Neljännesvuositilinpito: tilaston dokumentaatio
19.4.2024 voimassa ollut dokumentaatio
Tilaston perustiedot
Yleiskuvaus
Kansantalouden neljännesvuositilinpidon tietosisältö on laadittu Euroopan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) mukaisesti (European System of Accounts, ESA 2010). Se kuvaa koko taloutta mutta sisältää myös tietoja yksityiskohtaisemmalla tasolla (sektoreista, toimialoista jne.). Yksi kansantalouden tilinpidon pääaggregaateista on talouden kehitystä kuvaava bruttokansantuote (bkt), josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu. Sen muutokseen viitataan myös talouden kasvuvauhtina tai -prosenttina.
Tilaston perusjoukko
Kansantalouden tilinpidossa tietyn maan kohdejoukko koostuu kaikista kotimaisista tilastoyksiköistä (institutionaalisista yksiköistä tai paikallisista toimialayksiköistä, katso luku 3.5). Yksikkö on kotimainen, kun sen pääasiallisen taloudellisen mielenkiinnon keskus on tuossa maassa, toisin sanoen, kun se harjoittaa taloudellista toimintaa maassa pidemmän aikaa (vähintään vuoden).
Kansantalouden tilinpito on kattava. Tämä tarkoittaa, että kaikki kotimaiset taloudelliset yksiköt ovat mukana.
Kansantalouden tilinpito on kattava. Tämä tarkoittaa, että kaikki kotimaiset taloudelliset yksiköt ovat mukana.
Tilastoyksikkö
ESA 2010 ohjeiden mukaisesti Kansantalouden tilinpidossa on kaksi tilastoyksikkötyyppiä ja vastaavasti kaksi näkökulmaa talouden tarkasteluun: (a) institutionaalinen yksikkö, (b) paikallinen toimialayksikkö (local KAU). Ensin mainittua käytetään tarkasteltaessa tuloja, menoja ja rahoitusvirtoja sekä varallisuustaseita. Jälkimmäistä käytetään kuvattaessa tuotantoprosessia, sekä panos-tuotosanalyysissä ja alueellisessa analyysissä.
Institutionaalinen yksikkö on talousyksikkö, jolla on itsenäinen päätöksentekovalta päätoiminnassaan. Kotimainen yksikkö on institutionaalinen yksikkö, jonka pääasiallinen taloudellisen mielenkiinnon keskus on ao. talousalueella ja sillä on päätäntävalta toimistaan ja sillä on, tai voisi olla, täydellinen kirjanpito.
Paikallinen toimialayksikkö käsittää kaikki ne institutionaalisen yksikön tuotannolliset osat, jotka sijaitsevat samalla paikalla tai hyvin lähellä toisiaan, ja jotka toimivat samalla NACE Rec.2 toimialatasolla (nelinumerotaso).
Institutionaalinen yksikkö koostuu yhdestä tai useammasta paikallisesta toimialayksiköstä; paikallinen toimialayksikkö kuuluu yhteen, ja vain yhteen, institutionaaliseen yksikköön.
Suomessa käytössä on 1) institutionaalinen yksikkö sektoritileillä ja 2) toimipaikka, joka vastaa paikallista toimialayksikköä tuotantotileillä ja investoinneissa.
Institutionaalinen yksikkö on talousyksikkö, jolla on itsenäinen päätöksentekovalta päätoiminnassaan. Kotimainen yksikkö on institutionaalinen yksikkö, jonka pääasiallinen taloudellisen mielenkiinnon keskus on ao. talousalueella ja sillä on päätäntävalta toimistaan ja sillä on, tai voisi olla, täydellinen kirjanpito.
Paikallinen toimialayksikkö käsittää kaikki ne institutionaalisen yksikön tuotannolliset osat, jotka sijaitsevat samalla paikalla tai hyvin lähellä toisiaan, ja jotka toimivat samalla NACE Rec.2 toimialatasolla (nelinumerotaso).
Institutionaalinen yksikkö koostuu yhdestä tai useammasta paikallisesta toimialayksiköstä; paikallinen toimialayksikkö kuuluu yhteen, ja vain yhteen, institutionaaliseen yksikköön.
Suomessa käytössä on 1) institutionaalinen yksikkö sektoritileillä ja 2) toimipaikka, joka vastaa paikallista toimialayksikköä tuotantotileillä ja investoinneissa.
Mittayksikkö
ESA 2010 -järjestelmässä kaikki virrat ja varannot mitataan raha-arvoisina, joko euroina tai kansallisina valuuttoina. Poikkeuksen muodostavat vain jotkin väestöön ja työvoimaan liittyvät muuttujat, jotka ilmaistaan henkilöinä, tunteina tai työpaikkoina. Virrat ja varannot tulee arvostaa vaihtoarvoisina, ts. arvosta, jolla ne vaihdetaan, tai voitaisiin vaihtaa, käteiseen. Täten markkinahinta on ESA:n arvottamisen lähtökohtainen hintakäsite.
Käyvien hintojen lisäksi jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat ilmaistaan myös edellisen vuoden hintaisina ja ketjutettuina volyymitietoina (ks. kappale 3.9). Lisäksi on myös mahdollista tuottaa tiedoista kasvuprosentit ja indeksit sekä monia muita tunnuslukuja (esim. prosenttiosuuksia, henkeä kohden laskettuja tietoja, ostovoimakorjattuja tietoja).
Käyvien hintojen lisäksi jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat ilmaistaan myös edellisen vuoden hintaisina ja ketjutettuina volyymitietoina (ks. kappale 3.9). Lisäksi on myös mahdollista tuottaa tiedoista kasvuprosentit ja indeksit sekä monia muita tunnuslukuja (esim. prosenttiosuuksia, henkeä kohden laskettuja tietoja, ostovoimakorjattuja tietoja).
Perusajankohta
Käsite ‘perusvuosi’ ei ole käytössä kansantalouden tilinpidossa. Sen sijaan jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat muodostetaan käsittein ’edellisen vuoden hinnoin’ sekä ’ketjutetuin volyymein’, kuten komission päätös 98/715/EC määrää. Muuttujien esittäminen edellisen vuoden hinnoin mahdollistaa volyymi-indeksin muodostamisen laskentavuoden ja edellisen vuoden välille, ja volyymi-indeksit voidaan ketjuttaa jatkuvaksi volyymisarjaksi.
Suomessa käytetään viitevuotta 2010 ketjutettujen volyymien esittämiseen. Neljännesvuosittaisten ketjutettujen volyymien laskemisessa käytetään annual overlap -menetelmää.
Suomessa käytetään viitevuotta 2010 ketjutettujen volyymien esittämiseen. Neljännesvuosittaisten ketjutettujen volyymien laskemisessa käytetään annual overlap -menetelmää.
Viiteajankohta
Kansantalouden neljännesvuositilinpidossa viiteajankohtana on vuosineljännes.
Kahden tyyppisiä tietoja kirjataan: virtoja ja varantoja. Virroilla viitataan toimintaan tai vaikutuksiin, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson sisällä. Varannot puolestaan kohdistuvat tietyn ajanhetken tilanteeseen (tavallisesti vuosineljänneksen alku tai loppu).
Kahden tyyppisiä tietoja kirjataan: virtoja ja varantoja. Virroilla viitataan toimintaan tai vaikutuksiin, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson sisällä. Varannot puolestaan kohdistuvat tietyn ajanhetken tilanteeseen (tavallisesti vuosineljänneksen alku tai loppu).
Viitealue
Kansantalouden tilinpidon viitealue on koko maa.
Kattavuus
Kansantalouden tilinpito kuvaa koko taloutta. Kaikkien talousyksiköiden taloudellisen mielenkiinnon kohde on kyseisen maan alueella.
Lisäksi käytössä on useita alaluokkia. Kaksi tärkeintä alaluokitusta liittyvät institutionaalisiin sektoreihin ja NACE Rev. 2 mukaisiin toimialaluokkiin. Kaikkien alaluokkien tulee olla kattavia.
ESA 2010:ssä on viisi toisensa poissulkevaa institutionaalista sektoria: (a) yritykset, (b) rahoitus- ja vakuutuslaitokset, (c) julkisyhteisöt, (d) kotitaloudet, (e) kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko kotimaisen talouden. Kukin sektori on jaettu lisäksi alasektoreihin.
Toimialaluokituksessa ESA 2010 noudattaa NACE Rev.2 luokitusta. Toimialat voidaan ryhmitellä usealle tasolle, esimerkiksi 3, 10, 21, 38, 64 tai 88 toimialaa käsittäviin ryhmiin. Karkein taso käsittää kolme toimialaa: (a) maatalous, metsätalous ja kalatalous, (b) kaivostoiminta ja louhinta, teollisuus, sähkö- kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta, vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, rakentaminen, (c) palvelut.
Suomi toimittaa tiedot ESA 2010 -lähettämisohjelman mukaisin luokituksin. Kansallisessa tilaston tuotantojärjestelmässä on kuitenkin tarkempia alaluokkia.
Lisäksi käytössä on useita alaluokkia. Kaksi tärkeintä alaluokitusta liittyvät institutionaalisiin sektoreihin ja NACE Rev. 2 mukaisiin toimialaluokkiin. Kaikkien alaluokkien tulee olla kattavia.
ESA 2010:ssä on viisi toisensa poissulkevaa institutionaalista sektoria: (a) yritykset, (b) rahoitus- ja vakuutuslaitokset, (c) julkisyhteisöt, (d) kotitaloudet, (e) kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko kotimaisen talouden. Kukin sektori on jaettu lisäksi alasektoreihin.
Toimialaluokituksessa ESA 2010 noudattaa NACE Rev.2 luokitusta. Toimialat voidaan ryhmitellä usealle tasolle, esimerkiksi 3, 10, 21, 38, 64 tai 88 toimialaa käsittäviin ryhmiin. Karkein taso käsittää kolme toimialaa: (a) maatalous, metsätalous ja kalatalous, (b) kaivostoiminta ja louhinta, teollisuus, sähkö- kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta, vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, rakentaminen, (c) palvelut.
Suomi toimittaa tiedot ESA 2010 -lähettämisohjelman mukaisin luokituksin. Kansallisessa tilaston tuotantojärjestelmässä on kuitenkin tarkempia alaluokkia.
Ajallinen kattavuus
Yleisesti ottaen ESA 2010 -lähettämisohjelma edellyttää tietojen alkavan vuodesta 1995, mutta jotkin tiedot voivat alkaa myöhemmästä vuodesta. Jos vanhempia vuosia on, ne on voitu laskea aiempien ESA versioiden mukaisesti ja ne voivat sisältää käsitteellisiä eroja ESA 2010:n mukaisesti laadittuihin tietoihin. Neljännesvuositilinpidon tiedot alkavat vuodesta 1990.
