Tilaston perustiedot
Yleiskuvaus
Majoitustilasto on Tilastokeskuksen kuukausittain tuottama tilasto, joka kuvaa majoituspalvelujen tarjontaa ja käyttöä sekä majoituspalvelujen hintatasoa Suomessa.
Majoituspalvelujen tarjontaa kuvataan majoitusliikkeiden kapasiteettitiedoilla eli liikkeiden (toimipaikkojen), huoneiden ja vuodepaikkojen lukumäärillä.
Majoituspalvelujen käyttöä kuvataan majoitusliikkeiden kapasiteetin käytöllä, jota mitataan huoneiden ja vuodepaikkojen käyttöasteella. Lisäksi majoituspalvelujen käyttöä mitataan asiakkaiden eli liikkeeseen saapuneiden henkilöiden ja yöpymisten määrillä, jotka on eritelty asiakkaan asuinmaan mukaan.
Majoituspalvelujen hintatasoa kuvataan huoneen (tai mökin) keskihinnalla (=keskimääräinen huoneesta maksettu hinta) ja yöpymisen keskihinnalla.
Tilaston perusjoukko
Tilaston kohdejoukkona ovat Suomessa sijaitsevat vähintään 20 vuodepaikkaa sisältävät majoitusliikkeet (yritysten toimipaikat), jotka tarjoavat lyhytaikaista majoitusta maksullisena palveluna myös siinä tapauksessa, että hinta on kokonaan tai osittain tuettua.
Tilastoyksikkö
Tilastoyksikkö on toimipaikka (majoitusliike), joka tarjoaa lyhytaikaista maksullista majoituspalvelua asiakkaille.
Mittayksikkö
Majoituspalvelujen tarjontaa kuvataan majoitusliikkeiden kapasiteettitiedoilla eli liikkeiden (toimipaikkojen), huoneiden ja vuodepaikkojen lukumäärillä.
Majoituspalvelujen käyttöä kuvataan majoitusliikkeiden kapasiteetin käytöllä, jota mitataan huoneiden ja vuodepaikkojen käyttöasteella. Lisäksi majoituspalvelujen käyttöä mitataan asiakkaiden eli liikkeeseen saapuneiden henkilöiden ja yöpymisten määrillä. Majoituspalvelujen hintatasoa kuvataan huoneen (tai huoneiston) keskihinnalla (=keskimääräinen huoneesta maksettu hinta) ja yöpymisen keskihinnalla. Keskihinnat sisältävät 10 % alv, mutta ei muita lisäpalveluita.
Viiteajankohta
Tilaston viiteajankohta on kalenterivuosi ja -kuukausi
Viitealue
Tilaston viitealueina ovat koko Suomi, Manner-Suomi, maakunnat ja kunnat.
Kattavuus
Tiedot kerätään kuukausittain majoituspalveluja tarjoavilta majoitusliikkeiltä, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunu/-autopaikkaa. Majoitusliikkeet ovat yritysten toimipaikkoja, jotka toimivat pääsääntöisesti toimialoilla 551, 552 ja 553.
Ajallinen kattavuus
Tilastokeskus on tuottanut majoitustilastoa vuodesta 1971 lähtien. Tietokantamuodossa tiedot ovat saatavilla vuodesta 1995 alkaen. Ennakkotiedot julkaistaan kuukausittain ja ne voivat revisoitua siihen asti kunnes lopulliset vuositiedot julkaistaan.
Jakelutiheys
Majoitustilaston kuukausittaiset ennakkotiedot julkaistaan noin neljän viikon sisällä viitekuukauden päättymisestä. Lopullinen vuositilasto julkaistaan tyypillisesti huhtikuussa.
Käsitteet
Asuinmaa (country of residence) määritellään maaksi, jossa henkilö on asunut suurimman osan edellisen 12 kuukauden aikana. Matkailijat määritellään ulkomaisiksi matkailijoiksi (non-residents) asuinmaan, ei kansalaisuuden (nationality) mukaan.
Hotellin tai muun majoitusliikkeen huone on yhdestä tai useammasta huoneesta (huoneisto / sviitti) koostuva majoitusyksikkö, joka muodostaa yhden jakamattoman kokonaisuuden. Huoneet voivat olla yhden-, kahden tai useamman hengen huoneita riippuen siitä, ovatko ne pysyvästi varustettuja yhden tai useamman hengen majoitukseen. Myös huoneistot vastaava majoitusyksikköinä huonetta. Ne muodostuvat yhdestä tai useammasta huoneesta ja niissä on yleensä keittiö/keittokomero sekä oma kylpyhuone. Majoitustilastossa mökit, majat, bungalovit, loma-asunnot ja loma-osakkeet vastaavat yhtä majoitusyksikköä (huonetta).
Tilastokeskuksen majoitustilastossa huoneen keskihinta osoittaa huoneen keskimääräistä hintaa vuorokaudessa (arvonlisävero mukaan lukien) eli sitä hintaa, jonka majoitusliikkeen asiakas on huoneesta maksanut. Huoneen keskihinta on laskettu jakamalla liikkeiden ilmoittama majoituksen myyntitulo (ALV mukaan lukien) käytössä olleiden huoneiden lukumäärällä.
