Tilaston yleiskuvaus (SIMS 3.1)

Elinolotilasto kuvaa kotitalousväestön elinolosuhteita eri näkökulmista, kuten köyhyys- tai syrjäytymisriskiä, koettua hyvinvointia ja toimeentuloa, terveyttä ja asumista väestöryhmittäin Suomessa. Tietoja kerätään vuosittain tulo- ja elinolotutkimuksella, jonka pohjalta tuotetaan myös tulonjakotilaston otospohjaiset tiedot sekä Suomen tiedot Eurostatin EU-SILC-tutkimukseen. Osa tilastossa julkaistavista tiedoista kerätään vain määrävuosina, mutta osa tiedoista vuosittain.

Käsitteet ja määritelmät (SIMS 3.4)

Ahtaasti asuminen

Kotitalous asuu ahtaasti, jos sen käytössä olevien asuinhuoneiden määrä jää alle sen määrän, jonka se tarvitsisi rakenteensa perusteella. Asuinhuoneiden laskennalliseen tarpeeseen vaikuttavat jäsenten lukumäärä, lisäksi 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden parisuhteessa oleminen ja 12-17-vuotiailla henkilöillä sukupuoli. Kotitalous tarvitsee yhden erillisen huoneen lisäksi vähintään yhden huoneen kahta henkilöä kohti. Poikkeuksena ovat 18 vuotta täyttäneet, ilman paria olevat henkilöt ja 12-17-vuotiaat, eri sukupuolta olevat henkilöt, joille se tarvitsee huoneen henkilöä kohti.

Köyhyys- tai syrjäytymisriski

Köyhyys- tai syrjäytymisriski kuvaa sitä väestöä, joka on joko pienituloisen kotitalouden jäsen, kokee vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta tai asuu vajaatyöllisessä kotitaloudessa. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa EU 2030 -strategian tavoitteiden seurantaa. Tilastokeskuksen julkaiseman köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin osaindikaattorina oleva pienituloisuus perustuu kansainvälisesti vertailukelpoiseen tulokäsitteeseen (käytettävissä olevat rahatulot pl. myyntivoitot). Käsite vastaa Eurostatin EU-SILC-tilastossa käyttämää tulokäsitettä, mutta eroaa siitä hieman palkkojen luontaisetuuksien osalta. Ne luetaan tuloihin kansallisessa tilastoinnissa, mutta ei EU-SILCissä autoetua lukuun ottamatta. Poikkeama aiheuttaa pienen eron pienituloisuusasteeseen ja sen myötä köyhyys- tai syrjäytymisriskiin verrattuna Eurostatin julkaisemiin lukuihin. Köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin viiteajankohta on Tilastokeskuksen julkaisuissa tulojen viitevuosi. Indikaattorin kolmesta osatekijästä pienituloisuus ja vajaatyöllisyys pohjautuvat tulojen viitevuoden tietoihin, vakava aineellinen ja sosiaalinen puute tutkimusvuoden tietoihin, joka on tulojen viitevuotta seuraava vuosi. Eurostatin sivuilla indikaattori julkaistaan tutkimusvuoden mukaan. Eurostat uudisti köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin osatekijöistä vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen ja vajaatyöllisyyden määritelmiä vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja riskissä olevista uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta.

Toimintarajoitteinen henkilö

Toimintarajoitteiseksi katsotaan henkilö, jolla on paljon vaikeuksia tai joka ei pysty lainkaan toimintaan vähintään yhdessä perustoiminnossa: näkeminen (vaikka käyttäisi silmälaseja), kuuleminen (vaikka käyttäisi kuulolaitetta), käveleminen tai portaiden kulkeminen, muistaminen tai keskittyminen, itsestä huolehtiminen, kuten peseytyminen tai pukeutuminen, ja omalla kielellä kommunikoiminen niin, että ymmärtää muita ja tulee ymmärretyksi. Kysymyssarja on lyhytversio YK:n Tilastokomission alaisen Washington Group on Disability Statistics -ryhmän toimintarajoitteisuutta koskevasta mittaristosta, ja toimintarajoitteisuuden määritelmä noudattaa ryhmän antamaa suositusta.