Jakelutiheys
Kansantalouden neljännesvuositilinpito julkaistaan joka vuosineljännes eli neljä kertaa vuodessa. Kuitenkin riippuen kansallisista käytännöistä, kansantalouden neljännesvuositilinpito saatetaan päivittää uudelleen, kun sektoritilien ja kansantalouden vuositilinpidon tiedot päivittyvät. Neljännesvuositilinpito julkaistaan 60 päivän kuluttua vuosineljänneksen päättymisestä ja päivitetään uudelleen 20 päivää (4. neljännes 15 päivää) myöhemmin.
Vuoden 2019 julkistuspolitiikkauudistuksen jälkeen kansantalouden tilinpito ja maksutase noudattavat Euroopan yhteistä revisiopolitiikkaa (harmonisoitu eurooppalainen revisiopolitiikka, HERP).
Kaikki tiedot julkaistaan kansallisesti sekä toimitetaan Eurostatille aina kun ne päivitetään. Tiedot julkaistaan sekä tilastojulkistuksena että tietokantapäivityksenä. Poikkeuksena ovat neljännesvuositilinpidon kunkin julkistuksen toiset päivitykset, joissa se täsmäytetään vuositilinpitoon ja julkaistaan ainoastaan StatFin-tietokantapäivityksenä.
Tilastokeskuksen käytännöt tietojen muutostilanteissa ovat internet-sivulla:
http://tilastokeskus.fi/org/periaatteet/revisiokaytannot.html
Vuoden 2019 julkistuspolitiikkauudistuksen jälkeen kansantalouden tilinpito ja maksutase noudattavat Euroopan yhteistä revisiopolitiikkaa (harmonisoitu eurooppalainen revisiopolitiikka, HERP).
Kaikki tiedot julkaistaan kansallisesti sekä toimitetaan Eurostatille aina kun ne päivitetään. Tiedot julkaistaan sekä tilastojulkistuksena että tietokantapäivityksenä. Poikkeuksena ovat neljännesvuositilinpidon kunkin julkistuksen toiset päivitykset, joissa se täsmäytetään vuositilinpitoon ja julkaistaan ainoastaan StatFin-tietokantapäivityksenä.
Tilastokeskuksen käytännöt tietojen muutostilanteissa ovat internet-sivulla:
http://tilastokeskus.fi/org/periaatteet/revisiokaytannot.html
Käsitteet
Arvonlisäys
Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot.
Bruttokansantulo
BKTL, bruttokansantulo, tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin bruttokansantuote miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot. Kansantulo on tulokäsite, joka on usein tärkeämpi nettomääräisenä, kiinteän pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen.
Bruttokansantuote
BKT, bruttokansantuote, markkinahintaan on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).
Ensitulo
Ensitulo on tuloa, jonka kotimaiset talousyksiköt saavat osallistumisestaan tuotantoon ja korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistaja saa varojen järjestämisestä toisen yksikön käytettäväksi. Tulo voi olla palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja vähennettynä tukipalkkioilla, toimintaylijäämää tai sekatuloa sekä omaisuustuloa.
Hinta
Rahassa määritelty arvo
Kansantulo
Kansantulo on tulokäsite, joka saadaan bruttokansantulosta vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen.
Bruttokansantulo tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin bruttokansantuote miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot.
Bruttokansantulo tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin bruttokansantuote miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot.
Kausitasoitus
Kausitasoituksella tarkoitetaan kausivaihtelun estimoimista ja sen vaikutuksen poistamista aikasarjasta. Tämän seurauksena saadaan kausitasoitettu aikasarja. Kun aikasarjasta poistetaan sekä kausivaihtelu että epäsäännöllinen satunnaisvaihtelu, saadaan aikasarjan trendi. Kauppa- tai työpäiväkorjatut sarjat puolestaan saadaan, kun alkuperäisen aikasarjan havainnoista poistetaan kauppa- tai arkipäivien lukumäärän vaihtelusta aiheutuvat tekijät. Tilastokeskuksessa aikasarjojen kausitasoituksessa käytetään Tramo/Seats -menetelmää. Tramo/Seats -menetelmässä esipuhdistus perustuu regressiomalliin (joka huomioi mm. äärihavainnot, arkipyhät ja viikonpäivärakenteen) ja varsinainen kausitasoitus aikasarjalle laadittuun ARIMA-malliin.
Kiinteän pääoman bruttomuodostus
Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista vähennettynä niiden luovutuksilla. Kiinteät varat ovat tuotantoprosessien tuotoksina tuotettuja aineellisia tai aineettomia varoja, joita käytetään tuotantoprosesseissa toistuvasti tai jatkuvasti pitempään kuin yhden vuoden ajan.
Kiinteän pääoman kuluminen
Kiinteän pääoman kuluminen (P.51C) kuvaa tarkasteluajanjakson aikana loppuun käytettyä kiinteiden varojen määrää. Kuluminen on seurausta normaalista kulumisesta sekä ennakoitavasta vanhenemisesta ja siihen sisältyvät myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteän pääoman menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus.
Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.
Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.
Koko kansantalous
Suomen kansantalouden muodostavat sellaiset yksiköt, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus on Suomen talousalueella. Kansantalouden yksikköinä toimivat jaetaan yrityksiin (S11), rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin (S12), julkisyhteisöihin (S13), kotitalouksiin (S14) sekä kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin (S15).
Kulutusmenot
Kulutusmenot ovat kotimaisten insitutionaalisten yksiköiden menoja kulutustavaroiden tai palvelujen hankintaan. Kyseisiä tavaroita tai palveluita käytetään henkilökohtaisten tai yhteiskunnan kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseen. Kulutusmenot voidaan käyttää joko kotimaassa tai ulkomailla. Kulutusmenoja esiintyy kotitalouksilla ja niitä palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä sekä julkisyhteisöillä. Yrityksillä ja rahoitus- ja vakuutuslaitoksilla ei ole kulutusmenoja.
Käypiin hintoihin
Kunakin ajankohtana vallitseviin nimellisiin hintoihin.
Käytettävissä oleva tulo
Käytettävissä oleva tulo on kansantalouden tilinpidossa juoksevien tulojen tasapainoerä tulojen uudelleenjaon tilillä. Se saadaan sektoreittain lisäämällä ensituloon saadut tulonsiirrot ja vähentämällä kaikki maksettavat tulonsiirrot. Se voidaan käyttää kulutukseen tai säästää.
Oikaistu käytettävissä oleva tulo on vastaava erä luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä.
Oikaistu käytettävissä oleva tulo on vastaava erä luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä.
Markkinahinta
Markkinahinta vastaa taloustoimessa käytettävää rahamäärää, jonka ostaja maksaa myyjälle hankinnastaan vapaassa kauppatilanteessa.
Lukuun ottamatta eräitä väestöä ja työvoimaa koskevia muuttujia, kansantalouden tilinpidon järjestelmä esittää kaikki virrat ja varannot rahassa ilmaistuna. Järjestelmä ei pyri määrittelemään virtojen ja varantojen hyödyllisyyttä. Sen sijaan virrat ja varannot mitataan niiden vaihtoarvon mukaan, toisin sanoen sen arvon mukaan, jolla virrat ja varannot tosiasiassa vaihdetaan tai voitaisiin vaihtaa rahaan. Markkinahinnat ovat täten EKT:n perussuositus arvottamisessa.
Rahassa mitattujen taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa ensisijaisena arvottamismenetelmänä käytetään vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintoja. Tätä menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen olisi tehtävä tuotantokustannusten mukaan. Jos kumpikaan näistä kahdesta menetelmästä ei ole mahdollinen, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää suositellaan kuitenkin ainoastaan viimeisenä keinona siihen liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi.
Varannot pitäisi arvottaa sen ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa eikä varantoihin sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin. Joskus on välttämätöntä arvottaa varannot niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten arvioituihin jäännösarvoihin.
Lukuun ottamatta eräitä väestöä ja työvoimaa koskevia muuttujia, kansantalouden tilinpidon järjestelmä esittää kaikki virrat ja varannot rahassa ilmaistuna. Järjestelmä ei pyri määrittelemään virtojen ja varantojen hyödyllisyyttä. Sen sijaan virrat ja varannot mitataan niiden vaihtoarvon mukaan, toisin sanoen sen arvon mukaan, jolla virrat ja varannot tosiasiassa vaihdetaan tai voitaisiin vaihtaa rahaan. Markkinahinnat ovat täten EKT:n perussuositus arvottamisessa.
Rahassa mitattujen taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa ensisijaisena arvottamismenetelmänä käytetään vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintoja. Tätä menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen olisi tehtävä tuotantokustannusten mukaan. Jos kumpikaan näistä kahdesta menetelmästä ei ole mahdollinen, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää suositellaan kuitenkin ainoastaan viimeisenä keinona siihen liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi.
Varannot pitäisi arvottaa sen ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa eikä varantoihin sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin. Joskus on välttämätöntä arvottaa varannot niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten arvioituihin jäännösarvoihin.
Nettokansantuote markkinahintaan
NKT, nettokansantuote, markkinahintaan saadaan vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen bruttokansantuotteesta (BKT).
Nettoluotonanto/ -otto
Nettoluotonanto/ -otto on tasapainoerä pääomatilillä ja rahoitustilillä.
Nettoluotonanto/ -otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta.
Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy jakson aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.
Nettoluotonanto/ -otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta.
Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy jakson aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.
Omistusasuntopalvelujen tuotos
EKT:n tuotannon rajaukseen sisältyy myös asuntojen omistajien asumispalveluiden tuotanto omaan käyttöön.
Omistusasuntopalvelujen tuotos arvotetaan sen arvioidun vuokra-arvon mukaan, jonka vuokralainen joutuisi maksamaan samasta asunnosta ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin sijainti, lähipalvelut ym. sekä itse asunnon koko ja laatu.
Omistusasuntopalvelujen tuotos arvotetaan sen arvioidun vuokra-arvon mukaan, jonka vuokralainen joutuisi maksamaan samasta asunnosta ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin sijainti, lähipalvelut ym. sekä itse asunnon koko ja laatu.
Palkansaajakorvaukset
Palkansaajakorvaukset (D.1) määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä.
Palkansaajakorvaukset jaetaan seuraavasti:
a) palkat ja palkkiot (D.11): rahamääräiset palkat ja palkkiot; luontoismuotoiset palkat ja palkkiot
b) työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12): työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121); työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122).
Palkansaajakorvaukset jaetaan seuraavasti:
a) palkat ja palkkiot (D.11): rahamääräiset palkat ja palkkiot; luontoismuotoiset palkat ja palkkiot
b) työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12): työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121); työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122).