Huoneiden käyttöastetta (Room occupancy rate) mitataan käytössä olevien huoneiden suhteella tarjolla oleviin huoneisiin. Matkailutilastossa käytetään kahta huoneiden käyttöasteen mittaria: huoneiden nettokäyttöaste ja huoneiden bruttokäyttöaste. Nettokäyttöaste lasketaan jakamalla kuukauden aikana käytössä olleiden huoneiden lukumäärä käytettävissä olleiden huoneiden lukumäärällä. Nettokäyttöasteessa remontin tai muun syyn takia tilapäisesti käytöstä pois olevia huoneita ei lasketa mukaan tarjontaan. Bruttokäyttöaste lasketaan jakamalla kuukauden aikana käytössä olleiden huoneiden lukumäärä majoitusliikkeiden koko huonekapasiteetilla riippumatta siitä ovat huoneet olleet käytettävissä vai eivät.
Kansainvälinen matkailu (international tourism) sisältää maasta ulkomaille suuntautuvan matkailun eli tietyn maan asukkaiden ulkomaanmatkailun (outbound tourism) ja maahan ulkomailta suuntautuvan matkailun eli ulkomaalaisten matkailun kyseiseen maahan (inbound tourism).
Kansainvälinen matkailumeno (international tourism expenditure) tarkoittaa tarkastelun kohteena olevan maan asukkaiden kulutusta ulkomaanmatkoilla, kun mukaan on laskettu kansainväliset henkilöliikennemenot.
Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization, WTO) määritelmän mukaan kansainväliseen matkailumenoon lasketaan kaikki kulutus ulkomailla mukaan lukien maksut, jotka on maksettu ennen matkaa tai sen jälkeen. Käsite on laajempi kuin maksutaseeseen sisältyvä matkailumeno, johon ei lasketa kansainvälisiä henkilöliikennemenoja.
Kansainvälinen matkailutulo (international tourism receipts) tarkoittaa tarkastelun kohteena olevassa maassa käyvien ulkomaisten matkailijoiden kulutusta ko. maassa.
Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization, WTO) määritelmän mukaan kansainväliseen matkailutuloon lasketaan kaikki ulkomailta saapuvien matkailijoiden kohdemaahan tuomat tulot mukaan lukien maksut, jotka on maksettu ennen matkaa tai sen jälkeen. Käsite on laajempi kuin matkustustaseen matkailutulot, sillä siihen on laskettu mukaan kansainväliset henkilöliikennetulot.
Kotimaanmatkailu (domestic tourism) on toimintaa, jossa ihmiset matkustavat omassa asuinmaassaan, mutta tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan (12 kuukautta) vapaa-ajanvieton, liikematkan tai muussa tarkoituksessa.
Kävijä (visitor) on henkilö, joka matkustaa tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelee siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan, ja jonka matkan tarkoituksena on muu kuin sellaisen toiminnan harjoittaminen, josta maksetaan korvausta matkan kohteena olevassa paikassa.
Tässä korvauksella tarkoitetaan palkkaa tai siihen verrattavaa korvausta, johon ei lueta matkakustannusten korvaamista, maksettua päivärahaa tai muuta pienehköä palkkiota. Matkailijan yleisnimike 'kävijä' kattaa sekä yöpyvät matkailijat (tourist, overnight visitor) että päiväkävijät (same-day visitor). Suomessa 'kävijän' synonyyminä käytetään yleisesti käsitettä 'matkailija', vaikka englanninkielisessä terminologiassa 'matkailija' (tourist) viittaa nimenomaan yöpyvään matkailijaan.
Maahan suuntautuva matkailu (inbound tourism) on toimintaa, jossa toisen maan asukkaat saapuvat tarkastelun kohteena olevaan maahan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan (12 kuukautta) vapaa-ajanvieton, liikematkan tai muussa tarkoituksessa.
Maan sisäinen matkailu (internal tourism) sisältää tarkastelun kohteena olevan maan asukkaiden kotimaanmatkailun (domestic tourism) ja maahan ulkomailta suuntautuvan matkailun (inbound tourism).
Matkailutilastoissa 'majoituksella' (tourist accommodation) tarkoitetaan mitä tahansa majoitustiloja, jotka säännöllisesti (tai satunnaisesti) ovat tarjolla matkailijoille. Majoitus voi olla maksullista tai maksutonta.
Majoitusliikkeiden kapasiteetin käyttöä mitataan huoneiden ja vuodepaikkojen käyttöasteella. Huoneiden käyttöaste (room occupancy rate) saadaan jakamalla kuukauden aikana päivittäin käytössä olleiden huoneiden summa kuukauden aikana päivittäin tarjolla olleiden huoneiden summalla. Vuodepaikkojen kuukausikäyttöaste lasketaan jakamalla yöpymisten kokonaismäärä käytettävissä olevien vuodepaikkojen määrällä kyseisen kuukauden aikana.
Majoituskapasiteetilla tarkoitetaan majoitusliikkeiden huoneita, mökkejä ja muita majoitustiloja sekä niissä olevia vuodepaikkoja.
