Kansantalouden tilinpidossa tietyn maan kohdejoukko koostuu kaikista kotimaisista tilastoyksiköistä (institutionaalisista yksiköistä tai paikallisista toimialayksiköistä, katso kohta Tilastoyksikkö). Yksikkö on kotimainen, kun sen pääasiallisen taloudellisen mielenkiinnon keskus on tuossa maassa, toisin sanoen, kun se harjoittaa taloudellista toimintaa maassa pidemmän aikaa (vähintään vuoden).

Kansantalouden tilinpito on kattava. Tämä tarkoittaa, että kaikki kotimaiset taloudelliset yksiköt ovat mukana.

ESA 2010 ohjeiden mukaisesti Kansantalouden tilinpidossa on kaksi tilastoyksikkötyyppiä ja vastaavasti kaksi näkökulmaa talouden tarkasteluun: (a) institutionaalinen yksikkö, (b) paikallinen toimialayksikkö (local KAU). Ensin mainittua käytetään tarkasteltaessa tuloja, menoja ja rahoitusvirtoja sekä varallisuustaseita. Jälkimmäistä käytetään kuvattaessa tuotantoprosessia, sekä panos-tuotosanalyysissä js alueellisessa analyysissä.

Institutionaalinen yksikkö on talousyksikkö, jolla on itsenäinen päätöksentekovalta päätoiminnassaan. Kotimainen yksikkö on institutionaalinen yksikkö, jonka pääasiallinen taloudellisen mielenkiinnon keskus on ao. talousalueella ja sillä on päätäntävalta toimistaan ja sillä on, tai voisi olla, täydellinen kirjanpito.

Paikallinen toimialayksikö käsittää kaikki ne institutionaalisen yksikön tuotannolliset osat, jotka sijaitsevat samalla paikalla tai hyvin lähellä toisiaan, ja jotka toimivat samalla NACE Rec.2 toimialatasolla (nelinumerotaso).

Institutionaalinen yksikkö koostuu yhdestä tai useammasta paikallisesta toimialayksiköstä; paikallinen toimialayksikkö kuuluu yhteen, ja vain yhteen, institutionaaliseen yksikköön.

Tuottavuustutkimukset-tilastossa suurin osa muuttujista on mitattu logaritmisina muutosasteina, joilla ei ole mielekästä euro- tai määrä tulkintaa. Ainoat euromääräiset julkaistavat muuttujat ovat tuottava pääomakanta sekä pääoma- ja työvoimakorvaukset.

ESA 2010 järjestelmässä kaikki virrat ja varannot mitataan raha-arvoisina, joko euroina tai kansallisina valuuttoina. Poikkeuksen muodostavat vain jotkin väestöön ja työvoimaan liittyvät muuttujat, jotka ilmaistaan henkilöinä, tunteina tai työpaikkoina. Virrat ja varannot tulee arvostaa vaihtoarvoisina, ts. arvosta, jolla ne vaihdetaan, tai voitaisiin vaihtaa, käteiseen. Täten markkinahinta on ESA:n arvottamisen lähtökohtainen hintakäsite.

Käyvien (markkina) hintojen lisäksi jotkut kansantalouden tilinpidon muuttujat ilmaistaan myös edellisen vuoden hintaisina ja ketjutettuina volyymitietoinam ks. kappale 3.9. Lisäksi on myös mahdollista tuottaa tiedoista kasvuprosentit ja indeksit sekä monia muita tunnuslukuja (esim. prosenttiosuuksia, henkeä kohden laskettuja tietoja, ostovoimakorjattuja tietoja).

Tuottavuustutkimuksissa viiteajankohta on kalenterivuosi. Kansantalouden tilinpidossa yleensä viiteajankohtana on kalenterivuosi vuositilinpidossa ja vuosineljännes neljännesvuositilinpidossa.

