Tilastoissa käytettävien alueluokitusten tarkoituksena on ilmiöiden alueellisten vaihtelujen ja aluerakenteen kuvaaminen. Useimpien alueluokitusten tapaan maakuntajako perustuu hallinnolliseen aluejakoon. Valtioneuvosto päätti maakuntajaosta kesällä 1992. Syyskuusta 1997 lähtien maakuntien ja niitä edustavien maakuntien liittojen alueet ovat yhteneväiset. Maakuntien liitot huolehtivat alueensa kuntien edunvalvonnasta ja vastaavat toimialueensa alueellisesta kehittämisestä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen (6.2.1997) mukaan maakunnan liittojen aluejako otettiin valtion aluehallintoviranomaisten aluejakojen pohjaksi. Maakuntien nimet Valtioneuvosto vahvisti 26.2.1998 tekemällään päätöksellä maakuntien nimet suomeksi ja ruotsiksi. Päätös tuli voimaan 1.3.1998. Maakuntien liittojen nimet vastaavat 1.1.1999 lähtien maakuntien nimiä Hämeen liittoa lukuunottamatta. Sisäasiainministeriössä on laadittu suositus (joulukuu 1998) maakuntien nimien vastineiksi englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Pääperiaatteen mukaan käytetään maakuntien kansallisia nimiä. Poikkeuksia ovat kuitenkin Lappi, Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Karjala, joilla on jo vakiintuneet vieraskieliset vastineet. Pohjoismaisissa kielissä käytetään maakunnan ruotsinkielistä nimeä. Jos nimeen on tarpeen yhdistää yleiskäsitteenä sana maakunta, on rakenne silloin ruotsiksi ja englanniksi seuraava: Etelä-Pohjanmaan maakunta - landskapet Södra Österbotten - (the) region of South Ostrobothnia.

1.3.1998 maakunnat saivat viralliset nimet. Kaksi maakuntaa vaihtoi tässä yhteydessä nimeä: Hämeen maakunnan (05) uusi nimi on Kanta-Häme. Vaasan rannikkoseudun (15) uusi nimi on Pohjanmaa.

Maakuntaluokitus on kansallisiin tarpeisiin laadittu luokitus.