Huone on yhdestä tai useammasta huoneesta koostuva majoitusyksikkö, joka muodostaa yhden jakamattoman kokonaisuuden. Matkailuvaunupaikka (sähköliitäntäpisteellä varustettu) vastaa yhtä majoitusyksikköä.
Vuodepaikka tarkoittaa yhden henkilön yöpymiseen tarkoitettua tilaa. Parisänkyä kohti lasketaan kaksi vuodepaikkaa. Vuodepaikkojen lukumäärä osoittaa, kuinka monta henkilöä majoitusliikkeessä voi yöpyä samanaikaisesti. Jokaista matkailuvaunupaikkaa kohti lasketaan kansainvälisten suositusten mukaan 4 vuodepaikkaa.
Majoitusliikkeet (Accommodation establishment) ovat majoitustoimintaa harjoittavia liikkeitä, jotka tarjoavat lyhytaikaista majoitusta matkailijoille, lomanviettäjille jne.
Majoitustilastoissa liikkeet on jaettu toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisesti seuraaviin luokkiin: hotellit (ml. motellit), matkustajakodit, retkeilymajat, lomakylät ja leirintäalueet.
EU:n ja muissa kansainvälisissä tilastoissa käytetään usein yhdistettyä luokkaa 'Hotellit ja vastaavat majoitusliikkeet' (Hotels and similar establishments), johon Tilastokeskuksen majoitustilastossa kuuluvat hotellien lisäksi matkustajakodit ja täysihoitolat.
Majoitustilastossa majoitusliikkeet (hotellit, matkustajakodit, leirintäalueet, lomakylät, retkeilymajat) on jaettu tyypin mukaan noin 20 toimialaluokitusta tarkempaan luokkaan. Esimerkiksi hotelleilla on seuraavia tyyppiluokkia: kokous-/liikemieshotelli, kylpylähotelli, kesähotelli, lomahotelli, kartanohotelli, taajamahotelli, motelli.
Matkailutilastoissa saapuminen (arrival) on tilastollinen yksikkö, jolla mitataan matkailijavirtojen volyymia (tourist/visitor flows). Majoitustilastossa saapumisella tarkoitetaan majoitusliikkeeseen saapunutta vierasta, joka kirjoittautuu majoitusliikkeeseen yöpyäkseen siellä yhden tai useamman yön. Majoitustilastossa saapuminen osoittaa myös majoituspalvelujen käyttöä asiakkaiden määrällä mitattuna.
Rajahaastattelututkimuksessa ja valtakunnan rajoilla tehtävissä rajavartiolaitoksen tilastoissa saapuneella tarkoitetaan rajan ylittänyttä maahan saapunutta henkilöä.
Majoitustapa (majoitusmuoto) viittaa majoittumistilaan. Majoitustilastossa majoitusliikkeiden yöpymiset on jaettu majoitustavan mukaan seuraavaan kolmeen ryhmään: 1) huone, mökki 2) matkailuvaunu ja 3) teltta tai muu majoitustapa.
Majoitustapana hotellien, leirintäalueiden, lomakylien ym. mökkimajoitus rinnastetaan huonemajoitukseen.
Matka (trip) kuvaa matkailua matkan lähtöpaikasta tai lähtömaasta käsin (origin-based perspective). Matka kattaa koko sen ajan, jonka henkilö on pois kotoaan.
Matkailijalla (tourist, overnight visitor) tarkoitetaan yöpyvää matkailijaa, joka viettää vähintään yhden yön matkan kohteessa joko maksullisessa tai maksuttomassa majoituksessa. Kansainvälinen matkailija on matkailija, joka viettää ainakin yhden yön matkan kohteena olevassa maassa. Kotimaanmatkailija on matkailija, joka viettää ainakin yhden yön matkan kohteena olevassa paikassa.
Matkailija joka ei yövy yhtään kertaan matkansa aikana on päivämatkailija (päiväkävijä).
Matkailu (tourism) on toimintaa, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan (12 kuukautta) vapaa-ajanvieton,liikematkan tai muussa tarkoituksessa.
Matkailukulutuksella (tourism expenditure) tarkoitetaan matkasta aiheutuneita kokonaiskustannuksia, jotka matkailija itse tai joku muu hänen puolestaan maksaa. Matkailukulutukseen lasketaan mukaan menot tavaroihin ja palveluihin sekä matkustuksen aikana että matkan kohteessa. Mukaan lasketaan matkaan liittyvät maksut, jotka on maksettu ennen matkaa tai sen jälkeen. Myös henkilöliikennepalvelut (kotimaiset tai kansainväliset) lasketaan mukaan matkailukulutukseen (vrt. matkustustase).
Matkailuvaunupaikalla tarkoitetaan leirintäalueilla olevia karavaanareille tai telttailijoille varattuja paikkoja, joita matkailijat voivat vuokrata joko päiviksi tai viikoiksi tai pidemmäksi aikaa, koko sesongiksi tai vuodeksi (kausipaikka).
Suomen majoitustilastossa vain sähköliitäntäpisteillä varustetut matkailuvaunupaikat lasketaan mukaan majoituskapasiteettiin, jossa ne vastaavat yhtä majoitusyksikköä. Yhtä matkailuvaunupaikkaa kohti lasketaan kansainvälisen suosituksen mukaan 4 vuodepaikkaa.