Kahden tyyppisiä tietoja kirjataan: virtoja ja varantoja. Virroilla viitataan toimintaan tai vaikutuksiin, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson sisällä. Varannot puolestaan kohdistuvat tietyn ajanhetken tilanteeseen (tavallisesti vuoden tai neljänneksen alku tai loppu).

Tilastojen revisiotaulukot julkaistaan tilastojulkistuksissa kohdassa “Tietojen tarkentuminen”.

On hyvän käytännön mukaista, että kansantalouden tilinpidolle on määritelty julkaisupäivät etukäteen ja että nämä julkaisupäivät myös toteutuvat.

Kansantalouden tilinpidon tietojen Eurostat-raportoinnin tulisi tapahtua täsmällisesti ESA2010 lähettämisohjelman määrääminä ajankohtina tai niitä ennen.

Tilastokeskus toimittaa tietoja Eurostatille usein ennen lähettämisohjelman määräämiä viimeisiä ajankohtia.

Useimmissa maissa kansantalouden tilinpito kattaa kansantalouden tilinpidon pääaggregaatit, julkisyhteisöjen tilit, sektoritilit, aluetilit sekä tarjonta- ja käyttötaulukot. Näissä tietosisältö sekä alaerittelyt (alueiden, sektorien, toimialojen, tuotteiden jne.) voivat kuitenkin poiketa maittain kansallisten tarpeiden ja käytettävissä olevien lähteiden mukaan.

EKT 2010 -lähettämisohjelma, joka koostuu 22 kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden taulukosta (katso kohta Julkaisut), määrittelee kansantalouden tilinpidon minimitiedot. Kaikkien EU-maiden on tuotettava nämä tiedot.

Tilastokeskus julkaisee yleensä yksityiskohtaisempia tietoja kuin lähettämisohjelma vaatii.

Revisiot tulisi nähdä jatkuvana prosessina kansantalouden tilinpidon tietojen laadun kehittämiseksi, kun parempia lähdeaineistoja ja laadintamenetelmiä otetaan käyttöön. Revisioista kertovan metadatan saatavuus on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää kansantalouden tilinpidon tietojen sisältöä ja eri ajanhetkinä päivittyneiden tietojen eroja. Tämän vuoksi tarvitaan tietoa eri ajanhetkinä julkaistujen tilinpidon tietojen päivitysten syistä ja luonteesta (esimerkiksi uusien lähdeaineistojen saatavuudesta tai uusista menetelmistä) sekä määrällistä ja laadullista arviota muutosten kokoluokasta ja suunnasta.

Tietoa julkaistujen tilastotietojen revisioista löytyy Tilastokeskuksen internet-sivuilta tilastojulkistuksista kohdasta “Tietojen tarkentuminen”.

Koska Tuottavuustutkimus käyttää Kansantalouden tilinpidon tietoja lähteenään, sen tulokset muuttuvat Kansantalouden tilinpidon revisoitumisen ja aikasarjakorjausten yhteydessä.

Kansantalouden tilinpidon tilijärjestelmässä eri osa-alueet ovat keskenään yhtenevät: vuosi- ja neljännesvuositilinpito, julkisen sektorin tiedot, reaalisektoritilit, rahoitustilit, aluetilinpito, tarjonta- ja käyttötaulukot. Käytännössä tietojen täydellinen yhtenevyys kaikkina ajanhetkinä voi kuitenkin olla mahdottomuus ja tilapäisiä eroja ilmenee. Erot johtuvat useimmiten eri osa-alueiden erilaisista julkistusviiveistä.

Tuottavuustutkimukset-tilasto käyttää kansantalouden tilinpidon lukuja suoraan lähteenään, joten luvut ovat yhteneväisiä.

