiskäytännöt
Vertailukelpoisuus
Maantieteellinen vertailukelpoisuus
Ajallinen vertailukelpoisuus
Tilastojen välinen yhtenäisyys
Perustilastoja, kuten yritysten rakenne- ja suhdannetilastoja sekä työvoimatutkimusta, käytetään laajasti kansantalouden tilinpidon lähdetietoina. Kuitenkaan perustilastojen ja kansantalouden tilinpidon tiedot eivät usein ole yhtenevät. Merkittävimpänä syynä ovat erilaiset käsitteet tai määritelmät sekä erot tietojen kattavuudessa. Myös maksutase on kansantalouden tilinpidon tärkeä lähde. Maksutaseen BPM6 - manuaalin mukaiset määritelmät ja kattavuus ovat täysin yhtenevät kansantalouden tilinpidon ESA2010-määritelmien kanssa. Näin ollen maksutaseen muuttujat ovat täysin yhtenevät vastaavien kansantalouden tilinpidon muuttujien kanssa.
Kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden väliset erot koskevat vain viimeisiä havaintoja ja johtuvat laadinta- ja toimitusaikataulujen erilaisista viiveistä. Tämä yhtenevyys koskee myös maksutasetta. Maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon tuotantojärjestelmät on integroitu ja tiedot ovat yhtenevät vuodesta 2019 alkaen ja rahoitustilinpidon osalta vuodesta 2020 alkaen.
Sisäinen yhtenäisyys
Lähdeaineistot ja tiedonkeruut
Lähdeaineistot
Laadinta perustuu moniin tietolähteisiin sisältäen muiden muassa hallinnolliset aineistot, auto- ja yritysrekisterit, tilinpäätökset, verotiedot, budjettiraporit, väestölaskentatilastot, yrityksiä ja kotitalouksia koskevat tilastotiedot, valvontaviranomaisten ja toimialajärjestöjen lausunnot, vuosi- ja neljännesraportit, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilastot, maksutasetilastot.
Kansantalouden tilinpidossa ei ole yhtä ainoaa kyselylähdettä. Lähteet vaihtelevat maittain ja sisältävät laajasti tilastotietoja taloudellisista, sosiaalisista, rahoitukseen liittyvistä ja ympäristöilmiöistä, jotka eivät välttämättä liity tiiviisti kansantalouden tilinpitoon.
Kussakin maassa käytetyt lähteet ja keruumenetelmät vaihtelevat riippuen käsiteltävästä tietojoukosta.
Kaiken kaikkiaan on vaikea listata kaikkia tietolähteitä. Eurostatille toimitetut menetelmäkuvaukset sisältävät yleensä tietoja tärkeimmistä lähteistä (katso kohta Menetelmädokumentointi). Lisätietoja tietolähteistä löytyy kansallisilta verkkosivuilta (http://tilastokeskus.fi/til/index.html).
Tiedonkeruumenetelmä
Kansantalouden tilinpidon yksiköt eivät yleensä kerää tietoja itse, vaan vastaanottavat niitä muilta yksiköiltä tai laitoksilta. Maat voivat tuottaa tarkemman kuvauksen kanavista, joilla ulkoista tietoa kerätään.
ESS ohjeissa suositellaan, että tiedonkeruuseen käytetyt menetelmät tulisi kuvata. Voi olla myös tarkoituksenmukaista täydentää tätä aihetta seuraavilla kohdilla: (i) kansallinen tilastovirasto tavallisesti tekee yhteistyösopimuksen teknisine yksityiskohtineen muiden instituutioiden kanssa siitä, milloin, miten jne., kuinka tiedot toimitetaan; ii) ii) kansantalouden tilinpito osallistuu myös muiden yksiköiden kyselylomakkeiden kehittämiseen.
Tietolähteet kuvataan tilastojen menetelmäkuvauksissa, ks. kohta Menetelmädokumentointi.
Tiedonkeruun tiheys
Kansantalouden tilinpidon laadintafrekvenssi ja -ajankohta eivät välttämättä kulje rinnakkain (kaikkien) perustilastojen keruuaikataulujen kanssa.
Kansantalouden tilinpito tyypillisesti vastaanottaa/kerää neljännes- ja vuositietoja laadinta-aikataulujensa mukaan. Maiden tilastovirastot voivat tuottaa myös kuvauksen ulkoisten tietolähteiden vastaanottamisajoista.