Leirintäalueiden lisäksi hotelleilla ja muilla majoitusliikkeillä voi olla tarjolla sähköliitäntäpistokkeilla varustettuja matkailuvaunupaikkoja, jotka lasketaan mukaan liikeen majoituskapasiteettiin.
Matkan kesto (duration of trip) viittaa aikaan jonka matkailija on poissa kotoaan. Matka alkaa kotoa lähdettäessä ja päättyy kotiin palattaessa. Keston mukaan matkat jaetaan kahteen pääryhmään: päivämatkat ja yöpymisen sisältävät matkat. Yöpymisen sisältävän matkan enimmäiskesto on ykis vuosi (12 kuukautta). Päivämatkan enimmäiskesto on alle 24 tuntia, niin että matkalle lähtö ja paluu tapahtuvat saman vuorokauden aikana eikä matkan aikana yövytä.
Matkan syy (purpose of visit) viittaa matkan tarkoitukseen eli motivaatioon. Jos matkalla on useita syitä (esim. yhdistetty työ- ja lomamatka), matkan pääsyy on se, jota ilman matkaa ei olisi tehty tai tiettyä kohdetta ei olisi valittu.
Maksutaseessa (balance of payments) matkailu kattaa ensisijaisesti matkailijan hankkimat tavarat ja palvelut matkoillaan toiseen maahan ja viipyessään siellä enintään yhden vuoden ajan (12 kuukautta). Matkailukulutukseen kuuluvat tavarat ja palvelut, jotka matkailija itse maksaa tai joku muu maksaa hänen puolestaan, tai jotka hän saa vastikkeetta omaan käyttöönsä tai annettavaksi jollekin toiselle. Mukaan lasketaan menot, jotka on maksettu ennen matkaa tai sen jälkeen. Matkailuun eivät kuulu matkailijoiden kansainväliset kuljetukset, jotka sisältyvät maksutaseen kuljetuspalvelujen (transportation services) henkilökuljetuksiin (vrt. matkailukulutus).
Maksutaseen osana oleva matkustustase (travel accounts) kuvaa tarkastelun kohteena olevan maan kansainvälisten matkailutulojen ja -menojen suhdetta. Tase on positiivinen, jos maassa käyneiden ulkomaisten matkailijoiden tuomat tulot ovat suuremmat kuin maan asukkaiden kulutus ulkomaanmatkoilla. Tase on negatiivinen, jos menot ovat tuloja suuremmat.
Tavanomainen elinpiiri (the usual environment) koostuu henkilön lähiympäristöstä, johon kuuluvat koti ja paikat, joissa käydään töissä tai koulussa (opiskellaan) sekä muut paikat, joissa käydään usein (esim. päivittäistavarakauppa, pankki ym. palvelut).
Tavanomaisen elinpiirin käsitteellä, ja näin ollen myös matkailulla, on kaksi ulottuvuutta: useus ja etäisyys. Paikat joissa käydään säännöllisesti ja usein kuuluvat henkilön tavanomaiseen elinpiiriin, vaikka ne sijaitsisivat pitkän matkan päässä vakituisesta asunnosta (esim. viikottaiset matkat omalle vapaa-ajanasunnolle). Toisaalta, lähellä vakituista asuntoa sijaitsevat paikat kuuluvat tavaonomaiseen elinpiiriin, vaikka niissä käytäisiinkin harvoin.
Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization, WTO) määritelmän mukaan luokkana työmatka viittaa kaikkiin sellaisiin matkoihin, jotka liittyvät työhön tai ammatilliseen toimintaan tavanomaisen elinpiirin ulkopuolella. Työmatkat tehdään velvoitteista, jotka liittyvät ammattiasemaan tai sen yksikön tuotannon taloudelliseen toimintaan, jossa henkilö työskentelee. Tähän ryhmään kuuluvat mm. osto- ja myyntimatkat; osallistuminen kokouksiin, konferensseihin ja kongresseihin; osallistuminen myyntimessuihin ja -näyttelyihin; julkishallinnon ja kansainvälisten organisaatioiden työntekijöiden virkamatkat; ammattiin liittyvä opiskelu (kurssit) sekä työntekijöiden palkinto- eli kannustematkat (incentive tours). Yleensä työnantaja maksaa matkasta aiheutuneet kustannukset. Suomalaisten matkatutkimuksessa tämän ryhmän matkoista käytetään nimitystä työ- tai kokousmatka.
Ulkomaanmatka viittaa tarkastelun kohteena olevan maan asukkaan tekemään matkaan toiseen maahan tavanomaisen elinpiirin ulkopuolella sijaitsevaan paikkaan vapaa-ajanvieton, liikematkan tai muussa tarkoituksessa. Matkan enimmäiskesto on yksi vuosi (12 kuukautta).
Määritelmä on johdettu Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization, WTO) määritelmistä 'ulkomaanmatkailu' (outbound tourism) ja 'kansainvälinen matkailija' (international visitor).
Ulkomaanmatkailu (outbound tourism) on toimintaa, jossa tarkastelun kohteena olevan maan asukkaat matkustavat toiseen maahan tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan (12 kuukautta) vapaa-ajanvieton, liikematkan tai muussa tarkoituksessa.