Perushinta
Perushinta on kansantalouden tilinpidon hintakäsite. Se on hinta, jonka tuottajat saavat ostajalta tuotettua tavara- tai palveluyksikköä kohti, miinus kaikki tuosta yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena maksettavat verot (so. tuoteverot), plus kaikki tuosta yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena saatavat tukipalkkiot (so. tuotetukipalkkiot). Siihen ei lueta tuottajan erikseen laskuttamia kuljetuskustannuksia. Siihen luetaan tuottajan samalla laskulla laskuttamat kuljetuslisät, myös siinä tapauksessa, että ne ovat erillisenä eränä laskussa.
Sekatulo
Sekatulo on kotitaloussektorin yhtiöimättömien yritysten tulonmuodostustilin tasapainoerä, joka vastaa korvausta omistajan ja hänen perheenjäsentensä työstä ja sisältää yrittäjän saaman voiton.
Suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot
Suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43) ovat yhtä kuin
suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevan yrityksen toimintaylijäämä
+ saatavat omaisuustulot tai tulonsiirrot
- maksettavat omaisuustulot tai tulonsiirrot mukaanlukien todelliset maksumääräykset ulkomaisille suorille sijoittajille sekä suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevan yrityksen tulosta, varallisuudesta ym. maksettavat verot.
Suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena oleva yritys on yhtiöity tai yhtiöimätön yritys, josta toisen kansantalouden kotimainen yksikkö omistaa vähintään 10 prosenttia varsinaisista osakkeista tai äänivallasta (yhtiöity yritys) tai vastaavasta (yhtiöimätön yritys). Suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena oleviin yrityksiin kuuluvat investoijan joko suoraan tai epäsuorasti omistamat yksiköt, joita pidetään tytäryrityksinä (investoija omistaa vähintään 50 prosenttia), liikekumppaneina (investoija omistaa korkeintaan 50 prosenttia) ja haaraliikkeinä (kokonaan tai yhteisesti omistetut yhtiöimättömät yritykset). Näin ollen ”suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevat yritykset” on laajempi käsite kuin ”ulkomaalaisomisteiset yritykset”.
Todelliset jaot suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevien yritysten yrittäjätuloista voidaan suorittaa osinkoina tai yritysmäisten yhteisöjen yrittäjätulon ottoina.
Lisäksi kotiuttamattomia voittoja käsitellään ikäänkuin ne jaettaisiin ja maksettaisiin ulkomaisille suorille sijoittajille heidän omistamansa yrityksen osuuspääoman suhteessa ja ikäänkuin sijoittajat sitten uudelleen sijoittaisivat ne.
Suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.
Kirjausajankohta: suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan.
Tilijärjestelmässä suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot esiintyvät
a) käyttönä ja resursseina sektoreiden ensitulon jakotilillä
b) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.
suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevan yrityksen toimintaylijäämä
+ saatavat omaisuustulot tai tulonsiirrot
- maksettavat omaisuustulot tai tulonsiirrot mukaanlukien todelliset maksumääräykset ulkomaisille suorille sijoittajille sekä suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevan yrityksen tulosta, varallisuudesta ym. maksettavat verot.
Suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena oleva yritys on yhtiöity tai yhtiöimätön yritys, josta toisen kansantalouden kotimainen yksikkö omistaa vähintään 10 prosenttia varsinaisista osakkeista tai äänivallasta (yhtiöity yritys) tai vastaavasta (yhtiöimätön yritys). Suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena oleviin yrityksiin kuuluvat investoijan joko suoraan tai epäsuorasti omistamat yksiköt, joita pidetään tytäryrityksinä (investoija omistaa vähintään 50 prosenttia), liikekumppaneina (investoija omistaa korkeintaan 50 prosenttia) ja haaraliikkeinä (kokonaan tai yhteisesti omistetut yhtiöimättömät yritykset). Näin ollen ”suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevat yritykset” on laajempi käsite kuin ”ulkomaalaisomisteiset yritykset”.
Todelliset jaot suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena olevien yritysten yrittäjätuloista voidaan suorittaa osinkoina tai yritysmäisten yhteisöjen yrittäjätulon ottoina.
Lisäksi kotiuttamattomia voittoja käsitellään ikäänkuin ne jaettaisiin ja maksettaisiin ulkomaisille suorille sijoittajille heidän omistamansa yrityksen osuuspääoman suhteessa ja ikäänkuin sijoittajat sitten uudelleen sijoittaisivat ne.
Suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.
Kirjausajankohta: suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan.
Tilijärjestelmässä suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot esiintyvät
a) käyttönä ja resursseina sektoreiden ensitulon jakotilillä
b) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.
Säästö
Säästö on tulonkäyttötilien tasapainoerä. Se on positiivinen tai negatiivinen juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttumaton tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen poismaksamiseen. Jos säästö on negatiivinen, jotkut varat realisoidaan tai velat kasvavat.
Taloustoimi
Taloustoimi on taloudellinen virta, joka on institutionaalisten yksiköiden välistä yhteisestä sopimuksesta tapahtuvaa vuorovaikutusta tai sellaista toimintaa institutionaalisen yksikön sisällä, jota on tarpeen käsitellä taloustoimena, usein sen vuoksi, että yksikkö toimii kahdessa eri ominaisuudessa. Taloustoimet on tarkoituksenmukaista jakaa neljään pääryhmään:
a) Tuotetaloustoimet: kuvaavat tuotteiden alkuperää (kotimainen tuotanto tai tuonti) ja käyttöä (välituotekäyttö, kulutus, pääoman muodostus tai vienti).
b) Jakotaloustoimet: kuvaavat, kuinka tuotannosta aiheutunut arvonlisäys jakautuu työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken, sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoa (tulo- ja varallisuusverot ja muut tulonsiirrot).
c) Rahoitustaloustoimet: kuvaavat rahoitusvarojen nettohankintaa tai nettoluotonottoa kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta. Sellaiset taloustoimet esiintyvät usein muiden kuin rahoitustaloustoimien vastinkirjauksena, mutta ne saattavat esiintyä myös taloustoimina, joihin sisältyy ainoastaan rahoitusinstrumentteja.
d) Taloustoimet, jotka eivät sisälly edellä oleviin kolmeen ryhmään:
kiinteän pääoman kuluminen ja valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen nettohankinta.
Useimmat taloustoimet ovat rahallisia taloustoimia, joissa mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä. Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmoitettuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin rahataloustoimia.
Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat tavallisesti muita kuin rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.) ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen vaihtokauppa).
Taloustoimet kirjataan rahassa ilmaistuna. Muille kuin rahataloustoimille kirjattavat arvot on sen vuoksi mitattava epäsuorasti tai muutoin arvioitava.
a) Tuotetaloustoimet: kuvaavat tuotteiden alkuperää (kotimainen tuotanto tai tuonti) ja käyttöä (välituotekäyttö, kulutus, pääoman muodostus tai vienti).
b) Jakotaloustoimet: kuvaavat, kuinka tuotannosta aiheutunut arvonlisäys jakautuu työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken, sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoa (tulo- ja varallisuusverot ja muut tulonsiirrot).
c) Rahoitustaloustoimet: kuvaavat rahoitusvarojen nettohankintaa tai nettoluotonottoa kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta. Sellaiset taloustoimet esiintyvät usein muiden kuin rahoitustaloustoimien vastinkirjauksena, mutta ne saattavat esiintyä myös taloustoimina, joihin sisältyy ainoastaan rahoitusinstrumentteja.
d) Taloustoimet, jotka eivät sisälly edellä oleviin kolmeen ryhmään:
kiinteän pääoman kuluminen ja valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen nettohankinta.
Useimmat taloustoimet ovat rahallisia taloustoimia, joissa mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä. Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmoitettuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin rahataloustoimia.
Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat tavallisesti muita kuin rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.) ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen vaihtokauppa).
Taloustoimet kirjataan rahassa ilmaistuna. Muille kuin rahataloustoimille kirjattavat arvot on sen vuoksi mitattava epäsuorasti tai muutoin arvioitava.
Tavaroiden ja palvelujen tuonti
Tavaroiden ja palvelujen tuonti koostuu tavaroita ja palveluja koskevista ostoista, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille.
Tavaroiden ja palvelujen vienti
Tavaroiden ja palvelujen vienti koostuu tavaroita ja palveluja koskevista myynneistä, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista kotimaisilta talousyksiköiltä ulkomaisille talousyksiköille.
Toimintaylijäämä, netto
Toimintaylijäämä (netto) saadaan, kun arvonlisäyksestä vähennetään palkansaajakorvaukset ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot sekä kiinteän pääoman kuluminen. Se on tuotantotoimintojen yli- tai alijäämä ennen korkoja, maanvuokria tai muita maksuja ja vastaa tuloa, jonka yksiköt saavat tuotantovälineidensä omasta käytöstä.
Trendi
Trendi kuvaa aikasarjan pitkän aikavälin kehitystä. Trendisarja on puhdistettu kausivaihtelusta ja satunnaisesta vaihtelusta, joten esimerkiksi sääolojen ja lyhytkestoisten lakkojen vaikutus ei näy trendissä. Sen sijaan pysyvät muutokset, kuten esimerkiksi veronmuutoksista aiheutuva kysynnän kasvu, näkyvät trendissä. Trendin loppupään osoittaman suunnan tulkinnassa on hyvä noudattaa harkintaa. Trendikuvaajan loppuosa saattaa muuttua tulevien kuukausitietojen päivittämisen jälkeen.
Tukipalkkiot
Tukipalkkiot (D.3) ovat juoksevia vastikkeettomia maksuja, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin laitokset suorittavat kotimaisille tuottajille tavoitteenaan vaikuttaa niiden tuotannon tasoon, hintoihin tai tuotannontekijäkorvauksiin. Muut markkinattomat tuottajat voivat saada muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, mikäli nuo maksut ovat riippuvaisia yleisistä sekä markkinatuottajiin että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista säännöksistä.
Euroopan unionin laitosten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.
Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:
a) tuotetukipalkkiot (D.31)
(1) tuontitukipalkkiot (D.311)
(2) muut tuotetukipalkkiot (D.319)
b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39).
Euroopan unionin laitosten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.
Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:
a) tuotetukipalkkiot (D.31)
(1) tuontitukipalkkiot (D.311)
(2) muut tuotetukipalkkiot (D.319)
b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39).
Tuotannon ja tuonnin verot
Tuotannon ja tuonnin verot (D.2) koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä tai luontoismuotoisista maksuista, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin laitokset kantavat tuotannosta ja tavaroiden ja palveluiden tuonnista, työvoiman käytöstä, maan, rakennusten tai muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä. Nämä verot on maksettava, tuottipa toiminta voittoa tai ei.