Menetelmät
Tiedon käsittely
Keskeiset lähestymistavat ja tekniikat kansantalouden tilinpidon laatimiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:
Kansantalouden tilinpidon päämenetelmä BKT:n laskemiseen Suomessa on tuotanto eli arvonlisäyslähestymistapa. Yhdenmukaisuus saavutetaan täsmäytys- / tasapainotusprosessilla. Tietyt erät, kuten vaihto-omaisuuden ja arvoesineiden tai bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon muutokset johdetaan jäännöksinä eli residuaaleina. Samaa lähestymistapaa käytetään neljännesvuositilinpidon laatimiseen. Sektoritilit kootaan sekä pääaggregaattien yhteydessä että sen jälkeen.
Kansantalouden tilinpidon tilastot ovat yhdenmukaisia tietyllä ajanhetkellä.
Aiheeseen liittyvää tietoa löytyy myös kohdista Menetelmädokumentointi ja Tietojen revisioitumislinjaukset.
Aineiston/datan validointi
Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tavoitteena on tällä hetkellä yhdenmukaistaaa validointimenetelmiä, jotta tietojen yleistä laatua ja tiedonkulun tehokkuutta voidaan parantaa. Tähän kuuluu muiden muassa yhteisten standardien ja työkalujen määrittely sekä täytäntöönpanon tuki (katso ESS-validoinnin verkkosivusto https://ec.europa.eu/eurostat/data/data-validation). Kansantalouden tilinpito on pilottitilasto tässä. ESA 2010 validointityöryhmä perustettiin vuonna 2015. Sen tehtävänä oli sopia ja dokumentoida säännöt ESA 2010 validointikäsikirjaan sekä laittaa säännöt asteittain täytäntöön etukäteis-validointina kansantalouden tilinpidolle.
Eri lähteistä saatujen tietojen vertailu on olennainen osa kansantalouden tilinpidon kokoamista. Kansantalouden tilinpidossa käytettävät lähdetiedot käyvät läpi usean tarkistuskierroksen Tilastokeskuksella.
Kausitasoitus
Tietyistä kansantalouden tiedoista, etenkin neljännesvuosittaisista pääaggregaateista, tasoittamattomien eli alkuperäisten aikasarjojen lisäksi tietoja julkaistaan erityyppisinä aikasarjoina (esimerkiksi kausitasoitettu, työpäiväkorjattu ja trendi-suhdanneaikasarja).
ESA 2010 lähettämisohjelman mukaan neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava kausitasoittamattomana aikasarjana, mutta myös kausitasoitetussa muodossa (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjattu sarja) lukuun ottamatta edellisen vuoden hintaisia sarjoja.
Neljännesvuosittaisten työpäiväkorjattujen tietojen toimittaminen on vapaaehtoista.
Sektoritileillä kausitasoitetut sarjat (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjatut) ovat määritelty tietyille sarjoille.
Menetelmädokumentointi
Tämän lisäksi on tuotettu useita käsikirjoja kansantalouden tilinpidon laadinnan tueksi. Tärkeimpiä menetelmäkäsikirjoista ovat neljännesvuositilinpidon, aluetilinpidon, Eurostatin tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoiden sekä julkisen talouden alijäämää ja velan käsittelyn käsikirjat. Saatavana on myös ohjeita tietyistä aiheista, esim. laadintaohjeet maan arvon arviointiin, menetelmäkuvauksiin, sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan mittaamiseen ESA 2010 -järjestelmässä.
Yllä olevat käsikirjat koskevat erityisesti EU:n kansantalouden tilinpidon tilastoja. Maailmanlaajuisia vastaavia on kuitenkin myös saatavana: SNA 2008, Quarterly National Accounts Manual (kansantalouden neljännesvuositilinpidon manuaali), Handbook on Input-Output Table Compilation and Analysis (panos-tuotostaulukon laatimisen ja analyysin käsikirja), Government Finance Statistics Manual (julkisen talouden tilastojen manuaali).
Suomen alueellisen arvonlisäyksen menetelmäkuvaus löytyy verkosta: http://tilastokeskus.fi/til/altp/2005/altp_2005_2008-04-22_men_001.html.
Periaatteet ja linjaukset
Organisaatio
Organisaatioyksikkö
Lainsäädäntö ja muut sopimukset
Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.
Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.
Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö
Tiedonantajilta kerätään vain ne välttämättömät tiedot, joita ei saada hallinnollisista aineistoista. Indeksisarjat julkaistaan niin, että niistä ei voida päätellä yksittäisen yrityksen tietoja tai kehitystä.
Kansantalouden tilinpito laaditaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT 2010) mukaisesti, se julkaistiin Euroopan Unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EU) No 549/2013 Liite A:na. EKT 2010 lähettämisohjelma puolestaan on asetuksen Liite B.
EKT 2010 on muodoltaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ja se määrittää:
- Menetelmät (Liite A) yhteisten käytänteiden, määritelmien, luokitusten ja tilinpidon kirjaussääntöjen käyttöön tilien laadinnassa ja tauluissa yhdenmukaisesti.
- Tietojen lähettämisohjelman (Liite B) mukaiset aikataulut, milloin jäsenmaiden on viimeistään toimitettava tilit ja taulukot.
Muita Kansantalouden tilinpitoon liittyviä lakeja:
- Komission 30. marraskuuta 1998 antama päätös 98/715, sekä komission 17. joulukuuta 2002 antama päätös hintojen ja volyymien mittaamisesta kansantalouden tilinpidossa.
- Laki liiallisten alijäämien menettelystä
Eurostatin nettisivulla, osassa ‘National accounts’ ja Government finance and EDP’ on lisää Kansantalouden tilinpidolle relevantteja säädöksiä.
Tietosuojaperiaatteet
Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan tilastolain (280/2004), viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) annetun lain, EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojalain (1050/2018) vaatimusten mukaisesti. Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä. Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan rikkomisesta seuraa rangaistus.
Lisätietoja: Tietosuoja | Tilastokeskus (stat.fi)
Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä
Lähetetyt tiedot merkitään joko 'N = ei saa julkaista ennen määräpäivää' tai 'F = vapaa'.
Julkistamispolitiikka
Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8:00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkaisuajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa
Tietojen jakaminen
Kansantalouden tilinpidon tiedot ovat keskeisiä taloustietoja, joita monet kansainväliset organisaatiot julkaisevat parantaakseen tietojen konsistenssia ja hyödyntääkseen synergiahyötyjä tietojen keräämisessä ja arvioinnissa. Inter-Agency Group on Economic and Financial Statistics (jossa oli edustajat Kansainvälisestä järjestelypankista, Euroopan keskuspankista, IMF:stä, OECD:stä ja Maailman pankista) teki vuonna 2016 aloitteen kansantalouden tilinpidon tietojen jaon parantamisesta osana G20 Data Gap Iniative -hanketta.
Tiedot välitetään Eurostatin kautta muille kansainvälisille organisaatioille.
Rahoitustilinpito neljännesvuosittain, maksutasetiedot sekä julkisyhteisöjen tilit toimitetaan suoraan myös EKP:lle.
Saatavuus ja selkeys
Tilastotiedot julkaistaan tietokantataulukoina StatFin-tietokannassa. Tietokanta on tietojen ensisijainen julkaisupaikka, ja uudet tiedot päivitetään ensimmäisenä tietokantaan. Tilastotietojen julkistuksessa voidaan päivittää olemassa olevia tietokantataulukoita uusilla tiedoilla tai julkaista kokonaan uusia tietokantataulukoita.
StatFin-tietokannassa julkaistavien tilastotietojen rinnalla verkkopalvelussa julkaistaan yleensä tiedote keskeisimmistä tiedoista. Jos julkistus sisältää useamman viiteajankohdan tietoja (esim. kuukausi- ja vuositietoja), julkistetaan verkkopalvelussa näiden tiedot yhteen kokoava katsaus. Sekä tiedotteeseen että katsaukseen listataan julkaisuhetkellä päivittyneet tietokantataulukot. Tilastotietoja voidaan julkaista joissain tapauksissa myös pelkkinä tietokantajulkistuksina StatFin-tietokannassa. Näiden niin kutsuttujen tietokantajulkistusten yhteydessä ei julkaista tiedotetta tai katsausta.
Tiedotteet ja tietokantataulukot julkaistaan kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiedotteiden kieliversiot voivat olla suomenkielistä suppeampia.
Julkistuksiin ja tietokantataulukoihin liittyvistä aikataulumuutoksista ja korjauksista viestitään muutostiedotteilla verkkopalvelussa.