Vapaa-ajanmatka (leisure trip) viittaa matkan tarkoitukseen ja motiiviin.
Vapaa-ajanmatka on tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle tehty matka, jonka päätarkoituksena on ajanviete, lomanvietto, virkistys, rentoutuminen, harrastukset jne. Matkan tekijä maksaa yleensä itse matkasta aiheutuneet kustannukset.
Suomalaisten matkatutkimuksessa vapaa-ajanmatkaksi luokitellaan kaikki ne matkat, jotka eivät ole työ- tai kokousmatkoja. Näitä matkoja ovat mökkimatkat, vierailumatkat sukulaisten ja tuttavien luo sekä vapaa-ajan risteilyt ja päivämatkat.
Majoitusliikkeen vuodepaikka (bed-place) on yhden henkilön yöpymiseen tarkoitettu tila. Vuodepaikkojen lukumäärä osoittaa, kuinka monta henkilöä majoitusliikkeessä voi yöpyä samanaikaisesti. Vuodepaikkojen lukumäärään ei lasketa mukaan lisävuoteita, jotka voidaan järjestää asiakkaan toivomuksesta. Vuodepaikka tarkoittaa yhtä vuodetta, jolloin parisänkyä kohti lasketaan kaksi vuodepaikkaa. Vuodepaikkojen lukumäärällä voidaan mitata kaikkien majoitusliikkeiden majoituskapasiteettia (esim. yhtä matkailuvaunupaikkaa kohti lasketaan kansainvälisen suosituksen mukaan 4 vuodepaikkaa).
Suomen majoitustilastossa lisävuoteet kuuluvat usein kiinteänä osana huoneen majoituskapasiteettiin, erityisesti silloin, kun majoitusyksikkönä on mökki, jolloin majoitettavien henkilöiden lukumäärä ilmoitetaan usein tyyliin 4+2 henkilöä.
Majoitusliikkeiden vuodepaikkojen kuukausittainen nettokäyttöaste samaan ryhmään kuuluville liikkeille saadaan jakamalla yöpymisten kokonaismäärä kuukauden aikana päivittäin käytettävissä olleiden vuodepaikkojen määrällä. Vuoteiden nettokäyttöasteessa ei huomioida tilapäisesti käytöstä pois olleita vuodepaikkoja.
Vuodepaikkojen kuukausittainen bruttokäyttöaste samaan ryhmään kuuluville liikkeille saadaan jakamalla yöpymisten kokonaismäärä kyseisten liikkeiden kaikkien vuodepaikkojen määrällä riippumatta siitä, ovatko ne olleet käytettävissä kyseisen kuukauden aikana vai eivät (vuodepaikkojen maksimimäärä).
Matkailutilastoissa vuokramökki tarkoittaa ns. yksityistä vuokrattua mökkiä, joka majoitusmuotona vastaa omaa vapaa-ajanasuntoa/lomamökkiä. Yksityiset vuokramökit vuokrataan yleensä viikoksi, kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi joko suoraan omistajalta tai välittäjän kautta. Hotellien, leirintäalueiden ja lomakylien tarjoama mökkimajoitus kuuluu ao. majoitusliikkeiden (kollektiivisten majoitusliikkeiden) palveluihin.
Suomessa matkailukeskusten läheisyydessä sijaitsevien vuokrattavien lomamökkien määrä on viime vuosina nopeasti kasvanut. Lomakeskusten tuntumassa, lähellä toisiaan sijaitsevat vuokramökit muodostavat kylämäisen yhteisön, jossa majoituksen ohella asukkaille on tarjolla muitakin palveluja, kuten siivous-, jätehuolto- ja pesulapalveluja. Vuokramökkien asukkaat voivat myös käyttää kaikkia matkailukeskusten tarjoamia palveluja, kuten ravintola- ja ateriapalveluja sekä kaupan palveluja. Lisäksi matkailukeskuksissa on käytettävissä hiihtohissit, hoidetut rinteet ja hiihtoladut sekä usein kylpylä.
Matkailutilastoissa yöpymiskäsitettä käytetään mittaamaan toisaalta majoitusliikkeiden palvelujen käyttöä ja toisaalta matkailijoiden matkan kestoa.
Majoitusliikkeiden palvelujen käytön kannalta yöpyminen on yksi keskeinen mittari, joka kuvaa matkailun volyymia.Yöpymisten mukaan lasketaan majoitusliikkeiden vuodepaikkojen käyttöaste. Suomessa majoitusliikkeiden yöpymisten synonyyminä käytetään termiä yöpymisvuorokausi.
Matkailututkimuksessa yöpymisellä mitataan matkan kestoa, joka on luokiteltu yöpymisten lukumäärän mukaan. Pääluokat ovat lyhyet matkat, joiden aikana yövytään 1-3 kertaa, sekä pitkät matkat, joiden aikana yövytään vähintään 4 kertaa. Matkan kestoon lasketaan mukaan kaikki yöpymiset matkat aikana, sekä maksullisessa että maksuttomassa majoituksessa. Myös yön yli tapahtuvat matkustus liikennevälineissä lasketaan mukaan matkan kestoon.