Tuotannon ja tuonnin verot jakautuvat seuraavasti:
a) tuoteverot (D.21)
(1) arvonlisäverot (ALV) (D.211)
(2) tuontiverot ja -tullit ilman ALV:a (D.212)
– tuontitullit (D.2121)
– muut tuontiverot kuin ALV ja tuontitullit (D.2122)
(3) muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot (D.214)
b) muut tuotantoverot (D.29).
Tuotannon ja tuonnin verot jakautuvat seuraavasti:
a) tuoteverot (D.21)
(1) arvonlisäverot (ALV) (D.211)
(2) tuontiverot ja -tullit ilman ALV:a (D.212)
– tuontitullit (D.2121)
– muut tuontiverot kuin ALV ja tuontitullit (D.2122)
(3) muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot (D.214)
b) muut tuotantoverot (D.29).
Tuotantorajat
Kansantalouden tilinpitoon sisältyvän tuotannon rajaus on oleellinen tilinpitojärjestelmän kattavuuden määrittelyssä:
Tuotanto on institutionaalisen yksikön valvonnassa ja vastuulla suoritettua toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja palveluita tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi. Tuotanto ei kata puhtaasti luonnollisia prosesseja, joihin ei sisälly ihmisen mukanaoloa tai johtamista, kuten kalavarojen valvomaton kasvu kansainvälisillä vesillä (mutta kalanviljely on tuotantoa).
Tuotantoon sisältyy:
a) kaikkien sellaisten henkilökohtaisten tai kollektiivisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto, joita tarjotaan muille yksiköille kuin niiden tuottajille (tai jotka on tarkoitettu tarjottavaksi)
b) kaikkien sellaisten tavaroiden omaan käyttöön tapahtuva tuotanto, jotka niiden tuottaja pitää itsellään omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Omaan käyttöön tapahtuva tuotanto kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten sisältää sellaisten kiinteiden varojen tuotannon kuin rakentaminen, tutkimus- ja kehittämistoiminta, ohjelmistojen kehittäminen ja mineraalien etsintä oman kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavaroiden tuotanto liittyy yleensä
(1) asuntojen rakentamiseen omaan käyttöön
(2) maataloustuotteiden tuotantoon ja varastointiin
(3) maataloustuotteiden jalostukseen, kuten jauhojen tuotantoon jauhattamalla, hedelmien säilöntään kuivaamalla ja pullottamalla; sellaisten meijerituotteiden kuin voin ja juuston sekä oluen, viinin ja alkoholijuomien valmistamiseen
(4) muiden alkutuotantotuotteiden tuottamiseen, kuten suolan louhintaan, turpeen nostoon ja veden nostoon
(5) muuhun jatkojalostukseen, kuten kankaankudontaan, savenvalantaan ja huonekalujen valmistukseen.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavarantuotanto pitäisi kirjata, jos tämän tyyppinen tuotanto on merkittävää, toisin sanoen, jos sen uskotaan olevan määrällisesti tärkeää tämän tavaran kokonaistarjontaan nähden maassa.
EKT:hen luetaan sovitun käytännön mukaan ainoastaan omaan käyttöön tapahtuva asuinrakennusten rakentaminen ja maataloustuotteiden tuotanto, varastointi ja jalostus; kaiken muun kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvan tavaroiden tuotannon katsotaan olevan merkityksetöntä EU:n maille.
c) itse asuttujen omistusasuntojen asumispalvelut omaan käyttöön
d) palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut
e) vapaaehtoinen toiminta, joka tuottaa tavaroita, esim. asuinrakennuksen, kirkon tai muun rakennuksen, on kirjattava tuotantona. Vapaaehtoinen toiminta, josta ei ole seurauksena tavaroita, esim. huolenpito ja ilmainen siivous, rajataan ulkopuolelle
Kaikki sellainen toiminta luetaan mukaan siinäkin tapauksessa, että se on laitonta tai että vero-, sosiaaliturva- tai tilastoviranomaiset eivät ole sitä rekisteröineet.
Tuotantoon ei lueta sellaisten kotitalouspalveluiden ja henkilökohtaisten palveluiden tuotantoa, jotka tuotetaan ja kulutetaan saman kotitalouden piirissä (lukuun ottamatta palkatun kotitaloushenkilöstön työtä ja omistusasuntojen palveluita). Esimerkkeinä voidaan mainita
a) asuntojen siivous, sisustaminen, kunnostus ja huolto, jos nämä toiminnat ovat tavanomaisia vuokralaiselle
b) kotitalouksien kestokulutustavaroiden puhtaanapito, huolto ja korjaus
c) aterioiden valmistus ja tarjoilu
d) lastenhoito, -valmennus ja -ohjaus
e) sairaiden, sairaalloisten ja vanhusten hoito
f) kotitalouden jäsenten tai heidän tavaroidensa kuljetus.
Tuotanto on institutionaalisen yksikön valvonnassa ja vastuulla suoritettua toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja palveluita tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi. Tuotanto ei kata puhtaasti luonnollisia prosesseja, joihin ei sisälly ihmisen mukanaoloa tai johtamista, kuten kalavarojen valvomaton kasvu kansainvälisillä vesillä (mutta kalanviljely on tuotantoa).
Tuotantoon sisältyy:
a) kaikkien sellaisten henkilökohtaisten tai kollektiivisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto, joita tarjotaan muille yksiköille kuin niiden tuottajille (tai jotka on tarkoitettu tarjottavaksi)
b) kaikkien sellaisten tavaroiden omaan käyttöön tapahtuva tuotanto, jotka niiden tuottaja pitää itsellään omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Omaan käyttöön tapahtuva tuotanto kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten sisältää sellaisten kiinteiden varojen tuotannon kuin rakentaminen, tutkimus- ja kehittämistoiminta, ohjelmistojen kehittäminen ja mineraalien etsintä oman kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavaroiden tuotanto liittyy yleensä
(1) asuntojen rakentamiseen omaan käyttöön
(2) maataloustuotteiden tuotantoon ja varastointiin
(3) maataloustuotteiden jalostukseen, kuten jauhojen tuotantoon jauhattamalla, hedelmien säilöntään kuivaamalla ja pullottamalla; sellaisten meijerituotteiden kuin voin ja juuston sekä oluen, viinin ja alkoholijuomien valmistamiseen
(4) muiden alkutuotantotuotteiden tuottamiseen, kuten suolan louhintaan, turpeen nostoon ja veden nostoon
(5) muuhun jatkojalostukseen, kuten kankaankudontaan, savenvalantaan ja huonekalujen valmistukseen.
Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavarantuotanto pitäisi kirjata, jos tämän tyyppinen tuotanto on merkittävää, toisin sanoen, jos sen uskotaan olevan määrällisesti tärkeää tämän tavaran kokonaistarjontaan nähden maassa.
EKT:hen luetaan sovitun käytännön mukaan ainoastaan omaan käyttöön tapahtuva asuinrakennusten rakentaminen ja maataloustuotteiden tuotanto, varastointi ja jalostus; kaiken muun kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvan tavaroiden tuotannon katsotaan olevan merkityksetöntä EU:n maille.
c) itse asuttujen omistusasuntojen asumispalvelut omaan käyttöön
d) palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut
e) vapaaehtoinen toiminta, joka tuottaa tavaroita, esim. asuinrakennuksen, kirkon tai muun rakennuksen, on kirjattava tuotantona. Vapaaehtoinen toiminta, josta ei ole seurauksena tavaroita, esim. huolenpito ja ilmainen siivous, rajataan ulkopuolelle
Kaikki sellainen toiminta luetaan mukaan siinäkin tapauksessa, että se on laitonta tai että vero-, sosiaaliturva- tai tilastoviranomaiset eivät ole sitä rekisteröineet.
Tuotantoon ei lueta sellaisten kotitalouspalveluiden ja henkilökohtaisten palveluiden tuotantoa, jotka tuotetaan ja kulutetaan saman kotitalouden piirissä (lukuun ottamatta palkatun kotitaloushenkilöstön työtä ja omistusasuntojen palveluita). Esimerkkeinä voidaan mainita
a) asuntojen siivous, sisustaminen, kunnostus ja huolto, jos nämä toiminnat ovat tavanomaisia vuokralaiselle
b) kotitalouksien kestokulutustavaroiden puhtaanapito, huolto ja korjaus
c) aterioiden valmistus ja tarjoilu
d) lastenhoito, -valmennus ja -ohjaus
e) sairaiden, sairaalloisten ja vanhusten hoito
f) kotitalouden jäsenten tai heidän tavaroidensa kuljetus.
Tuotos perushintaan
Tuotos perushintaan koostuu tilinpitojakson aikana tuotetuista tuotteista. Tuotos eritellään kolmeen tyyppiin: markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja muu markkinaton tuotos. Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin kun tuotantoprosessi tuottaa sen.
Työpäiväkorjaus
Työpäiväkorjaus huomioi arkipäivien lukumäärän vaihtelusta aiheutuvat tekijät. Tämä tarkoittaa kuukausien pituuksien, eri viikonpäivien ja juhlapäivien huomioimista. Työpäiväkorjattuja lukuja julkaistaan toimialoista, joilla työpäivien lukumäärän vaihtelu vaikuttaa merkittävästi aikasarjaan. Verrattuna kauppapäiväkorjaukseen työpäiväkorjauksessa ei huomioida eri viikonpäivien vaikutusta.
Ulkomainen talousyksikkö
Koko kansantalous määritellään kotimaisten talousyksiköiden avulla. Talousyksikön sanotaan olevan kotimainen jossain maassa silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus tuon maan alueella – so. kun se osallistuu pitemmän ajanjakson (yhden vuoden tai kauemmin) tämän alueen taloudelliseen toimintaan. Institutionaaliset sektorit ovat kotimaisten institutionaalisten talousyksiköiden ryhmiä.
Kotimaiset talousyksiköt suorittavat taloustoimia ulkomaisten talousyksiköiden kanssa, so. talousyksiköiden, joiden kotipaikka on muissa kansantalouksissa. Nämä taloustoimet ovat kansantalouden ulkomaisia taloustoimia ja ne ryhmitellään ulkomaiden tilille. Ulkomailla on kansantalouden tilinpitorakenteessa niin ollen samanlainen rooli kuin institutionaalisella sektorilla, vaikka ulkomaiset talousyksiköt luetaan mukaan vain, jos ne osallistuvat taloustoimiin kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa. Sen vuoksi sektoriluokituksen loppuun otetaan ulkomaita varten luokitusnimikkeitä koskeva erityiskohta.
Nimelliset kotimaan talousyksiköt, joita käsitellään järjestelmässä institutionaalisina yksiköinä, määritellään
a) ulkomaisten talousyksiköiden sellaisiksi osiksi, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus (so. osallistuvat useimmissa tapauksissa taloustoimiin vähintään yhden vuoden ajan tai harjoittavat rakennustoimintaa alle vuoden, jos tuotos sisältää kiinteän pääoman bruttomuodostusta) on maan talousalueella
b) ulkomaiden talousyksiköiksi maan talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta.