Perustilastoja, kuten yritysten rakenne- ja suhdannetilastoja sekä työvoimatutkimusta, käytetään laajasti kansantalouden tilinpidon lähdetietoina. Kuitenkaan perustilastojen ja kansantalouden tilinpidon tiedot eivät usein ole yhtenevät. Merkittävimpänä syynä ovat erilaiset käsitteet tai määritelmät sekä erot tietojen kattavuudessa. Myös maksutase on kansantalouden tilinpidon tärkeä lähde. Maksutaseen BPM6 - manuaalin mukaiset määritelmät ja kattavuus ovat täysin yhtenevät kansantalouden tilinpidon ESA2010-määritelmien kanssa. Näin ollen maksutaseen muuttujat ovat täysin yhtenevät vastaavien kansantalouden tilinpidon muuttujien kanssa.

Kansantalouden tilinpidon eri osa-alueiden väliset erot koskevat vain viimeisiä havaintoja ja johtuvat laadinta- ja toimitusaikataulujen erilaisista viiveistä. Tämä yhtenevyys koskee myös maksutasetta. Maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon tuotantojärjestelmät on integroitu ja tiedot ovat yhtenevät vuodesta 2019 alkaen ja rahoitustilinpidon osalta vuodesta 2020 alkaen.

Tuottavuustutkimuksella on periaatteessa samat lähdeaineistot kuin kansantalouden tilinpidolla, ja lisäksi käytetään työssäkäyntitilaston aineistoa.

Kansantalouden ja aluetilinpidon tilastojen laadinta perustuu tilastoihin, joita kerätään pääasiassa muihin tarkoituksiin (perustilastot).

Laadinta perustuu moniin tietolähteisiin sisältäen muiden muassa hallinnolliset aineistot, auto- ja yritysrekisterit, tilinpäätökset, verotiedot, budjettiraporit, väestölaskentatilastot, yrityksiä ja kotitalouksia koskevat tilastotiedot, valvontaviranomaisten ja toimialajärjestöjen lausunnot, vuosi- ja neljännesraportit, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilastot, maksutasetilastot.

Kansantalouden tilinpidossa ei ole yhtä ainoaa kyselylähdettä. Lähteet vaihtelevat maittain ja sisältävät laajasti tilastotietoja taloudellisista, sosiaalisista, rahoitukseen liittyvistä ja ympäristöilmiöistä, jotka eivät välttämättä liity tiiviisti kansantalouden tilinpitoon.

Kussakin maassa käytetyt lähteet ja keruumenetelmät vaihtelevat riippuen käsiteltävästä tietojoukosta.

Kaiken kaikkiaan on vaikea listata kaikkia tietolähteitä. Eurostatille toimitetut menetelmäkuvaukset sisältävät yleensä tietoja tärkeimmistä lähteistä. Lisätietoja tietolähteistä löytyy kansallisilta verkkosivuilta (http://stat.fi).

Tiedonkeruu on hyvin maakohtaista ja vaihtelee myös tietolähteen luonteen mukaan, esim. hallinnolliset aineistot, vero- ja autorekisterit, tutkimukset, kirjanpito. Ohjeet löytyvät ESS:n käsikirjasta “Handbook of Recommended Practices for Questionnaire Development and Testing Methods in the ESS”.

Kansantalouden tilinpitoa laativat yksiköt eivät yleensä kerää tietoja itse, vaan vastaanottavat niitä muilta yksiköiltä tai laitoksilta. Maat voivat tuottaa tarkemman kuvauksen kanavista, joilla ulkoista tietoa kerätään.

ESS ohjeissa suositellaan, että tiedonkeruuseen käytetyt menetelmät tulisi kuvata. Voi olla myös tarkoituksenmukaista täydentää tätä aihetta seuraavilla kohdilla: (i) kansallinen tilastovirasto tavallisesti tekee yhteistyösopimuksen teknisine yksityiskohtineen muiden instituutioiden kanssa siitä, milloin, miten jne., kuinka tiedot toimitetaan; ii) kansantalouden tilinpito osallistuu myös muiden yksiköiden kyselylomakkeiden kehittämiseen.kansantalouden tilinpito osallistuu myös muiden yksiköiden kyselylomakkeiden kehittämiseen.

Tietolähteet kuvataan tilastojen menetelmäkuvauksissa.