Tilastokeskuksen majoitustilastossa yöpymisen keskihinta osoittaa, kuinka paljon majoitusliikkeessä yöpynyt asiakas on keskimäärin maksanut yhdestä yöpymisestä (yöpymisvuorokaudesta) arvonlisävero mukaan lukien. Yöpymisen keskihinta saadaan jakamalla liikkeen ilmoittama majoituksen myyntitulo (ALV mukaan lukien) liikkeen yöpymisten kokonaismäärällä.
Yöpymisen sisältävä matka (overnight trip) on tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle tehty matka, jonka aikana yövytään vähintään kerran jossain maksullisessa tai maksuttomassa majoituksessa. Matkan enimmäiskesto on yksi vuosi (12 kuukautta).
Suomalaisten matkatutkimuksessa yöpymisiin lasketaan mukaan myös yli yön tapahtuva matkustaminen julkisissa kulkuvälineissä (lentokone, bussi, yms.), vaikka muita yöpymisiä ei matkalla olisikaan.
Tarkkuus, luotettavuus ja oikea-aikaisuus
Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti
Majoitusliikkeiden tiedonantovelvollisuus koskee liikkeitä, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunupaikkaa. Tämän rajan alle jäävät majoittumiset eivät sisälly tilastoon.
Oikea-aikaisuus
Kuukausitiedot julkaistaan noin kuukausi tilastoitavan kuukauden päättymisen jälkeen.
Täsmällisyys
Tiedot on julkaistu ajallaan.
Täydellisyys
Tilasto tuottaa EU:n matkailutilastoasetuksessa vaaditut tiedot kokonaisuudessaan.
Tietojen revisioituminen
Kuukausittain julkistettavat tiedot ovat ennakkotietoja ja tilastovuoden lopulliset tiedot julkaistaan kerran vuodessa vuosijulkistuksen yhteydessä. Tilastovuoden ennakkotiedot voivat sen vuoksi päivittyä aina vuosijulkistukseen saakka. Revisiot aiheutuvat pääasiassa myöhässä saaduista vastauksista tai tiedoissa havaittujen virheiden korjauksista. Tyypillisesti revisiot ovat hyvin pieniä, alle 0,5% yopymisten määrästä.
Muut virhelähteet (non-sampling errors)
Vastauskatoa pyritään minimoimaan käyttämällä kuukausittain tietojen karhunnassa ensin sähköpostikarhuntaa ja sen jälkeen puhelinkarhuntaa, jonka suorittavat Tilastokeskuksen haastattelijat.
Puuttuvat tiedot täydennetään imputointimenetelmillä, joissa ensisijaisesti käytetään liikkeen omia tietoja ja toissijaisesti tietoja vastaavan tyyppiseltä liikkeeltä koon, alueen ja toimialan perusteella.
Yksikkökato / A4
Kyselyn kato vaihtelee liikkeen toimialan ja koon mukaan. Kato on keskitasoa suurempi pienillä liikkeillä sekä leirintäalueilla ja lomakylillä. Suurimmillaan kato on kesällä, jolloin leirintäalueet, lomakylät ja muut kesäaikaiset liikkeet ovat kyselyssä mukana. Vuositasolla mitattuna kato on n. 10–15 prosenttia.
Vertailukelpoisuus
Maantieteellinen vertailukelpoisuus
Majoitustilaston tiedot ovat pääosin vertailukelpoisia muiden EU-maiden vastaaviin tilastoihin.
Ajallinen vertailukelpoisuus
Tilastokeskus on tuottanut majoitustilastoa vuodesta 1971 lähtien. Tilastoa on uudistettu perusjoukon ja tilastointitavan osalta useita kertoja. Viimeisin perusjoukkoa koskeva uudistus toteutettiin vuoden 2012 alussa, jolloin Euroopan parlamentin ja neuvoston matkailutilastoasetus (692/2011) astui voimaan. Uusi liikkeiden vähimmäiskoko on 20 vuodepaikkaa tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunu/-autopaikkaa. Ennen vuotta 2012 tilastoon sisältyivät majoitusliikkeet, joissa oli vähintään 10 huonetta, mökkiä tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunupaikkaa sekä retkeilymajat. Kohdejoukon laajennus kasvatti yöpymisvuorokausien määrää vuositasolla noin prosentilla. Vuonna 2017 majoitustilaston kohdejoukkoa on tarkistettu ja siihen on lisätty muutamia hotelli-ja hostellitoimialoilla toimivia majoitusliikkeitä vuoden 2017 tammikuun tiedoista alkaen. Muutoksen vaikutus on noin 2,5 prosenttia yöpymisten kokonaismäärästä. Muutoksesta johtuen tiedot vuodesta 2017 alkaen eivät ole täysin vertailukelpoiset aiempien vuosien kanssa.
Tilastojen välinen yhtenäisyys
Majoitustilasto on osittain päällekkäinen suomalaisten matkailu -tilaston kanssa maksullisen majoituksen osalta. Kohdejoukoissa ja menetelmissä on kuitenkin eroja. Majoitustilastossa ovat mukana vain sellaiset majoitusliikkeet, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa kun suomalaisten matkailu -tilastossa on mukana kaikki suomalaisten käyttämä maksullinen majoitus. Majoitustilastossa ovat mukana kaiken ikäisten suomalaisten yöpymiset kun suomalaisten matkailut -tilastossa vain 15-84 vuotiaiden. Lisäksi suomalaisten matkailun tilasto on otostilasto ja majoitustilasto kerätään kaikilta kriteerit täyttäviltä liikkeiltä.