Kotimaiset talousyksiköt suorittavat taloustoimia ulkomaisten talousyksiköiden kanssa, so. talousyksiköiden, joiden kotipaikka on muissa kansantalouksissa. Nämä taloustoimet ovat kansantalouden ulkomaisia taloustoimia ja ne ryhmitellään ulkomaiden tilille. Ulkomailla on kansantalouden tilinpitorakenteessa niin ollen samanlainen rooli kuin institutionaalisella sektorilla, vaikka ulkomaiset talousyksiköt luetaan mukaan vain, jos ne osallistuvat taloustoimiin kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa. Sen vuoksi sektoriluokituksen loppuun otetaan ulkomaita varten luokitusnimikkeitä koskeva erityiskohta.
Nimelliset kotimaan talousyksiköt, joita käsitellään järjestelmässä institutionaalisina yksiköinä, määritellään
a) ulkomaisten talousyksiköiden sellaisiksi osiksi, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus (so. osallistuvat useimmissa tapauksissa taloustoimiin vähintään yhden vuoden ajan tai harjoittavat rakennustoimintaa alle vuoden, jos tuotos sisältää kiinteän pääoman bruttomuodostusta) on maan talousalueella
b) ulkomaiden talousyksiköiksi maan talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta.
Vaihtosuhdevaikutus
Sama kuin reaalinen ulkomaankauppavoitto.
Reaalinen bruttokansantulo saadaan lisäämällä nk. reaalinen ulkomaankauppavoitto bruttokansantuotteen volyymilukuihin. Reaalinen ulkomaankauppahyöty – tai mahdollisesti haitta – on määritelmän mukaan käypähintainen vienti miinus tuonti deflatoituna hintaindeksillä miinus viennin deflatoidun arvon ja tuonnin deflatoidun arvon erotus. Mikäli deflaattorin valinnasta on epävarmuutta, tuonnin ja viennin hintaindeksien keskiarvosta saa todennäköisesti sopivan jakajan.
Reaalinen bruttokansantulo saadaan lisäämällä nk. reaalinen ulkomaankauppavoitto bruttokansantuotteen volyymilukuihin. Reaalinen ulkomaankauppahyöty – tai mahdollisesti haitta – on määritelmän mukaan käypähintainen vienti miinus tuonti deflatoituna hintaindeksillä miinus viennin deflatoidun arvon ja tuonnin deflatoidun arvon erotus. Mikäli deflaattorin valinnasta on epävarmuutta, tuonnin ja viennin hintaindeksien keskiarvosta saa todennäköisesti sopivan jakajan.
Varastojen muutos
Varastojen muutos mitataan varastojen lisäysten arvon ja varastojen vähennysten ja tavanomaisen varastossa pidettyjen tavaroiden hävikin erotuksella. Varastot voivat koostua raaka-aineista ja puolivalmisteista, keskeneräisistä töistä, valmiista ja jälleenmyytävistä tavaroista.
Viitevuosi
Viitevuosi on vuosi, jota käytetään esitettäessä erityisesti kiinteähintaisia aikasarjoja. Indeksoitaessa tätä vuotta merkitään sadalla. Sarjan sisäiset painot eivät välttämättä kuitenkaan ole tältä vuodelta. Vuotta, jonka painoja käytetään sarjaa konstruoitaessa, kutsutaan perusvuodeksi.
Välituotekäyttö
Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut voidaan joko muuntaa tai käyttää hyväksi tuotantoprosessissa.
Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.
Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.
Yrittäjätulo
Kansantalouden tilinpidossa yrittäjätulo vastaa toimintaylijäämää tai sekatuloa
- lisättynä yritykselle kuuluvalla rahoitus- tai muista varoista saatavalla omaisuustulolla (resurssien puolella)
- vähennettynä yrityksen maksamilla velkojen koroilla ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista valmistamattomista aineellisista varoista maksettavilla vuokrilla (käytön puolella).
Osinkojen tai suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yrittäjätulosta.
- lisättynä yritykselle kuuluvalla rahoitus- tai muista varoista saatavalla omaisuustulolla (resurssien puolella)
- vähennettynä yrityksen maksamilla velkojen koroilla ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista valmistamattomista aineellisista varoista maksettavilla vuokrilla (käytön puolella).
Osinkojen tai suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yrittäjätulosta.
Luokitukset
Tarkkuus, luotettavuus ja oikea-aikaisuus
Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti
Tilastojen revisiotaulukot julkaistaan tilastojulkistuksissa kohdassa “Tietojen tarkentuminen”: http://stat.fi/til/ntp/rev.html
Oikea-aikaisuus
Kansantalouden tilinpidon tietojen tulisi olla käyttäjien käytettävissä niin nopeasti kuin mahdollista, ottaen kuitenkin huomioon tietojen frekvenssin (vuosi vai neljännesvuosi), tietojen luonteen (onko kyseessä talouden rakenteita kuvaava tieto vai suhdannemuutoksia kuvaava tieto) sekä riittävä tasapaino luotettavuuden ja oikea-aikaisuuden välillä.
ESA2010 -lähettämisohjelmassa määritellään kaikkien tilinpidon lähettämistaulujen toimitusviive. Neljännesvuositaulujen tulisi olla käytettävissä 2 tai 3 kuukauden viiveellä neljänneksen päättymisestä. Vuositaulujen toimitusviiveet vaihtelevat 2 kuukauden (pääaggregaatit) ja 36 kuukauden (tarjonta- ja käyttötaulukot) välillä tilastovuoden päättymisestä.
Suomessa tuotetaan joitakin kansantalouden tilinpidon osa-alueita lähettämisohjelmaa nopeammin. Tällaisia ovat mm. vuosittaiset reaalisektoritilit kesäkuussa sekä panos-tuotostaulukot ja tarjonta- ja käyttötaulukot yleensä 23 kuukauden viiveellä.
ESA2010 -lähettämisohjelmassa määritellään kaikkien tilinpidon lähettämistaulujen toimitusviive. Neljännesvuositaulujen tulisi olla käytettävissä 2 tai 3 kuukauden viiveellä neljänneksen päättymisestä. Vuositaulujen toimitusviiveet vaihtelevat 2 kuukauden (pääaggregaatit) ja 36 kuukauden (tarjonta- ja käyttötaulukot) välillä tilastovuoden päättymisestä.
Suomessa tuotetaan joitakin kansantalouden tilinpidon osa-alueita lähettämisohjelmaa nopeammin. Tällaisia ovat mm. vuosittaiset reaalisektoritilit kesäkuussa sekä panos-tuotostaulukot ja tarjonta- ja käyttötaulukot yleensä 23 kuukauden viiveellä.
Täsmällisyys
On hyvän käytännön mukaista, että kansantalouden tilinpidolle on määritelty julkaisupäivät etukäteen ja että nämä julkaisupäivät myös toteutuvat.
Kansantalouden tilinpidon tietojen Eurostat-raportoinnin tulisi tapahtua täsmällisesti ESA2010 -lähettämisohjelman määrääminä ajankohtina tai niitä ennen.
Tilastokeskus toimittaa tietoja Eurostatille usein ennen lähettämisohjelman määräämiä viimeisiä ajankohtia.
Kansantalouden tilinpidon tietojen Eurostat-raportoinnin tulisi tapahtua täsmällisesti ESA2010 -lähettämisohjelman määrääminä ajankohtina tai niitä ennen.
Tilastokeskus toimittaa tietoja Eurostatille usein ennen lähettämisohjelman määräämiä viimeisiä ajankohtia.
Täydellisyys
Useimmissa maissa kansantalouden tilinpito kattaa kansantalouden tilinpidon pääaggregaatit, julkisyhteisöjen tilit, sektoritilit, aluetilit sekä tarjonta- ja käyttötaulukot. Näissä tietosisältö sekä alaerittelyt (alueiden, sektorien, toimialojen, tuotteiden jne.) voivat kuitenkin poiketa maittain kansallisten tarpeiden ja käytettävissä olevien lähteiden mukaan.
EKT 2010 -lähettämisohjelma määrittelee kansantalouden neljännesvuositilinpidon minimitiedot. Kaikkien EU-maiden on tuotettava nämä tiedot. Tilastokeskus julkaisee yksityiskohtaisempia tietoja kuin lähettämisohjelma vaatii.
EKT 2010 -lähettämisohjelma määrittelee kansantalouden neljännesvuositilinpidon minimitiedot. Kaikkien EU-maiden on tuotettava nämä tiedot. Tilastokeskus julkaisee yksityiskohtaisempia tietoja kuin lähettämisohjelma vaatii.
Tietojen revisoitumiskäytännöt
Revisiot tulisi nähdä jatkuvana prosessina kansantalouden tilinpidon tietojen laadun kehittämiseksi, kun parempia lähdeaineistoja ja laadintamenetelmiä otetaan käyttöön. Revisioista kertovan metadatan saatavuus on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää kansantalouden tilinpidon tietojen sisältöä ja eri ajanhetkinä päivittyneiden tietojen eroja. Tämän vuoksi tarvitaan tietoa eri ajanhetkinä julkaistujen tilinpidon tietojen päivitysten syistä ja luonteesta (esimerkiksi uusien lähdeaineistojen saatavuudesta tai uusista menetelmistä) sekä määrällistä ja laadullista arviota muutosten kokoluokasta ja suunnasta.
Kansantalouden neljännesvuositilinpidon tiedot tarkentuvat pääosin kolmesta syystä. Ensinnäkin, laadinnassa käytettävät lähdeaineistot saattavat tarkentua tai ne saadaan käyttöön vasta ensijulkistuksen jälkeen. Toiseksi neljännesvuositilinpidon tiedot täsmäytetään vastaamaan aina uusimpia käytettävissä olevia vuositilinpidon tietoja, jolloin kaikki muutokset kansantalouden tilinpidon vuositiedoissa tarkentavat myös neljännesvuositilinpitoa. Kolmanneksi, neljännesvuositilinpidon laadinnassa käytetyt täsmäytys- ja kausitasoitusmenetelmät käsittelevät koko aikasarjan yhdellä kertaa, jolloin lähdeaineiston tai vuositason muutos yhdellä neljänneksellä/vuodella tarkentaa yleensä myös sitä edeltävien neljännesten tietoja.
Suurimmat tarkentumiset tapahtuvat ensijulkistusta seuraavien 2–3 vuoden aikana, sillä vuositilinpidon tiedot tulevat lopullisiksi noin kahden vuoden viiveellä tilastovuoden päättymisestä. Tämän jälkeen tietojen tarkentuminen on yleensä vähäistä.
Tietoa julkaistujen tilastotietojen revisioista löytyy Tilastokeskuksen internet-sivuilta tilastojulkistuksista kohdasta “Tietojen tarkentuminen”.