Vajaatyöllisyys

Vajaatyöllisiä ovat henkilöt, jotka kuuluvat kotitalouteen, jonka työikäiset jäsenet tekivät vuoden aikana työtä alle 20 prosenttia mahdollisesta kokonaistyöpanoksestaan. Laskennassa työikäisten henkilöiden tekemät työkuukaudet suhteutetaan talouden työikäisten jäsenten työkuukausien teoreettiseen maksimiin. Työikäisiin henkilöihin lasketaan 18–64-vuotiaat poislukien 18–24-vuotiaat opiskelijat, pääasiassa eläkeläisiksi itsensä ilmoittaneet henkilöt, henkilöt, jotka saavat eläketuloa (pl. perhe-eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet, yksityiset eläkkeet omaisuustulona) sekä ne 60 vuotta täyttäneet, jotka eivät ole ollenkaan työelämässä ja joiden kotitalouden pääasiallinen tulonlähde ovat eläkkeet (pl. perhe-eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet, yksityiset eläkkeet omaisuustulona). Indikaattoria ei muodosteta ollenkaan kotitalouksille, jotka koostuvat vain alaikäisistä lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 65 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Laskennassa osa-aikainen työ muutetaan vastaamaan kokoaikaista työtä tehtyjen viikkotyötuntien perusteella. Vajaatyöllisyyden määritelmä on uudistettu Eurostatissa vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja vajaatyöllisyydestä uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta. Määritelmämuutos vaikuttaa köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavaan indikaattoriin. Vanhan määritelmän mukaisesti vajaatyöllisiä olivat henkilöt, jotka kuuluivat kotitalouteen, jonka työikäiset jäsenet tekivät vuoden aikana työtä alle 20 prosenttia mahdollisesta kokonaistyöpanoksestaan. Laskennassa työikäisten henkilöiden tekemät työkuukaudet suhteutettiin talouden työikäisten jäsenten työkuukausien teoreettiseen maksimiin. Työikäisiin henkilöihin laskettiin vanhan määritelmän mukaisesti 18–59-vuotiaat poislukien 18–24-vuotiaat opiskelijat. Indikaattoria ei muodostettu ollenkaan kotitalouksille, jotka koostuivat vain alaikäisistä lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 60 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Myös vanhassa määritelmässä laskennassa osa-aikainen työ muunnettiin vastaamaan kokoaikaista työtä tehtyjen viikkotyötuntien perusteella.

Vakava aineellinen ja sosiaalinen puute

Aineellisen ja sosiaalisen puutteen mittari kuvaa perustarpeisiin liittyviä puutteita, jotka johtuvat siitä, ettei kotitaloudella ole varaa niihin. Perustarpeita on 13. Jos kotitaloudella on puutetta niistä vähintään seitsemässä, sen katsotaan kokevan vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Osa perustarpeista ovat kotitaloustasoisia ja osa henkilötasoisia. Kotitaloustasolla mitattavia perustarpeiden puutteita ovat - asumismenojen ja lainojen maksaminen myöhässä taloudellisten syiden takia - vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, - taloudella ei ole varaa autoon, - taloudella ei ole varaa proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, - taloudella ei ole varaa viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella, - taloudella ei ole varaa pitää kotiaan riittävän lämpimänä - taloudella ei ole varaa ostaa uusia huonekaluja rikki menneiden tilalle. Henkilötasolla perustarpeiden puutteiksi katsotaan - ettei ole mahdollisuutta käyttää internetiä tarvittaessa, - ei ole varaa ostaa joitakin uusia vaatteita käytettyjen tilalle, - ei ole varaa kahteen pariin sopivia kenkiä, - ei ole varaa käyttää pientä summaa rahaa omiin menoihin viikoittain, - ei ole varaa harrastaa jotakin säännöllisesti kodin ulkopuolella - tavata sukulaisia tai ystäviä kahvin tai ruoan merkeissä vähintään kerran kuukaudessa. Henkilötason puutetta kuvaavat osatekijät kerätään Suomessa yhdelle kotitalouden jäsenelle (ns. kohdehenkilö). Jos hän kokee puutetta jossakin perustarpeessa, oletetaan puutteen koskevan koko kotitaloutta. Vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen indikaattoria on uudistettu Eurostatissa vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta. Määritelmämuutos vaikuttaa köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavaan indikaattoriin. Aiemmin mittari tunnettiin nimellä vakava aineellinen puute. Vanhan määritelmän mukaisessa indikaattorissa perustarpeiden puutteita olivat asumismenojen ja lainojen maksuvaikeudet, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä. Vanhalla indikaattorilla mitattuna vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsottiin ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koettiin puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä.

Väljästi asuminen

Kotitaloudella on vähintään yksi huone enemmän kuin se tarvitsee rakenteensa perusteella (ks. huonetarpeen laskennasta ahtaasti asumisen määritelmä).

Toimintavaltuudet (SIMS 6)

Laadunvarmistus (SIMS 11.1)

Julkistamiskalenteri (SIMS 8.1)

Käyttäjien käyttöoikeudet (SIMS 8.3)

Tietosuojaperiaatteet (SIMS 7.1)