Tilastokeskuksen majoitustilasto on ainoa säännöllisesti tehtävä majoitusliikkeiden palvelujen tarjontaa ja käyttöä fyysisillä mittareilla kuvaava tilasto. Majoitusliikkeiden liikevaihdon ja palkkasumman suuruudesta saadaan kuukausitason tietoa Tilastokeskuksen palvelujen kuukausikuvaajissa ("Muut palvelut"), jossa majoitustoiminta kuuluu toimialaluokituksen pääluokkaan H yhdessä ravitsemistoiminnan kanssa. Toimialaluokituksen 2-numerotasolla majoitustoiminta voidaan erottaa omaksi toimialakseen. Majoitustilastosta saatavat hotellien kuukausittaiset yöpymistiedot ja hotellihuoneiden käyttöastetiedot korreloivat voimakkaasti majoitustoiminnan liikevaihtotietojen kanssa.
Yhtenäisyys osavuosittaisten ja vuosittaisten tilastojen välillä
Kuukausittain julkistetaan ennakkotiedot ja lopulliset luvut julkaistaan kerran vuodessa vuosijulkistuksen yhteydessä. Tilastovuoden ennakkotiedot voivat sen vuoksi tarkentua vuosijulkistukseen saakka.
Sisäinen yhtenäisyys
Tietosisällöt ovat sisäisesti yhtenäisiä.
Lähdeaineistot ja tiedonkeruut
Lähdeaineistot
Tilastokeskus ylläpitää rekisteriä tilaston perusjoukkoon kuuluvista majoitusliikkeistä. Liikkeet ovat yhdistettävissä Tilastokeskuksen yritysrekisteriin y-tunnuksen ja toimipaikkatunnuksen avulla. Suurin osa rekisterissä olevista majoitusliikkeistä on yritysrekisterin toimialalla 55 (Majoitustoiminta) toimivien yritysten toimipaikkoja.
Tilastokeskus kerää Manner-Suomen majoitusliikkeiden kuukausitiedot majoitustilaston kuukausikyselyssä, joka on suora yritystiedonkeruu.
Ahvenanmaalta tiedot saadaan maakunnan tilastoviraston Ålands statistik- och utredningsbyrån (ÅSUB) välityksellä. Erilaisista tilastointimenetelmistä johtuen Ahvenanmaan tiedot saattavat poiketa ÅSUB:n julkaisemista tiedoista.
Tiedonkeruumenetelmä
Tilastointimenetelmänä on rekisterissä olevien liikkeiden kokonaistilastointi, kun perusjoukosta on rajattu pois pienet alle 20 vuodepaikkaa tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunu/-autopaikkaa sisältävät liikkeet. Tilastoinnin piirissä on noin 1400 liikettä (toimipaikkaa). Laajimmillaan tilastointi on kesällä, kun leirintäalueet, kesähotellit ja muut kesäaikaiset liikkeet ovat toiminnassa.
Tilaston tiedot kerätään majoitusliikkeiltä kuukausittain verkkolomakkeella. Kysyttäviä tietoja ovat: liikkeen aukiolopäivien lukumäärä, käytettävissä oleva majoituskapasiteetti (huoneet ja vuodepaikat), kuukauden aikana päivittäin käytössä olleiden huoneiden summa sekä majoituksen myyntitulo arvonlisävero mukaan lukien. Lisäksi pyydetään tiedot palvelujen käyttäjistä (liikkeeseen saapuneet) ja yöpymisten määrästä asuinmaan mukaan eriteltyinä.
Joissain majoitusliikkeiden varausjärjestelmissä on lisäksi mahdollisuus toimittaa kuukausitiedot automaattisesti Tilastokeskukseen xml-tiedonsiirtona. Tämä ominaisuus on käytössä noin 200 majoitusliikkeellä.
Lisäksi majoitusliikkeiden perus- ja kapasiteettitietoja päivitetään jatkuvasti liikkeiltä ja muista lähteistä saaduilla tiedoilla. Muita lähteitä ovat verkkosivut ja hallinnolliset rekisterit, kuten yritysrekisteri.
Tiedonkeruun tiheys
Tiedot kerätään kuukausittain.
Menetelmät
Tiedon käsittely
Vuoden 2004 tammikuusta alkaen kuukausikyselyyn vastaamattomien liikkeiden tiedot on estimoitu tilastollisin menetelmin (puuttuvan tiedon imputointi). Korvaavina tietoina käytetään liikkeen omia vuodentakaisia tietoja samalta tilastointikuukaudelta, jos nämä tiedot on käytettävissä. Muussa tapauksessa käytetään mahdollisimman samanlaisen (toimiala, kapasiteetti, sijaintimaakunta) luovuttajaliikkeen tietoja. Vastauskadon korvausmenetelmä parantaa tilaston ajallista ja alueellista vertailtavuutta.