Kansantalouden neljännesvuositilinpidon tiedot tarkentuvat pääosin kolmesta syystä. Ensinnäkin, laadinnassa käytettävät lähdeaineistot saattavat tarkentua tai ne saadaan käyttöön vasta ensijulkistuksen jälkeen. Toiseksi neljännesvuositilinpidon tiedot täsmäytetään vastaamaan aina uusimpia käytettävissä olevia vuositilinpidon tietoja, jolloin kaikki muutokset kansantalouden tilinpidon vuositiedoissa tarkentavat myös neljännesvuositilinpitoa. Kolmanneksi, neljännesvuositilinpidon laadinnassa käytetyt täsmäytys- ja kausitasoitusmenetelmät käsittelevät koko aikasarjan yhdellä kertaa, jolloin lähdeaineiston tai vuositason muutos yhdellä neljänneksellä/vuodella tarkentaa yleensä myös sitä edeltävien neljännesten tietoja.
Suurimmat tarkentumiset tapahtuvat ensijulkistusta seuraavien 2–3 vuoden aikana, sillä vuositilinpidon tiedot tulevat lopullisiksi noin kahden vuoden viiveellä tilastovuoden päättymisestä. Tämän jälkeen tietojen tarkentuminen on yleensä vähäistä.
Tietoa julkaistujen tilastotietojen revisioista löytyy Tilastokeskuksen internet-sivuilta tilastojulkistuksista kohdasta “Tietojen tarkentuminen”.
Vertailukelpoisuus
Maantieteellinen vertailukelpoisuus
EU:n eri jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpidon tietojen vertailukelpoisuus taataan soveltamalla yhteisiä Euroopan kansantalouden tilinpidon (European System of Accounts ESA2010) määritelmiä. Myös maailmanlaajuinen vertailtavuus on mahdollinen, sillä monet Euroopan ulkopuoliset maat soveltavat SNA2008-suositusta, jonka kanssa ESA 2010 on yhtenevä.
Ajallinen vertailukelpoisuus
Koska kaikkien tilastoitavien ajankohtien tiedot laaditaan samojen ESA2010-määritelmien mukaisesti, ovat eri ajankohtia kuvaavat kansantalouden tilinpidon tiedot täysin vertailukelpoisia. Mikäli joudutaan tekemään perustavanlaatuisia muutoksia menetelmiin tai luokituksiin, tehdään tarvittavat päivitykset pitkälle menneisyyteen ulottuviin aikasarjoihin.
Tilastojen välinen yhtenäisyys
Kansantalouden tilinpidon tilijärjestelmässä eri osa-alueet ovat keskenään yhtenevät: vuosi- ja neljännesvuositilinpito, julkisen sektorin tiedot, reaalisektoritilit, rahoitustilit, aluetilinpito, tarjonta- ja käyttötaulukot. Käytännössä tietojen täydellinen yhtenevyys kaikkina ajanhetkinä voi kuitenkin olla mahdottomuus ja tilapäisiä eroja ilmenee. Erot johtuvat useimmiten eri osa-alueiden erilaisista julkistusviiveistä.
Perustilastoja, kuten yritysten rakenne- ja suhdannetilastoja sekä työvoimatutkimusta, käytetään laajasti kansantalouden tilinpidon lähdetietoina. Kuitenkaan perustilastojen ja kansantalouden tilinpidon tiedot eivät usein ole yhtenevät. Merkittävimpänä syynä ovat erilaiset käsitteet tai määritelmät sekä erot tietojen kattavuudessa. Myös maksutase on kansantalouden tilinpidon tärkeä lähde. Maksutaseen BPM6 - manuaalin mukaiset määritelmät ja kattavuus ovat täysin yhtenevät kansantalouden tilinpidon ESA2010-määritelmien kanssa. Näin ollen maksutaseen muuttujat ovat täysin yhtenevät vastaavien kansantalouden tilinpidon muuttujien kanssa.
Kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden väliset erot koskevat vain viimeisiä havaintoja ja johtuvat laadinta- ja toimitusaikataulujen erilaisista viiveistä. Tämä yhtenevyys koskee myös maksutasetta. Maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon tuotantojärjestelmät on integroitu ja tiedot ovat yhtenevät vuodesta 2019 alkaen ja rahoitustilinpidon osalta vuodesta 2020 alkaen.
Perustilastoja, kuten yritysten rakenne- ja suhdannetilastoja sekä työvoimatutkimusta, käytetään laajasti kansantalouden tilinpidon lähdetietoina. Kuitenkaan perustilastojen ja kansantalouden tilinpidon tiedot eivät usein ole yhtenevät. Merkittävimpänä syynä ovat erilaiset käsitteet tai määritelmät sekä erot tietojen kattavuudessa. Myös maksutase on kansantalouden tilinpidon tärkeä lähde. Maksutaseen BPM6 - manuaalin mukaiset määritelmät ja kattavuus ovat täysin yhtenevät kansantalouden tilinpidon ESA2010-määritelmien kanssa. Näin ollen maksutaseen muuttujat ovat täysin yhtenevät vastaavien kansantalouden tilinpidon muuttujien kanssa.
Kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden väliset erot koskevat vain viimeisiä havaintoja ja johtuvat laadinta- ja toimitusaikataulujen erilaisista viiveistä. Tämä yhtenevyys koskee myös maksutasetta. Maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon tuotantojärjestelmät on integroitu ja tiedot ovat yhtenevät vuodesta 2019 alkaen ja rahoitustilinpidon osalta vuodesta 2020 alkaen.
Lähdeaineistot ja tiedonkeruut
Lähdeaineistot
Kansantalouden tilinpidon tilastojen laadinta perustuu tilastoihin, joita kerätään pääasiassa muihin tarkoituksiin (perustilastot).
Laadinta perustuu moniin tietolähteisiin sisältäen muiden muassa hallinnolliset aineistot, auto- ja yritysrekisterit, tilinpäätökset, verotiedot, budjettiraporit, väestölaskentatilastot, yrityksiä ja kotitalouksia koskevat tilastotiedot, valvontaviranomaisten ja toimialajärjestöjen lausunnot, vuosi- ja neljännesraportit, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilastot, maksutasetilastot.
Kansantalouden tilinpidossa ei ole yhtä ainoaa kyselylähdettä. Lähteet vaihtelevat maittain ja sisältävät laajasti tilastotietoja taloudellisista, sosiaalisista, rahoitukseen liittyvistä ja ympäristöilmiöistä, jotka eivät välttämättä liity tiiviisti kansantalouden tilinpitoon.
Kussakin maassa käytetyt lähteet ja keruumenetelmät vaihtelevat riippuen käsiteltävästä tietojoukosta.
Kaiken kaikkiaan on vaikea listata kaikkia tietolähteitä. Eurostatille toimitetut menetelmäkuvaukset sisältävät yleensä tietoja tärkeimmistä lähteistä. Lisätietoja tietolähteistä löytyy kansallisilta verkkosivuilta (http://tilastokeskus.fi/til/index.html).
Laadinta perustuu moniin tietolähteisiin sisältäen muiden muassa hallinnolliset aineistot, auto- ja yritysrekisterit, tilinpäätökset, verotiedot, budjettiraporit, väestölaskentatilastot, yrityksiä ja kotitalouksia koskevat tilastotiedot, valvontaviranomaisten ja toimialajärjestöjen lausunnot, vuosi- ja neljännesraportit, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilastot, maksutasetilastot.
Kansantalouden tilinpidossa ei ole yhtä ainoaa kyselylähdettä. Lähteet vaihtelevat maittain ja sisältävät laajasti tilastotietoja taloudellisista, sosiaalisista, rahoitukseen liittyvistä ja ympäristöilmiöistä, jotka eivät välttämättä liity tiiviisti kansantalouden tilinpitoon.
Kussakin maassa käytetyt lähteet ja keruumenetelmät vaihtelevat riippuen käsiteltävästä tietojoukosta.
Kaiken kaikkiaan on vaikea listata kaikkia tietolähteitä. Eurostatille toimitetut menetelmäkuvaukset sisältävät yleensä tietoja tärkeimmistä lähteistä. Lisätietoja tietolähteistä löytyy kansallisilta verkkosivuilta (http://tilastokeskus.fi/til/index.html).
Tiedonkeruumenetelmä
Tiedonkeruu on hyvin maakohtaista ja vaihtelee myös tietolähteen luonteen mukaan, esim. hallinnolliset aineistot, vero- ja autorekisterit, tutkimukset, kirjanpito. Ohjeet löytyvät ESS:n käsikirjasta “Handbook of Recommended Practices for Questionnaire Development and Testing Methods in the ESS”.
Kansantalouden tilinpitoa laativat yksiköt eivät yleensä kerää tietoja itse, vaan vastaanottavat niitä muilta yksiköiltä tai laitoksilta. Maat voivat tuottaa tarkemman kuvauksen kanavista, joilla ulkoista tietoa kerätään.
ESS-ohjeissa suositellaan, että tiedonkeruuseen käytetyt menetelmät tulisi kuvata. Voi olla myös tarkoituksenmukaista täydentää tätä aihetta seuraavilla kohdilla: (i) kansallinen tilastovirasto tavallisesti tekee yhteistyösopimuksen teknisine yksityiskohtineen muiden instituutioiden kanssa siitä, milloin, miten jne., kuinka tiedot toimitetaan; ii) kansantalouden tilinpito osallistuu myös muiden yksiköiden kyselylomakkeiden kehittämiseen.
Tietolähteet kuvataan tilastojen menetelmäkuvauksissa.
Kansantalouden tilinpitoa laativat yksiköt eivät yleensä kerää tietoja itse, vaan vastaanottavat niitä muilta yksiköiltä tai laitoksilta. Maat voivat tuottaa tarkemman kuvauksen kanavista, joilla ulkoista tietoa kerätään.
ESS-ohjeissa suositellaan, että tiedonkeruuseen käytetyt menetelmät tulisi kuvata. Voi olla myös tarkoituksenmukaista täydentää tätä aihetta seuraavilla kohdilla: (i) kansallinen tilastovirasto tavallisesti tekee yhteistyösopimuksen teknisine yksityiskohtineen muiden instituutioiden kanssa siitä, milloin, miten jne., kuinka tiedot toimitetaan; ii) kansantalouden tilinpito osallistuu myös muiden yksiköiden kyselylomakkeiden kehittämiseen.
Tietolähteet kuvataan tilastojen menetelmäkuvauksissa.
Tiedonkeruun tiheys
Kansantalouden neljännesvuositilinpitoa laaditaan vuosineljänneksittäin käyttäen lähteenä perustilastoja. Perustilastojen keruufrekvenssi vaihtelee lähdetietojen mukaan. Esimerkiksi yritystilastot valmistuvat yleensä kuukausittain (ja neljännesvuosittain). Kotitalouksia koskevat tutkimukset ovat saatavilla neljännesvuosittain tai vuosittain (joskus jopa harvemmin).