Tuottavuustutkimus laaditaan vuosittain. Kansantalouden tilinpitoa laaditaan yleensä neljänneksittäin tai vuosittain käyttäen lähteenä perustilastoja. Perustilastojen keruufrekvenssi vaihtelee lähdetietojen mukaan. Esimerkiksi yritystilastot valmistuvat yleensä kuukausittain (ja neljännesvuosittain). Kotitalouksia koskevat tutkimukset ovat saatavilla neljännesvuosittain tai vuosittain (joskus jopa harvemmin). Hallinnollisten aineistojen saatavuus vaihtelee maittain. Väestölaskentoja kerätään osissa EU-maissa pääosin kymmenen vuoden välein, osissa maissa väestötiedot ovat rekisteripohjaisia.
 

Kansantalouden tilinpidon laadintafrekvenssi ja -ajankohta eivät välttämättä kulje rinnakkain (kaikkien) perustilastojen keruuaikataulujen kanssa.

Kansantalouden tilinpito tyypillisesti vastaanottaa/kerää neljännes- ja vuositietoja laadinta-aikataulujensa mukaan. Maiden tilastovirastot voivat tuottaa myös kuvauksen ulkoisten tietolähteiden vastaanottamisajoista.

Tietolähteet, menetelmät ja laadintatekniikat ovat maakohtaisia, mutta niitä olisi käytettävä siten, että ESA 2010 määritelmät ja käsitteet täyttyvät. Kansantalouden tilinpidon laadintaan löytyy sekä yleisellä että tarkemmalla tasolla ohjeistusta. Katso lisätietoja kohdasta Menetelmädokumentointi.

Keskeiset lähestymistavat ja tekniikat kansantalouden tilinpidon laatimiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:

Kansantalouden tilinpidon päämenetelmä BKT:n laskemiseen Suomessa on tuotanto eli arvonlisäyslähestymistapa. Yhdenmukaisuus saavutetaan täsmäytys- / tasapainotusprosessilla. Tietyt erät, kuten vaihto-omaisuuden ja arvoesineiden tai bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon muutokset johdetaan jäännöksinä eli residuaaleina. Samaa lähestymistapaa käytetään neljännesvuositilinpidon laatimiseen. Sektoritilit kootaan sekä pääaggregaattien yhteydessä että sen jälkeen.

Kansantalouden tilinpidon tilastot ovat yhdenmukaisia tietyllä ajanhetkellä.

Tietojen validoinnin tarkoituksena on varmistaa, että valittava tietosisältö on käynyt läpi hyväksynnän. Se on keskeinen tehtävä kaikilla tilastotieteen aloilla ja erityisen tärkeä kansantalouden tilinpidossa, jonka tietoja käytetään taloudellisen analyysin ja poliittisen päätöksenteon tueksi.

Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tavoitteena on tällä hetkellä yhdenmukaistaa validointimenetelmiä, jotta tietojen yleistä laatua ja tiedonkulun tehokkuutta voidaan parantaa. Tähän kuuluu muiden muassa yhteisten standardien ja työkalujen määrittely sekä täytäntöönpanon tuki (katso ESS-validoinnin verkkosivusto https://ec.europa.eu/eurostat/data/data-validation). Kansantalouden tilinpito on pilottitilasto tässä. ESA 2010 validointityöryhmä perustettiin vuonna 2015. Sen tehtävänä oli sopia ja dokumentoida säännöt ESA 2010 validointikäsikirjaan sekä laittaa säännöt asteittain täytäntöön etukäteis-validointina kansantalouden tilinpidolle.

Eri lähteistä saatujen tietojen vertailu on olennainen osa kansantalouden tilinpidon kokoamista. Kansantalouden tilinpidossa käytettävät lähdetiedot käyvät läpi usean tarkistuskierroksen Tilastokeskuksella.