Tietojen revisioitumislinjaukset
Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.
Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.
Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.
Kansantalouden tilinpidon tiedot ovat jatkuvan päivittämisen kohteena, koska uusia lähdeaineistoja tulee saataville koko ajan. Tämän tyyppistä jatkuvaa päivittymistä kutsutaan rutiinirevisioiksi ja niiden vuoksi sekä maiden että koko Euroopan kansantalouden tilinpidon tiedot päivittyvät. Harvemmin tehtäviä aikasarjakorjauksia aiheutuu merkittävistä muutoksista lähdeaineistoissa, luokituksissa tai menetelmissä. Esimerkiksi muutos ESA95-manuaalin mukaisista menetelmistä ESA 2010 -manuaalin menetelmiin aiheutti aikasarjakorjauksen niin jäsenmaiden tasolla kuin euroalueen ja EU:n tasolla.Kaksi työryhmää edisti ehdotuksia harmonisoidummista rutiinirevisioista ja aikasarjakorjauksista. DMES-ryhmän (Directors of macroeconomic statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä edisti aikasarjakorjausten revisiopolitiikkaa, CMFB-ryhmän (Commitee on monetary, finance and balance of payments statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä harmonisoitua rutiinirevisiopolitiikkaa.
Viimeisin aikasarjatarkastus tehtiin Suomessa vuonna 2019.
Tilastokeskuksella on revisiopolitiikka kansantalouden tilinpidolle:
http://stat.fi/static/media/uploads/tup/kantilinpito/kansantalouden_tilinpidon_julkaisukaytanteet.pdf
Revisiot on pyritty tekemään aluetilinpitoon heti muutostarpeen ilmaantuessa.
Käyttäjien tarpeet
Kansallisella tasolla valtiovarainministeriöt ja aluekehitysministeriöt, tiede- ja akateemiset yhteisöt sekä taloustutkijat ovat yleensä merkittävimpiä kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tiedon käyttäjiä.
Kansainvälisiä instituutioita voidaan pitää tilastovirastojen ”asiakkaina”.
Käyttäjätyytyväisyys
Kansantalouden tilinpidossa on pysyvä yhteistyöryhmä (SKT-ryhmä), joka koostuu Suomen tärkeimpien talousennustelaitosten, Tullihallituksen tilastoyksikön ja Helsingin yliopiston asiantuntijoista sekä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen asiantuntijoista. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, ja keskusteluaiheina ovat tietojen tai menetelmien viimeaikaiset tai tulevat muutokset tai muut ajankohtaiset kysymykset.
Kansantalouden tilinpidon käyttäjille voidaan tehdä satunnaisesti kyselyitä, kun halutaan kartoittaa käyttäjien tarpeita.
Laatudokumentointi
Suomessa laaturaportit ovat pakollisia kaikille tilastoille. Ne perustuvat kansalliseen käytäntöön ja ovat saatavilla kunkin tilaston verkkosivulta.
Laadun arviointi
Laadunvarmistus
Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Tilastoalan oma laadunhallinnan kehikko on Euroopan tilastojen käytännesäännöstö (CoP). Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.
Lisätietoja: Laadunhallinta | Tilastokeskus (stat.fi)
Kansantalouden tilinpidon tietojen laatu taataan noudattamalla EKT 2010 -menetelmiä ja asetusta sekä soveltamalla ESS-käsikirjan ohjeita laaturaporttien laadinnasta.Kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tietoihin tehdään useita laaduntarkastuksia laadintaprosessin aikana, esim. etukäteen tehdyt (lähdetilastot), käynnissä olevat (tulokset), jälkikäteen tehdyt (käytetyt menetelmät) ja ulkoiset tarkastukset (Eurostat, Euroopan tai kansallinen tilintarkastustuomioistuin, IMF).
Tilastokeskuksen laatukriteerit ja käytännöt on kuvattu osoitteessa http://stat.fi/meta/svt/svt-laatukriteerit.html.
Käyttäjien käyttöoikeudet
Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee ko. tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet
Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta. Tilastotietojen käyttöehdot.
Etsitkö aiemmin julkaistua dokumentaatiota?
Ennen 5.4.2022 julkaistu dokumentaatio löytyy tilaston arkistosivuilta.
Siirry arkistosivuille