Kansantalouden tilinpidon laadintafrekvenssi ja -ajankohta eivät välttämättä kulje rinnakkain (kaikkien) perustilastojen keruuaikataulujen kanssa.
Kansantalouden neljännesvuositilinpito tyypillisesti vastaanottaa/kerää neljännesvuositietoja laadinta-aikataulujensa mukaan. Maiden tilastovirastot voivat tuottaa myös kuvauksen ulkoisten tietolähteiden vastaanottamisajoista.
Kansantalouden tilinpidon laadintafrekvenssi ja -ajankohta eivät välttämättä kulje rinnakkain (kaikkien) perustilastojen keruuaikataulujen kanssa.
Kansantalouden neljännesvuositilinpito tyypillisesti vastaanottaa/kerää neljännesvuositietoja laadinta-aikataulujensa mukaan. Maiden tilastovirastot voivat tuottaa myös kuvauksen ulkoisten tietolähteiden vastaanottamisajoista.
Menetelmät
Tiedon käsittely
Tietolähteet, menetelmät ja laadintatekniikat ovat maakohtaisia, mutta niitä olisi käytettävä siten, että ESA 2010 -määritelmät ja -käsitteet täyttyvät. Kansantalouden tilinpidon laadintaan löytyy sekä yleisellä että tarkemmalla tasolla ohjeistusta. Katso lisätietoja kohdasta Menetelmädokumentointi.
Keskeiset lähestymistavat ja tekniikat kansantalouden tilinpidon laatimiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:
Kansantalouden tilinpidon päämenetelmä bkt:n laskemiseen Suomessa on tuotanto- eli arvonlisäyslähestymistapa. Yhdenmukaisuus saavutetaan täsmäytys-/tasapainotusprosessilla. Tietyt erät, kuten vaihto-omaisuuden ja arvoesineiden tai bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon muutokset johdetaan jäännöksinä eli residuaaleina. Sektoritilit kootaan sekä pääaggregaattien yhteydessä että sen jälkeen.
Kansantalouden tilinpidon tilastot ovat yhdenmukaisia tietyllä ajanhetkellä.
Keskeiset lähestymistavat ja tekniikat kansantalouden tilinpidon laatimiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:
Kansantalouden tilinpidon päämenetelmä bkt:n laskemiseen Suomessa on tuotanto- eli arvonlisäyslähestymistapa. Yhdenmukaisuus saavutetaan täsmäytys-/tasapainotusprosessilla. Tietyt erät, kuten vaihto-omaisuuden ja arvoesineiden tai bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon muutokset johdetaan jäännöksinä eli residuaaleina. Sektoritilit kootaan sekä pääaggregaattien yhteydessä että sen jälkeen.
Kansantalouden tilinpidon tilastot ovat yhdenmukaisia tietyllä ajanhetkellä.
Aineiston/datan validointi
Tietojen validoinnin tarkoituksena on varmistaa, että valittava tietosisältö on käynyt läpi hyväksynnän. Se on keskeinen tehtävä kaikilla tilastotieteen aloilla ja erityisen tärkeä kansantalouden tilinpidossa, jonka tietoja käytetään taloudellisen analyysin ja poliittisen päätöksenteon tueksi.
Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tavoitteena on tällä hetkellä yhdenmukaistaa validointimenetelmiä, jotta tietojen yleistä laatua ja tiedonkulun tehokkuutta voidaan parantaa. Tähän kuuluu muiden muassa yhteisten standardien ja työkalujen määrittely sekä täytäntöönpanon tuki (katso ESS-validoinnin verkkosivusto https://ec.europa.eu/eurostat/data/data-validation). Kansantalouden tilinpito on pilottitilasto tässä. ESA 2010 -validointityöryhmä perustettiin vuonna 2015. Sen tehtävänä oli sopia ja dokumentoida säännöt ESA 2010 -validointikäsikirjaan sekä laittaa säännöt asteittain täytäntöön etukäteisvalidointina kansantalouden tilinpidolle.
Eri lähteistä saatujen tietojen vertailu on olennainen osa kansantalouden tilinpidon kokoamista. Kansantalouden tilinpidossa käytettävät lähdetiedot käyvät läpi usean tarkistuskierroksen Tilastokeskuksessa.
Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tavoitteena on tällä hetkellä yhdenmukaistaa validointimenetelmiä, jotta tietojen yleistä laatua ja tiedonkulun tehokkuutta voidaan parantaa. Tähän kuuluu muiden muassa yhteisten standardien ja työkalujen määrittely sekä täytäntöönpanon tuki (katso ESS-validoinnin verkkosivusto https://ec.europa.eu/eurostat/data/data-validation). Kansantalouden tilinpito on pilottitilasto tässä. ESA 2010 -validointityöryhmä perustettiin vuonna 2015. Sen tehtävänä oli sopia ja dokumentoida säännöt ESA 2010 -validointikäsikirjaan sekä laittaa säännöt asteittain täytäntöön etukäteisvalidointina kansantalouden tilinpidolle.
Eri lähteistä saatujen tietojen vertailu on olennainen osa kansantalouden tilinpidon kokoamista. Kansantalouden tilinpidossa käytettävät lähdetiedot käyvät läpi usean tarkistuskierroksen Tilastokeskuksessa.
Kausitasoitus
Kausitasoituksen tavoitteena on tunnistaa ja poistaa aikasarjasta kausivaihtelut ja eri kalenterikuukausien työpäiväerot, jotka voivat estää näkemästä suhdannevaihteluja ja pidemmän aikavälin kehityssuuntaa sekä estää taustalla olevien ilmiöiden selkeää ymmärtämistä. Kausitasoitus on täten merkittävä prosessi aikasarjojen tulkitsemisessa ja tärkeä informaatio päätöksentekoon (ESS guidelines on seasonal adjustment, 2015 painos, liite, kohta 1).
Tietyistä kansantalouden tiedoista, etenkin neljännesvuosittaisista pääaggregaateista, tasoittamattomien eli alkuperäisten aikasarjojen lisäksi tietoja julkaistaan erityyppisinä aikasarjoina (kausitasoitettu, työpäiväkorjattu ja trendiaikasarja).
ESA 2010 lähettämisohjelman mukaan neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava kausitasoittamattomana aikasarjana, mutta myös kausitasoitetussa muodossa (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjattu sarja) lukuun ottamatta edellisen vuoden hintaisia sarjoja. Neljännesvuosittaisten työpäiväkorjattujen tietojen toimittaminen on vapaaehtoista.
Kausitasoitusmenetelmät on kuvattu neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvauksessa http://stat.fi/til/ntp/ntp_2019-08-30_men_001.html.
Kausivaihtelut käytetyllä Tramo/Seats -menetelmällä on kuvattu myös osoitteessa https://www.stat.fi/til/tramo_seats_fi.html.
Tietyistä kansantalouden tiedoista, etenkin neljännesvuosittaisista pääaggregaateista, tasoittamattomien eli alkuperäisten aikasarjojen lisäksi tietoja julkaistaan erityyppisinä aikasarjoina (kausitasoitettu, työpäiväkorjattu ja trendiaikasarja).
ESA 2010 lähettämisohjelman mukaan neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava kausitasoittamattomana aikasarjana, mutta myös kausitasoitetussa muodossa (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjattu sarja) lukuun ottamatta edellisen vuoden hintaisia sarjoja. Neljännesvuosittaisten työpäiväkorjattujen tietojen toimittaminen on vapaaehtoista.
Kausitasoitusmenetelmät on kuvattu neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvauksessa http://stat.fi/til/ntp/ntp_2019-08-30_men_001.html.
Kausivaihtelut käytetyllä Tramo/Seats -menetelmällä on kuvattu myös osoitteessa https://www.stat.fi/til/tramo_seats_fi.html.
Menetelmädokumentointi
Kansantalouden tilinpidon laadintamenetelmä EU:ssa perustuu yleisesti EKT 2010 -tilinpitojärjestelmään.
Tämän lisäksi on tuotettu useita käsikirjoja kansantalouden tilinpidon laadinnan tueksi. EU:n kansantalouden tilinpidon menetelmäkäsikirja neljännesvuositilinpidon laadintaan sekä maailmanlaajuinen Quarterly National Accounts Manual (kansantalouden neljännesvuositilinpidon manuaali) ohjaavat tietojen laadintaa.
Neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvaus: http://tilastokeskus.fi/til/ntp/men.html
Tämän lisäksi on tuotettu useita käsikirjoja kansantalouden tilinpidon laadinnan tueksi. EU:n kansantalouden tilinpidon menetelmäkäsikirja neljännesvuositilinpidon laadintaan sekä maailmanlaajuinen Quarterly National Accounts Manual (kansantalouden neljännesvuositilinpidon manuaali) ohjaavat tietojen laadintaa.
Neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvaus: http://tilastokeskus.fi/til/ntp/men.html
Periaatteet ja linjaukset
Organisaatio
Tilastokeskus
Organisaatioyksikkö
Taloustilastot
Lainsäädäntö ja muut sopimukset
Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.
Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.
Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö
Kansantalouden tilinpito laaditaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT 2010) mukaisesti, se julkaistiin Euroopan Unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EU) No 549/2013 Liite A:na. EKT 2010 lähettämisohjelma puolestaan on asetuksen Liite B.EKT 2010 on muodoltaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ja se määrittää:
- Menetelmät (Liite A) yhteisten käytänteiden, määritelmien, luokitusten ja tilinpidon kirjaussääntöjen käyttöön tilien laadinnassa ja tauluissa yhdenmukaisesti.
- Tietojen lähettämisohjelman (Liite B) mukaiset aikataulut, milloin jäsenmaiden on viimeistään toimitettava tilit ja taulukot.
Muita Kansantalouden tilinpitoon liittyviä lakeja:
- Komission 30. marraskuuta 1998 antama päätös 98/715, sekä komission17. joulukuuta 2002 antama päätös hintojen ja volyymien mittaamisesta kansantalouden tilinpidossa.
- Laki liiallisten alijäämien menettelystä
Eurostatin nettisivulla, osassa ‘National accounts’ ja Government finance and EDP’ on lisää Kansantalouden tilinpidolle relevantteja säädöksiä.
Kansallisia tilastoihin liittyviä lakeja on saatavissa: http://tilastokeskus.fi/org/lainsaadanto/index.html
Tietosuojaperiaatteet
Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan tilastolain (280/2004), viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) annetun lain, EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojalain (1050/2018) vaatimusten mukaisesti. Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä. Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan rikkomisesta seuraa rangaistus.