Kausitasoituksen tavoitteena on tunnistaa ja poistaa aikasarjasta kausivaihtelut ja eri kalenterikuukausien työpäiväerot, jotka voivat estää näkemästä suhdannevaihteluja ja pidemmän aikavälin kehityssuuntaa sekä estää taustalla olevien ilmiöiden selkeää ymmärtämistä. Kausitasoitus on täten merkittävä prosessi aikasarjojen tulkitsemisessa ja tärkeä informaatio päätöksentekoon (ESS guidelines on seasonal adjustment, 2015 painos, liite, kohta 1).

Tietyistä kansantalouden tiedoista, etenkin neljännesvuosittaisista pääaggregaateista, tasoittamattomien eli alkuperäisten aikasarjojen lisäksi tietoja julkaistaan erityyppisinä aikasarjoina (esimerkiksi kausitasoitettu, työpäiväkorjattu ja trendi-suhdanneaikasarja).

ESA 2010 lähettämisohjelman mukaan neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava kausitasoittamattomana aikasarjana, mutta myös kausitasoitetussa muodossa (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjattu sarja) lukuun ottamatta edellisen vuoden hintaisia sarjoja.

Neljännesvuosittaisten työpäiväkorjattujen tietojen toimittaminen on vapaaehtoista.

Sektoritileillä kausitasoitetut sarjat (mukaan lukien tarvittaessa työpäiväkorjatut) on määritelty tietyille sarjoille.

Kansantalouden tilipidon keskeiset lähestymistavat ja tekniikat Suomessa voidaan tiivistää seuraavasti:

Kausitasoitusmenetelmät on kuvattu neljännesvuositilinpidon menetelmäkuvauksessa (https://www.stat.fi/til/ntp/2014/ntp_2014_2014-10-13_men_001.pdf).

Kausivaihtelut käytetyllä Tramo/Seats -menetelmällä on kuvattu myös osoitteessa https://www.stat.fi/til/tramo_seats_fi.html.

Yllä olevat käsikirjat koskevat erityisesti EU:n kansantalouden tilinpidon tilastoja. Maailmanlaajuisia vastaavia on kuitenkin myös saatavana: SNA 2008, Quarterly National Accounts Manual (kansantalouden neljännesvuositilinpidon manuaali), Handbook on Input-Output Table Compilation and Analysis (panos-tuotostaulukon laatimisen ja analyysin käsikirja), Government Finance Statistics Manual (julkisen talouden tilastojen manuaali).

Linkit julkaistuihin menetelmäselosteisiin aihealueittain/tilastoittain:

- Neljännesvuositilinpito: http://stat.fi/til/ntp/men.html

- Vuositilinpito: Suomen bruttokansantulon menetelmäkuvaus: http://stat.fi/til/vtp/vtp_2015_2016-06-02_men_001_fi.html; Kansantalouden tilinpidon historiallisten aikasarjojen kuvaus: http://www.stat.fi/til/vtp/men.html

- Sektoritilit neljännesvuosittain:

http://ec.europa.eu/eurostat/documents/499359/8055980/FI+QSA_inventory_ESA2010.pdf/a5eb8736-0b68-4cbd-b004-6e0659d2a1ac

- Sektoritilit vuosittain: http://ec.europa.eu/eurostat/documents/499359/7752836/FI_ASA_inventory_ESA+2010_Oct2015.pdf/af33a5f3-cb78-46a7-a750-7003bc5a9e0b

- Suomen alueellisen arvonlisäyksen menetelmäkuvaus

http://stat.fi/til/altp/2005/altp_2005_2008-04-22_men_001.html

- EDP: EDP inventori (Kuvaus Suomen julkisyhteisöjen alijäämä- ja velkalaskelmissa käytetyistä menetelmistä)

http://stat.fi/til/jali/men.html

- Julkiset tulo, menot ja pääaggregaatit: Eurostatin julkaisu: http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3859598/5917333/KS-RA-11-013-EN.PDF/2eb9714a-ee4b-49fe-baab-e9af5ca457b1