Aineiston/datan validointi
Aineistolle tehdään loogisuustarkistukset ja sen lisäksi aineistosta etsitään poikkeamia, jotka ovat mahdollisia virheitä. Virheitä voivat olla esimerkiksi selvästi vastaavien liikkeiden tyypillistä hintaa matalampi tai korkeampi hinta. Virhetilanteessa ollaan tarvittaessa yhteydessä tiedonantajaan virheen korjaamiseksi.
Imputointiaste / A7
Vuositasolla imputoitujen kuukausitietojen osuus on valtakunnallisesti 10 - 15%. Tilaston yöpymisistä imputoitujen osuus on vuositasolla 3 – 4%.
Periaatteet ja linjaukset
Organisaatio
Tilastokeskus
Organisaatioyksikkö
Tieto- ja tilastopalvelut
Lainsäädäntö ja muut sopimukset
Tilastojen laadintaa ohjaa valtion tilastotoimen yleislaki, tilastolaki (280/2004, muut 361/2013). Elinkeinonharjoittajat ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot Tilastokeskukselle. Tiedonantajilta kerätään vain ne välttämättömät tiedot, joita ei saada hallinnollisista aineistoista. Indeksisarjat julkaistaan niin, että niistä ei voida päätellä yksittäisen yrityksen tietoja tai kehitystä.
Tietosuojaperiaatteet
Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan ehdottomasti tilastolain (280/2004), henkilötietolain (532/1999) ja lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679) vaatimusten mukaisesti. Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä. Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan tahallisesta rikkomisesta seuraa rangaistus.
Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä
Tilastotiedon esittämisen edellytyksenä on riittävä määrä majoitusliikkeitä, joista yksikään ei ole hallitsevassa asemassa.
Julkistamispolitiikka
Tilastokeskuksen julkistamiskalenterissa kerrotaan etukäteen kaikki vuoden aikana julkaistavat tilastotiedot ja julkaisut. Tilastojulkistukset löytyvät kohdasta tilastokohtaiset julkaisut. Tilastotiedot julkistetaan internetissä klo 8, ellei toisin mainita.
Kalenteria päivitetään arkipäivisin. Tilastokeskuksen seuraavan vuoden julkistamiskalenteri julkaistaan vuosittain joulukuussa.
Tietojen jakaminen
Matkailutilastoasetuksen mukaiset tiedot jaetaan Eurostatille.
Saatavuus ja selkeys
Majoitustilaston tilastojulkistukset ja tilastotietokantapäivitykset julkaistaan Tilastokeskuksen verkkosivuilla. Kotisivun linkeistä löytyvät muun muassa tilaston kuvaus, käsitteet ja määritelmät sekä maksuttomat tilastotietokantataulukot (StatFin). Tarkempia tietoja asuinmaittain ja alueittain julkaistaan lisäksi Visit Finlandin
Tilastopalvelu Rudolfissa.
Yksikkötason aineistojen saatavuus
Yksikkötason aineistoa on mahdollista saada tieteelliseen tutkimuskäyttöön käyttölupamenettelyllä.
Käyttäjien tarpeet
Tilaston tietoja tarvitaan kotimaanmatkailun ja ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun seurantaan ja edistämiseen sekä matkailuinvestointien suunnitteluun valtakunnallisella ja alueellisella tasolla. Tietoja käytetään valtionhallinnossa, kunnissa, matkailualan yrityksissä ja järjestöissä sekä tutkimuslaitoksissa. Suomen lisäksi majoitustilaston tietoja julkaisevat EU ja maailman matkailujärjestö (World Tourism Organization, WTO). Majoitustilastoa käytetään myös matkustustaseen ja matkailutilinpidon laadinnassa viiteaineistona.
Laadun arviointi
Tilaston vahvuutena on kokonaisotos lähes 1 400:sta majoitusliikkeestä, mikä mahdollistaa alueellisesti ja ajallisesti tarkan tiedon. Muita vahvuuksia ovat aikasarjan pituus ja hyvä ajallinen vertailukelpoisuus.
Tilaston puutteet liittyvät pieniin, alle 20 vuodepaikkaa sisältäviin majoitusyksiköhin. Näihin kuuluvat erityisesti yksittäiset mökit ja huoneistot, joita vuokrataan lyhytaikaiseen vuokrakäyttöön.
Laadunvarmistus
Tilastokeskus noudattaa tilastoja laatiessaan Euroopan tilastojen käytännesääntöjä (Code of Practice, CoP) ja niihin pohjautuvaa laadunvarmistuskehikkoa (Quality Assurance Framework, QAF). Käytännesäännöt koskevat tilastoviranomaisten riippumattomuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedonlaatua. Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Myös Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa. Periaatteet ovat myös yhteensopivat Euroopan laatupalkintoperiaatteiden (EFQM) kanssa.
Asiasta kerrotaan enemmän Tilastokeskuksen laadunhallinnan sivulla.
Tilastokeskuksessa tehdään vuosittain tilastojen läpivalaisuja, joilla osaltaan varmistetaan tilastojen laatua.
Käyttäjien käyttöoikeudet
Tilastotiedot julkaistaan kaikille samanaikaisesti julkaisuajankohtana. Vuosijulkistuksen jälkeen toimitetaan asetuksen vaatimat tiedot Eurostatille.