Lisätietoja: Tietosuoja | Tilastokeskus (stat.fi)
Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä
Tilastokielessä 'luottamuksellisella tiedolla' tarkoitetaan tietoja, joiden avulla tilastolliset yksiköt voidaan tunnistaa joko suoraan tai epäsuorasti ja sitä kautta paljastaa yksittäisiä tietoja. Sen määrittämiseksi, onko tilastollinen yksikkö tunnistettavissa, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat keinot, joita kolmas osapuoli voi mahdollisesti käyttää tilastollisen yksikön tunnistamiseen. Vaikka kansantalouden tilinpidon tiedot ovat yleensä hyvin aggregoituja, saattaa aggregaattien alaerittelyissä ja/tai pienten talouksien alaerissä tämä olla mahdollista. Näissä tapauksissa olisi tehtävä toimenpiteitä, jotta erillisen tilastollisen yksikön tietoja ei paljasteta. Ohjeet, kuinka estää tiedon julkitulo, löytyvät englanninkielisestä Euroopan Komission käsikirjasta ”Handbook on Statistical Disclosure Control”.
Lähetetyt tiedot merkitään joko 'N = ei saa julkaista ennen määräpäivää' tai 'F = vapaa'.
Lähetetyt tiedot merkitään joko 'N = ei saa julkaista ennen määräpäivää' tai 'F = vapaa'.
Julkistamispolitiikka
Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8:00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkaisuajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa
Hyvät käytännöt edellyttävät, että kansantalouden tilinpidon tiedot ja vastaavat uutistiedotteet ilmoitetaan julkistamiskalenterissa, joka julkaistaan hyvissä ajoin ennen kyseisiä julkistuksia.Tietojen jakaminen
Kansantalouden tilinpidon tiedot ovat keskeisiä taloustietoja, joita monet kansainväliset organisaatiot julkaisevat parantaakseen tietojen konsistenssia ja hyödyntääkseen synergiahyötyjä tietojen keräämisessä ja arvioinnissa. Inter-Agency Group on Economic and Financial Statistics (jossa oli edustajat Kansainvälisestä järjestelypankista, Euroopan keskuspankista, IMF:stä, OECD:stä ja Maailman pankista) teki vuonna 2016 aloitteen kansantalouden tilinpidon tietojen jaon parantamisesta osana G20 Data Gap Iniative -hanketta.
Tiedot välitetään Eurostatin kautta muille kansainvälisille organisaatioille.
Tiedot välitetään Eurostatin kautta muille kansainvälisille organisaatioille.
Muu tiedonjakelu
Tilastojulkistusten ja muiden julkaisujen lisäksi kansantalouden tilinpidon tiedot voidaan julkaista sosiaalisen median kanavissa.
Kansantalouden tilinpidon verkko- ja muut julkaisut ovat saatavilla myös englanniksi.
Kansantalouden tilinpidon verkko- ja muut julkaisut ovat saatavilla myös englanniksi.
Saatavuus ja selkeys
Tilastotiedot julkaistaan tietokantataulukoina StatFin-tietokannassa. Tietokanta on tietojen ensisijainen julkaisupaikka, ja uudet tiedot päivitetään ensimmäisenä tietokantaan. Tilastotietojen julkistuksessa voidaan päivittää olemassa olevia tietokantataulukoita uusilla tiedoilla tai julkaista kokonaan uusia tietokantataulukoita.
StatFin-tietokannassa julkaistavien tilastotietojen rinnalla verkkopalvelussa julkaistaan yleensä tiedote keskeisimmistä tiedoista. Jos julkistus sisältää useamman viiteajankohdan tietoja (esim. kuukausi- ja vuositietoja), julkistetaan verkkopalvelussa näiden tiedot yhteen kokoava katsaus. Sekä tiedotteeseen että katsaukseen listataan julkaisuhetkellä päivittyneet tietokantataulukot. Tilastotietoja voidaan julkaista joissain tapauksissa myös pelkkinä tietokantajulkistuksina StatFin-tietokannassa. Näiden niin kutsuttujen tietokantajulkistusten yhteydessä ei julkaista tiedotetta tai katsausta.
Tiedotteet ja tietokantataulukot julkaistaan kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiedotteiden kieliversiot voivat olla suomenkielistä suppeampia.
Julkistuksiin ja tietokantataulukoihin liittyvistä aikataulumuutoksista ja korjauksista viestitään muutostiedotteilla verkkopalvelussa.
Kansantalouden tilinpidon tärkeimmät tulokset julkaistaan Tilastokeskuksen verkkosivuilla tilastojulkistuksena. Tilastokeskus voi järjestää tiedotustilaisuuden (voi olla webinaari yms.) kunkin vuoden helmikuun lopussa, kun ensimmäinen julkistus kansantalouden tilinpidon ennakollisista vuositiedoista julkaistaan. Tiedotustilaisuus on mahdollinen myös maaliskuun puolivälissä, kun edellisen vuoden sektoritilit sekä julkisen talouden alijäämä- ja velkaluvut julkaistaan.Satunnaisesti voidaan järjestää muita tiedotustilaisuuksia.
Tietojen revisioitumislinjaukset
Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.
Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.
Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.
Uusia lähdeaineistoja tulee saataville koko ajan. Tämän tyyppistä jatkuvaa päivittymistä kutsutaan rutiinirevisioiksi ja niiden vuoksi sekä maiden että koko Euroopan kansantalouden tilinpidon tiedot päivittyvät. Harvemmin tehtäviä aikasarjakorjauksia aiheutuu merkittävistä muutoksista lähdeaineistoissa, luokituksissa tai menetelmissä. Esimerkiksi muutos ESA95-manuaalin mukaisista menetelmistä ESA 2010 -manuaalin menetelmiin aiheutti aikasarjakorjauksen niin jäsenmaiden tasolla kuin euroalueen ja EU:n tasolla.Kaksi työryhmää edisti ehdotuksia harmonisoidummista rutiinirevisioista ja aikasarjakorjauksista. DMES-ryhmän (Directors of macroeconomic statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä edisti aikasarjakorjausten revisiopolitiikkaa, CMFB-ryhmän (Commitee on monetary, finance and balance of payments statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä harmonisoitua rutiinirevisiopolitiikkaa.
Viimeisin aikasarjatarkastus tehtiin Suomessa vuonna 2019.
Tilastokeskuksella on revisiopolitiikka kansantalouden tilinpidolle:
http://stat.fi/static/media/uploads/tup/kantilinpito/kansantalouden_tilinpidon_julkaisukaytanteet.pdf
Käyttäjien tarpeet
Kansantalouden tilinpidon luvut tuottavat keskeistä informaatiota talouspolitiikan seurantaan ja päätöksentekoon, ennustamiseen, hallinnollisisiin tarkoituksiin, talouskehityksen tiedottamiseksi suurelle yleisölle (suoraan tai epäsuorasti uutistoimistojen kautta) sekä taloudellisen tutkimukseen lähteeksi.
Kansallisella tasolla valtiovarainministeriöt ja aluekehitysministeriöt, tiede- ja akateemiset yhteisöt sekä taloustutkijat ovat yleensä merkittävimpiä kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tiedon käyttäjiä.
Kansainvälisiä instituutioita voidaan pitää tilastovirastojen ”asiakkaina”.
Kansallisella tasolla valtiovarainministeriöt ja aluekehitysministeriöt, tiede- ja akateemiset yhteisöt sekä taloustutkijat ovat yleensä merkittävimpiä kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tiedon käyttäjiä.
Kansainvälisiä instituutioita voidaan pitää tilastovirastojen ”asiakkaina”.
Käyttäjätyytyväisyys
Tiedotusvälineiden reagointia Tilastokeskuksen julkistuksiin ja uutisointiin seurataan säännöllisesti ja ne raportoidaan.
Kansantalouden tilinpidossa on pysyvä yhteistyöryhmä (SKT-ryhmä), joka koostuu Suomen tärkeimpien talousennustelaitosten, Tullihallituksen tilastoyksikön ja Helsingin yliopiston asiantuntijoista sekä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen asiantuntijoista. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, ja keskusteluaiheina ovat tietojen tai menetelmien viimeaikaiset tai tulevat muutokset tai muut ajankohtaiset kysymykset.
Kansantalouden tilinpidon käyttäjille voidaan tehdä satunnaisesti kyselyitä, kun halutaan kartoittaa käyttäjien tarpeita.
Kansantalouden tilinpidossa on pysyvä yhteistyöryhmä (SKT-ryhmä), joka koostuu Suomen tärkeimpien talousennustelaitosten, Tullihallituksen tilastoyksikön ja Helsingin yliopiston asiantuntijoista sekä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen asiantuntijoista. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, ja keskusteluaiheina ovat tietojen tai menetelmien viimeaikaiset tai tulevat muutokset tai muut ajankohtaiset kysymykset.
Kansantalouden tilinpidon käyttäjille voidaan tehdä satunnaisesti kyselyitä, kun halutaan kartoittaa käyttäjien tarpeita.
Laatudokumentointi
Kansantalouden tilinpidon tärkeys edellyttää, että laadunhallintaan ja laadunarviointiin sovellettavista menettelyistä on oltava saatavilla dokumentaatio. Esimerkkejä tällaisista asiakirjoista ovat kansantalouden tilinpidon laaturaportit ja -arviot sekä tietojen tarkentumisesta kertova analyysi.
Suomessa laaturaportit ovat pakollisia kaikille tilastoille. Ne perustuvat kansalliseen käytäntöön ja ovat saatavilla kunkin tilaston verkkosivulta.
Suomessa laaturaportit ovat pakollisia kaikille tilastoille. Ne perustuvat kansalliseen käytäntöön ja ovat saatavilla kunkin tilaston verkkosivulta.
Laadunvarmistus
Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Tilastoalan oma laadunhallinnan kehikko on Euroopan tilastojen käytännesäännöstö (CoP). Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.
Lisätietoja: Laadunhallinta | Tilastokeskus (stat.fi)
Kansantalouden tilinpidon tietojen laatu taataan noudattamalla EKT 2010 -menetelmiä ja asetusta sekä soveltamalla ESS-käsikirjan ohjeita laaturaporttien laadinnasta.
Kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tietoihin tehdään useita laaduntarkastuksia laadintaprosessin aikana, esim. etukäteen tehdyt (lähdetilastot), käynnissä olevat (tulokset), jälkikäteen tehdyt (käytetyt menetelmät) ja ulkoiset tarkastukset (Eurostat, Euroopan tai kansallinen tilintarkastustuomioistuin, IMF).
Tilastokeskuksen laatukriteerit ja käytännöt on kuvattu osoitteessa http://tilastokeskus.fi/meta/svt/svt-laatukriteerit.html
Käyttäjien käyttöoikeudet
Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee ko. tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.
Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet
Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta. Tilastotietojen käyttöehdot.
Etsitkö aiemmin julkaistua dokumentaatiota?
Ennen 5.4.2022 julkaistu dokumentaatio löytyy tilaston arkistosivuilta.
Siirry arkistosivuille