- COFOG (Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus): Eurostat julkaisu: http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3859598/5917333/KS-RA-11-013-EN.PDF/2eb9714a-ee4b-49fe-baab-e9af5ca457b1

- Rahoitustilinpito: MIP laaturaportointi (Suomen kuvaus MIP-indikaattorien pohjana olevien tilastojen laadusta, lähdeaineistoista ja menetelmistä): http://stat.fi/til/rtp/rtp_2018-01-11_men_001.html

- Maksutase: Suomen kuvaus MIP-indikaattorien pohjana olevien tilastojen laadusta, lähdeaineistoista ja menetelmistä: http://stat.fi/til/mata/men.html

- Komission 30. marraskuuta 1998 antama päätös 98/715, sekä komission17. joulukuuta 2002 antama päätös hintojen ja volyymien mittaamisesta kansantalouden tilinpidossa.
- Laki liiallisten alijäämien menettelystä

Useita erillisiä lakeja, koskien usein luokituksia kuten: NACE Rev.2, CPA 2014, COGOG, COICOP, NUTS 2013.

Eurostatin nettisivulla, osassa ‘National accounts’ ja Government finance and EDP’ on lisää Kansantalouden tilinpidolle relevantteja säädöksiä.

Lisätietoja: Tietosuoja | Tilastokeskus (stat.fi)

Tilastokielessä 'luottamuksellisella tiedolla' tarkoitetaan tietoja, joiden avulla tilastolliset yksiköt voidaan tunnistaa joko suoraan tai epäsuorasti ja sitä kautta paljastaa yksittäisiä tietoja. Sen määrittämiseksi, onko tilastollinen yksikkö tunnistettavissa, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat keinot, joita kolmas osapuoli voi mahdollisesti käyttää tilastollisen yksikön tunnistamiseen. Vaikka kansantalouden tilinpidon tiedot ovat yleensä hyvin aggregoituja, saattaa aggregaattien alaerittelyissä ja/tai pienten talouksien alaerissä tämä olla mahdollista. Näissä tapauksissa olisi tehtävä toimenpiteitä, jotta erillisen tilastollisen yksikön tietoja ei paljasteta. Ohjeet, kuinka estää tiedon julkitulo, löytyvät englanninkielisestä Euroopan Komission käsikirjasta ”Handbook on Statistical Disclosure Control”.

Lähetetyt tiedot merkitään joko 'N = ei saa julkaista ennen määräpäivää' tai 'F = vapaa'.

Kansantalouden tilinpidon tiedot ovat keskeisiä taloustietoja, joita monet kansainväliset organisaatiot julkaisevat parantaakseen tietojen konsistenssia ja hyödyntääkseen synergiahyötyjä tietojen keräämisessä ja arvioinnissa. Inter-Agency Group on Economic and Financial Statistics (jossa oli edustajat Kansainvälisestä järjestelypankista, Euroopan keskuspankista, IMF:stä, OECD:stä ja Maailman pankista) teki vuonna 2016 aloitteen kansantalouden tilinpidon tietojen jaon parantamisesta osana G20 Data Gap Iniative -hanketta.

Tiedot välitetään Eurostatin kautta muille kansainvälisille organisaatioille.

Rahoitustilinpito neljännesvuosittain, maksutasetiedot sekä julkisyhteisöjen tilit toimitetaan suoraan myös EKP:lle.

Tilastojulkistusten ja muiden julkaisujen (ks. Kohdat Lehdistötiedote ja Julkaisut) lisäksi kansantalouden tilinpidon tiedot voidaan julkaista sosiaalisen median kanavilla.

Kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen verkko- ja muut julkaisut ovat saatavilla myös englanniksi.

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.

Kansantalouden tilinpidon tiedot ovat jatkuvan päivittämisen kohteena, koska uusia lähdeaineistoja tulee saataville koko ajan. Tämän tyyppistä jatkuvaa päivittymistä kutsutaan rutiinirevisioiksi ja niiden vuoksi sekä maiden että koko Euroopan kansantalouden tilinpidon tiedot päivittyvät. Harvemmin tehtäviä aikasarjakorjauksia aiheutuu merkittävistä muutoksista lähdeaineistoissa, luokituksissa tai menetelmissä. Esimerkiksi muutos ESA95-manuaalin mukaisista menetelmistä ESA 2010 -manuaalin menetelmiin aiheutti aikasarjakorjauksen niin jäsenmaiden tasolla kuin euroalueen ja EU:n tasolla.

Kaksi työryhmää edisti ehdotuksia harmonisoidummista rutiinirevisioista ja aikasarjakorjauksista. DMES-ryhmän (Directors of macroeconomic statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä edisti aikasarjakorjausten revisiopolitiikkaa, CMFB-ryhmän (Commitee on monetary, finance and balance of payments statistics) ohjauksessa työskennellyt työryhmä harmonisoitua rutiinirevisiopolitiikkaa.

Viimeisin aikasarjatarkastus tehtiin Suomessa vuonna 2019.

Tilastokeskuksella on revisiopolitiikka kansantalouden tilinpidolle:

http://stat.fi/static/media/uploads/tup/kantilinpito/kansantalouden_tilinpidon_julkaisukaytanteet.pdf

Kansantalouden tilinpidon luvut tuottavat keskeistä informaatiota talouspolitiikan seurantaan ja päätöksentekoon, ennustamiseen, hallinnollisisiin tarkoituksiin, talouskehityksen tiedottamiseksi suurelle yleisölle (suoraan tai epäsuorasti uutistoimistojen kautta) sekä taloudellisen tutkimukseen lähteeksi.

Kansallisella tasolla valtiovarainministeriöt ja aluekehitysministeriöt, tiede- ja akateemiset yhteisöt sekä taloustutkijat ovat yleensä merkittävimpiä kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tiedon käyttäjiä.

Kansainvälisiä instituutioita voidaan pitää tilastovirastojen ”asiakkaina”.

Tiedotusvälineiden reagointia Tilastokeskuksen julkistuksiin ja uutisointiin seurataan säännöllisesti ja ne raportoidaan.

Kansantalouden tilinpidossa on pysyvä yhteistyöryhmä (SKT-ryhmä), joka koostuu Suomen tärkeimpien talousennustelaitosten, Tullihallituksen tilastoyksikön ja Helsingin yliopiston asiantuntijoista sekä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen asiantuntijoista. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa, ja keskusteluaiheina ovat tietojen tai menetelmien viimeaikaiset tai tulevat muutokset tai muut ajankohtaiset kysymykset.

Kansantalouden tilinpidon käyttäjille voidaan tehdä satunnaisesti kyselyitä, kun halutaan kartoittaa käyttäjien tarpeita.

Kansantalouden tilinpidon tärkeys edellyttää, että laadunhallintaan ja laadunarviointiin sovellettavista menettelyistä on oltava saatavilla dokumentaatio. Esimerkkejä tällaisista asiakirjoista ovat kansantalouden tilinpidon laaturaportit ja -arviot sekä tietojen tarkentumisesta kertova analyysi.

Suomessa laaturaportit ovat pakollisia kaikille tilastoille. Ne perustuvat kansalliseen käytäntöön ja ovat saatavilla kunkin tilaston verkkosivulta.

Kansantalouden tilinpidon tietojen laatu taataan noudattamalla EKT 2010 -menetelmiä ja asetusta sekä soveltamalla ESS-käsikirjan ohjeita laaturaporttien laadinnasta.

Kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tietoihin tehdään useita ​​laaduntarkastuksia laadintaprosessin aikana, esim. etukäteen tehdyt (lähdetilastot), käynnissä olevat (tulokset), jälkikäteen tehdyt (käytetyt menetelmät) ja ulkoiset tarkastukset (Eurostat, Euroopan tai kansallinen tilintarkastustuomioistuin, IMF).